Olof Prytz

Olof Lars Alarik Prytz (8. tammikuuta 1889 Helsinki – 28. huhtikuuta 1935) oli suomalainen jääkärimajuri.[1][2]

Olof Lars Alarik Prytz

Perhetausta

Prytzin vanhemmat olivat Suomen valtiokonttorin johtaja, laamanni Lars Knut Prytz[3] ja Agnes Amanda Tavaststjerna.[4]

Opinnot

Prytz kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin uudesta ruotsalaista yhteiskoulusta vuonna 1907 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1908–1915.[1][2]

Jääkärikausi
Jääkäripataljoona 27:n 3. komppania

Liittyi Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 5. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin 31. elokuuta 1915 hänet sijoitettiin juuri perustettuun Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissota

Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana kapteeniksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan pataljoonan komentajaksi ensin 2. Jääkärirykmentin täydennyspataljoonaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin 5. Jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonan komentajaksi. Prytz otti osaa sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika

Prytz palveli sisällissodan jälkeen edelleen 5. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti 4 ja viimein Tampereen rykmentti, jossa hän toimi II pataljoonan komentajana. Hän erosi armeija palveluksesta 21. toukokuuta 1921. Hän työskenteli armeijasta eronsa jälkeen pankkivirkailijana ja myöhemmin prokuristina Pohjoismaiden Yhdyspankki osakeyhtiössä Helsingissä. Hänet on haudattu Helsingin vanhalle hautausmaalle.[1][2]

Luottamustoimet

Prytz toimi 3. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1919 ja varajäsenenä vuonna 1920. Tampereen rykmentin kunnianeuvoston jäsenenä hän toimi vuonna 1920.[1][2]


    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset Kunniamerkit
  • Hilfsgruppenführer 2. syyskuuta 1915
  • Gruppenführer 10. tammikuuta 1916
  • Zugführer 23. elokuuta 1916
  • Kapteeni 11. helmikuuta 1918
  • Majuri 25. toukokuuta 1921

  • Vapaudenristi 3. lk.
  • Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera
  • Vapaussodan muistomitali soljen kera
  • Jääkärimerkki

Lähteet
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet
  1. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Finlands ridderskaps och adels kalender 1956, sivu 338
  4. Finlands ridderskaps och adels kalender 1956, sivu 475
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.