Olynthos

Olynthos sijaitsi Toronenlahden (nyk. Kassándranlahti, Toronikóslahti) pohjukassa Pallenen ja Sithonian niemien välisellä alueella, noin 2,5 kilometriä sisämaahan lahden rannikosta ja 64 kilometriä kaakkoon nykyisestä Thessalonikista. Kaupunki oli rakennettu kahdelle tasahuippuiselle kukkulalla, jotka tunnetaan Eteläkukkulana ja Pohjoiskukkulana. Niiden ympärillä oli laaja hedelmällinen tasanko, josta kukkulat kohosivat noin 30–40 metriä korkeammalle.[1][2][3]

Rannikolla kaupungin lähellä oli laguuni nimeltä Bolykē, ja siihen virtasi tasangon halki kaksi jokea, Amitas ja Olynthiakos. Kaupungin satama oli nimeltään Mekyberna. Sen lähellä oli paikka nimeltä Kantharōlehtron.[3]

Olynthoksen paikka on ollut asuttu myöhäisellä neoliittisella kaudella, mutta pronssikaudella asutusta ei ilmeisesti ollut. Asutus palasi paikalle varhaisella rautakaudella eli protogeometrisella kaudella noin 1000 eaa. Olynthoksen kaupungin perustivat arkaaisella kaudella 600-luvulla eaa. bottiaialaiset, jotka makedonialaiset olivat ajaneet liikkeelle muualta.[1][2] Kaupungin nimi on peräisin villiviikunapuusta (olynthos).[5] Kreikkalaisessa mytologiassa Olynthos oli Traakian kuninkaan Strymonin (tai toisessa versiossa Herakleen) poika, joka sai surmansa leijonanmetsästyksessä. Kaupungin perustajaksi puolestaan esitettiin tämän veli Braggas, joka perusti kaupungin veljensä kunniaksi tämän kuolinpaikalle.[4][6]

Pegasoksella ratsastava Bellerofon surmaa Khimairan. Lattiamosaiikki Olynthoksesta.

Olynthos osallistui persialaissotiin persialaisten puolella vuonna 480 eaa. Artabazos valtasi kaupungin persialaisten vetäytyessä Kreikasta vuonna 479 eaa., ja Herodotoksen mukaan persialaiset surmasivat tuolloin kaikki kaupungin asukkaat. Myöhemmin persialaiset luovuttivat kaupungin Toronen asukkaille ja muille khalkidikeläisille. Kaupunki oli osa Ateenan johtamaa Deloksen meriliittoa noin vuodesta 454 eaa.[1][2][3]

Olynthos kapinoi Ateenaa vastaan Makedonian rohkaisemana vuonna 432 eaa., jolloin Perdikkas II sai joukon khalkidikeläisiä pienten rannikkokaupunkien asukkaita asettumaan kaupunkiin (anoikismos) pyrkimyksenä estää Ateenan vallan kasvu. Seurannut aika oli Olynthoksen suurinta kukoistuskautta. Kaupunki laajeni huomattavasti ja sai Hippodamoksen suunnitteleman asemakaavan. Khalkidikeläiset perustivat Khalkidiken liiton oletettavasti joskus vuosien 432–382 eaa. välillä, ja Olynthoksesta tuli liiton keskus.[1][2] Kaupungissa sanotaan olleen suurimmillaan jopa 30 000 asukasta, mutta luku voi olla jossain määrin liioiteltu.[7]

Vuonna 389 eaa. Olynthos teki rauhansopimuksen Makedonian kanssa, joka oli tuolloin Amyntas III:n aikaan vielä heikko. Sparta hyökkäsi Olynthokseen alueen muiden kaupunkien yllyttämänä vuonna 379 eaa. ja pakotti sen liittolaisekseen joksikin aikaa, mikä samalla vaurioitti Khalkidiken liittoa. Tämä vaikutti siihen, ettei liitto ollut enää estämässä Makedonian nousua. Vuonna 371 eaa. Theban voitettua Spartan Olynthos vapautui jälleen, ja Khalkidiken liitto perustettiin uudelleen. Noustuaan valtaan Filippos II pyrki estämään Olynthoksen ja Ateenan liittoutumisen Makedoniaa vastaan. Vuonna 357 eaa. Makedonian ja Ateenan välille syttyi sota, jossa Olynthos oli aluksi Makedonian puolella mutta haki sitten Ateenasta turvaa Makedonian kasvavaa valtaa vastaan. Lopulta Makedonia hyökkäsi kaupunkiin Filippoksen johdolla vuonna 349 eaa. Ateenassa Demosthenes piti kaupungin – entisen vihollisen – auttamisen puolesta tunnetut Olynthoslaiset puheensa. Ateenan apu oli kuitenkin liian myöhäistä ja vähäistä, ja lopulta Filippoksen armeija valtasi ja tuhosi kaupungin piirityksen jälkeen vuonna 348 eaa. Koko hengissä selvinnyt väestö myytiin orjiksi.[1][2][3][8]

