Olorotitan

Olorotitan
	; Olorotitanin luurango
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Matelijat Reptilia
Ylälahko:	Dinosaurukset Dinosauria
Lahko:	†Linnunlantioiset Ornithischia
Osalahko:	†Ornithopodit Ornithopoda
Heimo:	†Hadrosauridae
Tribus:	†Lambeosaurini
Suku:	†Olorotitan
Laji:	arharensis
Kaksiosainen nimi
	† Olorotitan arharensis ; Godefroit et al, 2003
Synonyymit
	O.‭ ‬arharensis‭;
Katso myös
	Olorotitan Commonsissa
	Infobox OKNimi-testi OK

Olorotitan (nimen merkitys "Suuri joutsen")[1] on sukupuuttoon kuollut ankkanokkainen kasvinsyöjädinosaurus, joka kuului Lambeosaurinae-ryhmään. Se eli myöhäisellä liitukaudella, myöhäisessä Maastricht-vaiheessa.[2] Olorotitan arharensis on suvun ainoa laji.[3]

Fossiilit

Olorotitan löydettiin ensimmäisenä Kundurin Udurchukan-muodostelmasta, Kaakkois-Venäjän, Amurin alueelta läheltä Kunduria. Ensimmäinen luuranko on kaikkein täydellisin luuranko, jota Venäjältä on koskaan löydetty. Belgian kuninkaallisen luonnontieteiden instituutin paleontologi Pascal Godefroit ja hänen kollegansa kuvasivat alun perin Olorotitania vuonna 2003[4].

Kuvaus

Taiteilijan näkemys Olorotitanista

Olorotitan oli noin 8-12 metrin pituinen ja painoi noin 3,1 tonnia.[2] Olorotitanilla on myös oudon muotoinen harja päässään. Olorotitanilla saattoi olla myös erittäin jäykkä häntä, jonka osoittaa ylimääräinen nivel mikä tekee proksimaalisen kolmasosan hännästä jäykäksi, mutta sitä mahdollisuutta ei voida sulkea pois, että se olisi patologinen piirre.[5][1] Olorotitanilla oli myös lihaksikkaat jalat ja hoikat käsivarret.[4] Olorotitanilla oli luurangossa noin 18 kaulanikamaa enemmän kuin muilla tunnetuilla hadrosaureilla. Tämän takia Olorotitanilla on suhteellisen pitkä niska.[4][2]

Kallo

Olorotitanin kallo

Olorotitanilla oli erottuva harja päässään, joka nousi ylös kallon ylä- ja takapuolelta ja osoitti taaksepäin.[4][5][1] Tämä rakenne muiden hadrosaurien tapaan auttoi dinosaurusta erottamaan muut lajit. Se saattoi toimia myös ehkä kaikukammiona. Dinosaurus mahdollisesti teki ääniä kallon nenäkäytävällä, jolla se olisi tuottanut trumpettimaisia ääniä kuten Parasaurolophus.[1]

Lähteet

Olorotitan www.prehistoric-wildlife.com. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
Gregory S. Paul: The Princeton field guide to dinosaurs 2nd edition, s. 343. Princeton, N.J, 2016. ISBN 978-0-691-16766-4.
Fossilworks: Olorotitan arharensis Fossilworks. Arkistoitu 1.5.2018. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
Riley Black: Outlining Olorotitan Smithsonian Magazine. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
Pascal Godefroit, Yuri Bolotsky, Vladimir Alifanov: A remarkable hollow-crested hadrosaur from Russia: an Asian origin for lambeosaurines. Comptes Rendus Palevol, 1.3.2003, nro 2, s. 143–151. doi:10.1016/S1631-0683(03)00017-4. ISSN 1631-0683. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[:0-1] Olorotitan www.prehistoric-wildlife.com. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)

[:1-2] Gregory S. Paul: The Princeton field guide to dinosaurs 2nd edition, s. 343. Princeton, N.J, 2016. ISBN 978-0-691-16766-4.

[3] Fossilworks: Olorotitan arharensis Fossilworks. Arkistoitu 1.5.2018. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)

[:2-4] Riley Black: Outlining Olorotitan Smithsonian Magazine. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)

[:3-5] Pascal Godefroit, Yuri Bolotsky, Vladimir Alifanov: A remarkable hollow-crested hadrosaur from Russia: an Asian origin for lambeosaurines. Comptes Rendus Palevol, 1.3.2003, nro 2, s. 143–151. doi:10.1016/S1631-0683(03)00017-4. ISSN 1631-0683. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)