Omaishoito

Omaishoito on perheenjäsenen tai muun läheisen päivittäistä avustamista, jonka perusteena on sairaus, vamma tai muu erityinen hoivan tarve. Tällaista avustajaa kutsutaan omaishoitajaksi.[1] Suomessa tuli voimaan laki omaishoidon tuesta vuonna 2006.[2] Sen mukaan omaishoito on vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa.[3]

Omaishoidon tuki lakisääteinen sosiaalipalvelu, jolla tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan kotona tapahtuvan hoidon ja huolenpidon turvaamiseksi annettavaa hoitopalkkiota ja palveluja. Edut määritellään hoito- ja palvelusuunnitelmassa, joka tehdään sen kunnan kanssa, jossa omaishoidon tukea anova asuu. Tuen myöntämiskäytännöissä on runsaasti kunnallisia eroavaisuuksia. Omaishoidon tukea saa 29 000 henkilöä .

Omaishoitaja on henkilö, joka on tehnyt omaisensa tai läheisensä asuinkunnan kanssa omaishoidon sopimuksen tämän hoivasta ja hoitotyöstä ja kantaa siitä pääasiallisen vastuun ensisijaisena hoitajana.lähde?

Lähteet
  1. Pilvi Nummelin: Verkosto tuo yhteen omaishoidon asiantuntijuutta. Epilepsialehti 2/2020, 2020, s. 18-19.
  2. Ajantasainen lainsäädäntö: Laki omaishoidon tuesta 937/2005 Edita. Viitattu 18.4.2020.
  3. Laki omaishoidon tuesta, 2. pykälä, 1. kohta. (937/2005)

    Kirjallisuutta
    • Koistinen, Pertti: Hoivan arvoitus. Vastapaino 2003. ISBN 951-768-124-0
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.