Pohjoiskukkulan alueella säilyi pienimuotoisempi asutus vuoden 348 eaa. jälkeen ainakin vuoteen 316 eaa., jolloin asukkaat todennäköisesti muuttivat Kassandroksen Poteidaian paikalle perustamaan Kassandreiaan. Tämän jälkeen paikka ilmeisesti jäi lopullisesti asumattomaksi.[1][2]

Olynthoksen arkeologiset kaivaukset suoritettiin vuosina 1928–1939 D. M. Robinsonin johdolla. Kaivauksia ja kunnostustöitä on tehty myös tämän jälkeen.[1] Kaivaukset on suorittanut American School of Classical Studies at Athens eli Yhdysvaltain arkeologinen koulu.[8]

Olynthoksen kaupunki sijaitsi alun perin niin kutsutulla Eteläkukkulalla. Kaupunki laajeni Pohjoiskukkulalle sekä myös tasangolle kukkuloiden itäpuoliselle alueelle (nk. Huvila-alue) vuoden 432 eaa. jälkeen. Kukkulat oli ympäröity muureilla, joista on säilynyt joitakin jäänteitä erityisesti Pohjoiskukkulan pohjois- ja länsisivulla. Kaupungista on kaivettu noin 40 hehtaarin ala. Tästä Eteläkukkulan ala on noin 7 hehtaaria ja Pohjoiskukkulan ala noin 17 hehtaaria. Lisäksi kaupunkia on kaivettu kukkuloiden itäpuolelta noin 16 hehtaarin alalla. Vaikka koko kaupungista on kaivettu vain pieni osa, osuus on suuri suhteessa monien muiden antiikin kreikkalaisten kaupunkien kaivauksiin.[1]

Pohjoiskukkulan asemakaava, korttelit ja talot

Korttelin poikki kulkevaa kujaa kahden talorivin välissä.

Buleuterionin rauniot.

Pohjoiskukkula oli rakennettu Hippodamoksen nimiin laitetussa ruutuasemakaavassa, joka täytti koko kukkulan. Olynthos on yksi parhaiten tunnettuja esimerkkejä asemakaavan käytöstä. Asemakaava koostui kortteleista, joiden koko oli noin 300 × 120 joonialaista jalkaa eli noin 88,5 × 35,4 metriä. Kussakin korttelissa oli yleensä kaksi viiden talon riviä eli yhteensä 10 taloa. Reunoilla korttelit olivat kuitenkin pienempiä kukkulan luonnollisten muotojen mukaisesti. Korttelin talorivien välissä kulki kapea kuja. Korttelit oli erotettu pohjois-eteläsuuntaisilla pääkaduilla, jotka on tutkimuksessa merkitty kirjaimin (A, B ja C) ja itä-länsisuuntaisilla sivukaduilla, jotka on numeroitu (I, II, III jne.). Korttelit identifioidaan tutkimuksessa niiden länsipuolisen pääkadun sekä eteläpuolisen sivukadun mukaan (esim. kortteli A I) ja korttelin talot luoteesta alkaen (esim. korttelin luoteiskulmassa talo A I 1, lounaiskulmassa talo A I 2 ja kaakkoiskulmassa talo A I 10). Kokonaan esiin on kaivettu viisi korttelia, A IV – A VIII.[1][2][7]

