Omavaraisuusaste

${\displaystyle \mathrm {Omavaraisuusaste,\%} ={\frac {\mathrm {Oma~p{\ddot {a}}{\ddot {a}}oma} }{\mbox{Taseen loppusumma - Saadut ennakot}}}\cdot {100}}$

Omavaraisuusastetta laskettaessa täytyy sekä omaa pääomaa että taseen loppusummaa toisinaan oikaista. Tunnuslukua laskettaessa on tärkeää selvittää yrityksen omaisuuden todellinen käypä arvo. Se tapahtuu käymällä läpi taseen vastaavien puoli erä erältä.[1]

Inflaation ja poistojen vuoksi pysyvien vastaavien käyvät arvot voivat poiketa selvästi tasearvoista. Jos käyvät arvot ylittävät ratkaisevasti tasearvot ja tämä on varmasti todettavissa, voidaan ylittävä osuus lisätä takaisin omiin pääomiin omavaraisuusastetta laskettaessa. Käyvän arvon määrittelemisessä tulee noudattaa varovaisuutta. Pysyvät vastaavat voivat olla myös yliarvostettuja, jolloin omia varoja joudutaan korjaamaan tasearvoa pienemmiksi. Oikaisujen vaikutus näkyy myös taseen loppusummassa.[3]

Henkilöyhtiön omistajat ovat henkilökohtaisessa vastuussa yrityksensä toiminnasta ja veloista. Henkilöyhtiön tasetiedoista laskettu omavaraisuusaste ei ole riittävä, vaan on mahdollisuuksien mukaan otettava myös henkilökohtaisessa vastuussa olevien omistajien yksityiset varat ja velat.[3]

Omavaraisuusasteen ohjearvot ovat:[3]

• yli 40 %: hyvä
• 20–40 %: tyydyttävä
• alle 20 %: heikko

Yritys, joka toimii vakaalla ja suhdanteista riippumattomalla alalla, tulee toimeen heikommalla omavaraisuusasteella kuin yritys, jonka tulos heittelee.[4]

Hyvälle omavaraisuusasteelle ei ole varsinaista ylärajaa. Omistajat voivat päättää tavoittelemastaan pääomarakenteesta. Toiset omistajat ovat valmiimpia ottamaan enemmän velkaa ja siten enemmän riskiä kuin toiset.[4]

Omavaraisuusasteen avulla voidaan ennustaa yrityksen riskiä joutua pysyvästi maksukyvyttömäksi ja riskiä joutua konkurssiin.

Omavaraisuusasteen kyky ennakoida maksukyvyttömyyttä johtuu siitä, että se viittaa sekä rahoitusrakenteeseen, pitkän aikavälin kannattavuuteen että yrityksen mahdollisuuksiin saada lisärahoitusta. Jos yrityksellä ei ole käyttämättömiä vakuuksia ja omavaraisuus on kriittinen, lisärahoituksen saaminen on vaikeaa tai mahdotonta.[1]

Pysyvän maksukyvyttömyyden ennakoinnissa on omavaraisuusaste tehokkain tunnusluku. Pysyvän maksukyvyttömyyden uhka on välitön, kun yrityksen liiketulos on negatiivinen ja omavaraisuusaste alle 10 %.[5]

Myös konkurssin ennakoinnissa omavaraisuusaste on selvästi tärkein tunnusluku.[6] Yli 60 000 suomalaista osakeyhtiötä käsittäneessä tutkimuksessa havaittiin, että omavaraisuusasteen mediaani oli konkurssiyrityksillä 8 % ja häiriöttömillä yrityksillä 49 %. Osakeyhtiön konkurssiuhka nousi huomattavasti, kun omavaraisuusaste oli alle 25 %.[7]

Alle 5 vuotta toimineiden yritysten omavaraisuus on vanhempia yrityksiä keskimäärin alhaisempi. Yli 40 000 suomalaisen yrityksen tutkimuksessa havaittiin, että omavaraisuusasteen mediaani alle 5 vuotta toimineilla yrityksillä oli 23 %, kun vastaava luku muilla oli 49 %. Myöskään omavaraisuuden merkitys konkurssiriskin ennustajana ei ole yhtä suuri kuin vanhemmilla yrityksillä. Alle 5 vuotta toimineilla yrityksillä konkurssin merkkejä ovat negatiivinen omavaraisuusaste ja heikko kannattavuus. Kuitenkin myös vastaperustettujen yritysten konkurssin ennakoinnissa omavaraisuusaste on keskeisin tunnusluku.[8]

On lisäksi huomattava, että yritys voi mennä konkurssiin, vaikka tunnuslukujen arvot olisivat hyvät, ja toisaalta välttyä konkurssilta huonoillakin tunnusluvuilla.

• Yritystutkimuksen tilinpäätösanalyysi, s. 69–70. Helsinki: Yritystutkimus ry ja Gaudeamus Helsinki University Press, 2017. ISBN ISBN 978-952-495-427-3.
• Laitinen, Teija ja Laitinen, Erkki K.: Yrityksen maksukyky, arviointi ja ennakointi. Helsinki: KHT-Media Oy, 2014. ISBN 978-952-218-209-8.

• Maksukyky
• Nettovelkaantumisaste
• Suhteellinen velkaantuneisuus
• Tilinpäätösanalyysi
• Vakavaraisuus