Olmesartaani

Olmesartaani on angiotensiinireseptorin salpaaja ja siten verenpainelääke. Lääkkeissä käytetään sen paremmin imeytyvää aihiolääkettä, olmesartaanimedoksomiiliä.[1]

Olmesartaani
Olmesartaani
Systemaattinen (IUPAC) nimi
5-(2-Hydroksipropan-2-yyli)-2-propyyli-3-[[4-[2-(2H-tetratsol-5-yyli)fenyyli]fenyyli]metyyli]imidatsili-4-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero 144689-24-7
ATC-koodi C09CA08
PubChem 158781
DrugBank DB00275
Kemialliset tiedot
Kaava C24H26N6O3 
Moolimassa 446.5 g/mol
Medoksomiili:
558.6 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 26–28.6% (medoksomiili)[1][2]
Proteiinisitoutuminen yli 99%[2]
Metabolia medoksomiili hajoaa olmesartaaniksi, joka poistuu hajoamatta[3]
Puoliintumisaika 12–15 h[2]
Ekskreetio noin 40% poistuu virtsassa, loput ulosteessa[1]
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

D(US)[4]

Reseptiluokitus


Antotapa nieltynä[1]

Suomessa on myynnissä 10 milligrammaa (mg), 20 mg ja 40 mg olmesartaanimedoksomiiliä sisältäviä tabletteja kauppanimillä Benetor ja Olmetec.[5][3] On myös samaa ainetta sisältäviä yhdistelmälääkkeitä, joissa on lisäksi amlodipiiniä tai hydroklooritiatsidia.[6][7]

FDA hyväksyi olmesartaanimedoksomiilin USA:n lääkemarkkinoille huhtikuussa 2002.[2]

Käyttö

Olmesartaanimedoksomiiliä käytetään nieltynä korkean verenpaineen alentamiseen. Sitä ei suositeta primäärisen hyperaldosteronismin aiheuttaman verenpaineen laskemiseen, sillä sen teho on tässä tilanteessa huono.[3]

Annostus riippuu lääkärin määräyksestä ja annos otetaan säännöllisesti ja ruokailusta riippumatta. Aloitusannos yli 6-vuotiaille on usein 10 milligrammaa vuorokaudessa (mg/vrk). Tämä voidaan nostaa alle 35 kilogramman painoisilla yli 6-vuotiailla lapsilla enintään 20 mg/vrk asti. Aikuisille enimmäisannos on yleensä 40 mg/vrk.[5][3]

Vasta-aiheet ja huomiot

Olmesartaanimedoksomiilin käytössä huomioitavia asioita ovat muun muassa:

  • lääkettä ei tule käyttää, jos käyttää samaan aikaan aliskireeniä ja sairastaa diabetesta tai munuaisten vajaatoimintaa.[5]
  • muun muassa ripuli, oksentelu, vähäsuolainen ruokavalio ja nesteenpoistolääkkeet voivat alentaa veren tilavuutta tai natriumpitoisuutta liikaa. Nämä ongelmat tulee korjata ennen lääkkeen käytön aloittamista.[3]
  • lääkkeen käytön estää raskaus, joka on kestänyt yli 3 kuukautta. Sen käyttöä tulee välttää myös raskauden alkuvaiheessa ja imetyksen aikana.[5]
  • lääkkeen käytön estää keltaisuus tai sappinesteen virtauksen heikkeneminen sappirakosta vaikkapa sappitietukoksen tai sappikivien takia.[5]
  • lääkkeen käyttöä ei suositella vakavaa maksan vajaatoimintaa tai vakavaa munuaisten vajaatoimintaa poteville. Lievää tai kohtalaista maksan tai munuaisten vajaatoimintaa potevat voivat ehkä käyttää lääkettä.[3]
  • ACE-estäjien ja muiden reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmään vaikuttavien verenpainelääkkeiden käyttö lisää haittavaikutusten riskiä eikä ole suotavaa. Eri tyypin verenpainelääkkeitä, kuten nesteenpoistolääkkeitä, voidaan kuitenkin yleensä käyttää samanaikaisesti lääkärin määräyksestä.[3]
  • lääke lisää kehon kaliumpitoisuuksia ja muiden kaliumia lisäävien tekijöiden kanssa tämä voi aiheuttaa hyperkalemiaa. Näitä tekijöitä ovat muun muassa kaliumsuolojen käyttö, muut kehon kaliumpitoisuuksia lisäävät lääkkeet ja munuaisten vajaatoiminta.[5]
  • lääke vähentää litiumin poistumista kehosta, joten litiumin käyttö lääkekuurin aikana ei ole suotavaa.[5]
  • lääkkeen käytön aikana tulehduskipulääkkeiden käyttö lisää munuaisten toimintahäiriöiden riskiä. Ne voivat myös heikentää olmesartaanimedoksomiilin tehoa.[5]
  • kolesterolilääkkeihin kuuluva kolesevelaamihydrokloridi tulee ottaa 4 tuntia ennen olmesartaanimedoksomiilin ottamista. Muuten olmesartaanimedoksomiilin teho voi heiketä.[5]