Katujen leveys oli 17 jalkaa eli 5 metriä, paitsi pääkadun B leveys oli 24 jalkaa eli noin 7,1 metriä, mikä oli vähennetty A-korttelien pituudesta. Talot olivat pohjakaavaltaan neliömäisiä, noin 17 × 17 metrin kokoisia. Niiden keskiössä oli kivetty keskuspiha, joka sijaitsi aina talon eteläpäässä. Sen pohjoislaidalla oli pitkä varjoa suova portiikki tai loggia (pastas), johon tärkeimmät huoneet avautuivat. Kaikissa taloissa oli myös suhteellisen samanlainen huonejako, joka koostui päivällishuoneesta (andron, n. 4,8 × 4,8 m), joiden laidalla oli yleensä seitsemän leposohvaa (klinai); sekä keittiötilasta (ipnon) ja kylpyhuoneesta (balaneion). Tärkeimpien huoneiden lattiat oli koristeltu mosaiikein, ja Olynthoksesta säilyneet mosaiikit kuuluvat antiikin Kreikan vanhimpiin. Portaat johtivat toiseen kerrokseen, jossa olivat ilmeisesti makuuhuoneet. Joissakin taloissa oli myös kaduille avautuvia kauppa- ja työpajatiloja. Osassa taloista on kuitenkin myös muunlaisia ratkaisuja, mutta yleensä kunkin korttelin talot ovat keskenään suhteellisen samanlaisia, mikä voi olla seurausta siitä, että kussakin korttelissa asui suhteellisen samaan yhteiskuntaluokkaan ja ammattiin kuuluvia ihmisiä.[1][2][7][4]

Pohjoiskukkulan lounaisosassa oli agoraksi oletettu laaja avoin tila, jonka koko on noin 130 × 85 metriä. Sen laidalla oli suurikokoinen buleuterioniksi oletettu rakennus (talo A IV 10), joka oli rakennettu 400-luvun eaa. lopulla. Sen koko oli noin 19 × 9,5 metriä ja sen keskellä kattoa tuki rivissä seitsemän doorilaista pylvästä. Agoran laidalla oli myös etelään avautunut stoa eli pylväshalli sekä lähdekaivorakennus (A III 9), joka sai vetensä maanalaisesta putkesta, johon johdettiin vesi kaupungin pohjoispuolelta. Agora on ilmeisesti jätety tyhjäksi tilaksi, jonka laidalle on myöhemmin ollut tarkoitus tehdä lisää julkisia rakennuksia, mutta niitä ei ole ehditty rakentaa.[1][2]

Eteläkukkula ja Huvila-alue

Olynthoksen eteläkukkulaa ja sen esihistoriallisen asutuksen jäänteitä.

Yksityistalon mosaiikkilattiaa.

Eteläkukkulalta on löydetty toisen lähdekaivorakennuksen sekä julkisen rakennuksen jäänteet. Kukkuloiden itäpuolinen Huvila-alue oli rakennettu Pohjoiskukkulan tavoin asemakaavan mukaisesti, mutta epäsäännöllisemmin ja hieman eri suunnassa. Kaupungin pyhäköt ovat ilmeisesti sijainneet muurien ulkopuolella, sillä niitä ei ole löydetty kukkuloiden alueelta.[1][2]

Hautausmaat

Kaupungin länsipuoliselta hautausmaalta on tunnistettu noin 560 hautaa ja pohjoispuoliselta hautausmaalta noin 30 hautaa. Myös itäpuolella on ollut hautausmaa. Kaupungin länsipuolelta on löydetty myös yksi makedonialaistyyppinen kammiohauta.[1][2]

Esinelöydöt

Olynthoksesta on löydetty suuri määrä keramiikkaa, figuriineja, erilaisia taloustavaroita sekä khalkidiken kaupunkien lyömiä rahoja. Olynthoksen taloista löydetyissä piirtokirjoituksissa esiintyy talojen myynti- ja vuokrahintoja, jotka vaihtelevat 230 drakhmasta 5 300 drakhmaan.[2] Kaupungista tehdyt esinelöydöt ovat pääosin Polýgyroksen arkeologisessa museossa sekä Thessalonikin arkeologisessa museossa. Rahoja on Numismaattisessa museossa Ateenassa.[2]

Arkeologisen alueen yhteydessä toimii Ólynthoksen arkeologinen museo, jossa ei kuitenkaan ole muinaisjäänteitä, vaan lähinnä audiovisuaalista aineistoa kaupunkiin liittyen.[9][10]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Olynthos Wikimedia Commonsissa