Haittavaikutukset ja yliannostus

Olmesartaanimedoksomiilin käyttäjistä noin 7 %:lla ilmenee päänsärkyä, 5 %:lla ylähengitystieinfektioita ja 3 %:lla huimausta.[2] Käyttäjistä alle 1:llä 10:stä voi ilmetä myös pahoinvointia, ripulia, vatsakipua, kurkkukipua, muita kipuja, maha- tai suolitulehduksia, väsymystä, nenän vuotoa tai tukkoisuutta, yskää, virtsatieinfektioita, raajojen turvotusta tai verivirtsaisuutta.[5]

Alle 1:llä 100:sta voi ilmetä lihaskipuja tai allergisia oireita, kuten ihottumaa, allergiaperäistä verenpaineen laskua tai anafylaksiaa.[5]

Alle 1:llä 1000:sta voi ilmetä suonenvetoa, munuaisten vajaatoiminta tai hyperkalemiaa eli veren kohonnutta kaliumpitoisuutta.[5]

Yliannostus aiheuttaa hyvin alhaista verenpainetta, joka vaatii hoitoa.[3]

Kemia
Olmesartaanimedoksomiili

Olmesartaanimedoksomiilin CAS-numero on 144689-63-4.[8] Se on olmesartaani, johon on esteröitynyt 4-(hydroksimetyyli)-5-metyyli-1,3,-dioksoli-2-onin (CAS 91526-18-0)

Toimintamekanismi

Olmesartaani on ATR-estäjä. Se on hyvin spesifinen kilpaileva AT1-reseptorien antagonisti. Se vie siis reseptorissa sitoutumispaikkoja angiotensiiniltä II, jolloin angiotensiinin II kyky aktivoida reseptoreita alenee. Aktivointi johtaisi verisuonten supistumiseen ja aldosteronin tuoton kasvuun. Nämä vaikutukset lisäisivät verenpainetta.[9]

Olmesartaanin affiniteetti (Kd) AT1-reseptoreille on 2.3±0.8 nM.[10] Se sitoutuu paljon voimakkaammin reseptoreihin kuin monet muut ATR-estäjät, kuten kandesartaani, valsartaani tai losartaani, mutta heikommin kuin irbesartaani.[11]

Farmakokinetiikka

Olmesartaanimedoksomiili (OM) ei ole aktiivinen aine, vaan aihiolääke. Se hajoaa kehossa olmesartaaniksi, joka on varsinainen vaikuttava aine. Nieltynä olmesartaanin hyötyosuus on noin 4.5% ja OM:n noin 28%. Siksi vain OM:ää käytetään lääkkeenä. OM:n maksimipitoisuus veressä saavutetaan 1–3 tunnin kuluttua annoksen nielemisestä.[1] OM ei muunnu aineenvaihduntatuotteiksi poistuessaan kehosta.[3]

Lähteet
  1. HR Brunner: The new oral angiotensin II antagonist olmesartan medoxomil: a concise overview. Journal of Human Hypertension, 2002, 16. vsk, nro 2, s. S13–S16. doi:10.1038/sj.jhh.1001391. ISSN 1476-5527. Artikkelin verkkoversio.
  2. X Zhang et al: Management of hypertension using olmesartan alone or in combination. Cardiology and Therapy, 2017, 6. vsk, nro 1, s. 13–32. PubMed:28258390. doi:10.1007/s40119-017-0087-5. ISSN 2193-6544. Artikkelin verkkoversio.
  3. Olmetec spc.nam.fi. Arkistoitu 4.11.2019. Viitattu 3.11.2019.
  4. Olmesartan Medoxomil Drugs.com. Viitattu 3.11.2019.
  5. Benetor spc.nam.fi. Arkistoitu 4.11.2019. Viitattu 3.11.2019.
  6. Sevikar spc.nam.fi. Arkistoitu 4.11.2019. Viitattu 3.11.2019.
  7. Olmestad Comp spc.fimea.fi. Arkistoitu 4.11.2019. Viitattu 3.11.2019.
  8. PD Kennewell et al: Comprehensive medicinal chemistry II, s. 159. Elsevier, 2007. ISBN 9780080450445. doi:10.1016/B0-08-045044-X/00003-1.
  9. MT Le et al: Molecular characterisation of the interactions between olmesartan and telmisartan and the human angiotensin II AT1 receptor. British journal of pharmacology, 2007, 151. vsk, nro 7, s. 952–962. PubMed:17572702. doi:10.1038/sj.bjp.0707323. ISSN 0007-1188. Artikkelin verkkoversio.
  10. S Miura et al: Small molecules with similar structures exhibit agonist, neutral antagonist or inverse agonist activity toward angiotensin II type 1 receptor. PLOS ONE, 2012, 7. vsk, nro 6, s. e37974. PubMed:22719858. doi:10.1371/journal.pone.0037974. ISSN 1932-6203. Artikkelin verkkoversio.
  11. S Miura, SS Karnik, K Saku: Angiotensin II type 1 receptor blockers: class effects vs. molecular effects. Journal of the renin-angiotensin-aldosterone system : JRAAS, 2011, 12. vsk, nro 1, s. 1–7. PubMed:20603272. doi:10.1177/1470320310370852. ISSN 1470-3203. Artikkelin verkkoversio.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.