Olli Rehn

Olli Ilmari Rehn (s. 31. maaliskuuta 1962 Mikkeli)[1] on suomalainen keskustaa edustava poliitikko ja Suomen Pankin pääjohtaja. Rehn on ollut kansanedustaja vuosina 1991–1995 ja 2015–2017, Euroopan parlamentin jäsen 1995–1996 ja 2014–2015, Euroopan unionin komissaari 2004–2014 sekä Sipilän hallituksen elinkeinoministeri toukokuusta 2015 joulukuuhun 2016.

Olli Rehn
Rehn kuvattuna vuonna 2014
Rehn kuvattuna vuonna 2014
Suomen Pankin pääjohtaja
12.7.2018–
Edeltäjä Erkki Liikanen
Suomen elinkeinoministeri
Sipilän hallitus
29.5.2015–29.12.2016
Edeltäjä Jan Vapaavuori
Seuraaja Mika Lintilä
EU:n talous- ja raha-asioista vastaava komissaari
Barroson komissio
9.2.2010–30.6.2014
Edeltäjä Joaquín Almunia
Seuraaja Jyrki Katainen
EU:n laajentumisasioista vastaava komissaari
Barroson komissio
22.11.2004–9.2.2010
Edeltäjä Günter Verheugen
Janez Potočnik
Seuraaja Štefan Füle
EU:n teollisuudesta ja yritystoiminnasta vastaava komissaari
Prodin komissio
12.7.2004–22.11.2004
Edeltäjä Erkki Liikanen
Seuraaja Günter Verheugen
Euroopan parlamentin jäsen
1.1.1995–10.11.1996
1.7.2014–27.4.2015
Seuraaja Hannu Takkula
Kansanedustaja
22.3.1991–23.3.1995
23.4.2015–31.1.2017
Ryhmä/puolue Keskustan eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin kaupungin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt31. maaliskuuta 1962
Mikkeli
Tiedot
Puolue Suomen Keskusta

Komissaarina Rehn vastasi EU:n laajentumisasioista Barroson komissiossa 2004–2009 ja talous- ja raha-asioista 2010–2014. Jälkimmäisellä kaudella hän oli myös Euroopan komission varapuheenjohtaja.[2]

Poliittinen ura

Rehn valmistui valtiotieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1989 ja väitteli filosofian tohtoriksi Oxfordin yliopistossa vuonna 1996.[3] Poliittisen uransa alussa Rehn toimi Nuoren Keskustan Liitossa (nyk. Keskustanuoret), jonka puheenjohtajana hän oli vuosina 1987–1989. Vuonna 1988 Rehn valittiin keskustan varapuheenjohtajaksi toimien tehtävässä aina vuoteen 1994 saakka.[1]

Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa Rehn valittiin kansanedustajaksi Helsingin vaalipiiristä. Eduskunnassa hän toimi talousvaliokunnan jäsenenä (1991–1992) sekä pääministeri Esko Ahon poliittisena erityisavustajana vuosina 1992–1993. Hän oli myös Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja vuodet 1991–1995 sekä Euroopan parlamentin ja Suomen eduskunnan yhteiskomitean puheenjohtaja vuodet 1993–1994. Rehn oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1988–1994, josta keskustaryhmän puheenjohtaja vuodet 1988–1990.[1]

Vuoden 1994 lopussa eduskunta valitsi Rehnin Euroopan parlamentin jäseneksi. Parlamentissa Rehn toimi muun muassa liberaaliryhmän varapuheenjohtajana. Rehn putosi europarlamentista vuoden 1996 eurovaaleissa, minkä jälkeen hän väitteli tohtoriksi (1996) ja toimi vuoden Veikkausliigaa hallinnoivan Jalkapalloliiga ry:n puheenjohtajana (1996–1997).[1]

EU-politiikkaan Rehn palasi vuonna 1998, kun hän aloitti komissaari Erkki Liikasen kabinettipäällikkönä. Rehn toimi tehtävässä vuoteen 2002 asti ja pyrki samana vuonna keskustan puheenjohtajaksi, mutta hävisi lopulta Anneli Jäätteenmäelle. Puheenjohtajaehdokkaisiin lukeutuivat Jäätteenmäen ja Rehnin lisäksi muun muassa sittemmin pääministeriksi noussut Matti Vanhanen ja puolueen entinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen.[4]

Syksyllä 2002 Rehnin pitkäaikainen ystävä Alpo Rusi joutui vakoiluepäilyjen kohteeksi. Rehn päätti olla asettumatta ehdolle vuoden 2003 eduskuntavaaleissa ja keskittyi ystävänsä tukemiseen. Kun Rusi syksyllä 2003 todettiin syyttömäksi törkeään vakoiluun, Rehn ja Rusi kirjoittivat yhdessä kirjan Kylmä tasavalta, jossa tarkastellaan kriittisesti Suojelupoliisin toimintaa.[5]

Suomen EU-komissaarina

Vuosina 2002–2003 Rehn työskenteli professorina Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksella, kunnes hänet valittiin pääministeri Matti Vanhasen talouspoliittiseksi erityisavustajaksi. Hän toimi tehtävässä kesään 2004 saakka, jolloin hän siirtyi Erkki Liikasen tilalle yritystoiminnasta ja tietoyhteiskunnasta vastaavaksi komissaariksi Romano Prodin johtamaan Euroopan komissioon.

Marraskuussa 2004 Rehn aloitti laajentumiskomissaarina Barroson komissiossa. José Manuel Barroso ehdotti marraskuussa 2009 Rehniä talous- ja raha-asioista vastaavaksi komissaariksi seuraavaan komissioon toimikaudelle 2010–2014. Nimitykselle tarvittiin Euroopan parlamentin hyväksyntä, josta oli määrä äänestää tammikuussa 2010.[2] Äänestys kuitenkin lykkääntyi helmikuuhun.[6]

Keväällä 2012 Rehn arvosteli edeltäjiään siitä, että nämä päästivät Kreikan liittymään euroalueeseen. Tämä johti osaltaan 2009–2010 EU:n talouskriisiin, jonka hallitsemiseen EU:lla ei Rehnin mukaan ollut tarvittavia valmiuksia.[7] Rehn itse oli ollut virassaan jo lähes kuusi vuotta kriisin ilmaantuessa. Rehniä itseään on varsinkin vasemmalta arvosteltu kriisimaiden sosiaalisen katastrofin aiheuttajaksi.[8]

Pekka Lehto on ohjannut vuonna 2012 dokumenttielokuvan Komissaari, joka kertoo Rehnin työstä EU-komissaarina vuosien 2010-2012 välisenä aikana.[9]

Paluu kotimaan politiikkaan

Vuoden 2014 eurovaaleissa Rehn valittiin Euroopan parlamenttiin keskustan suurimmalla äänimäärällä.[10] Heinäkuussa 2014 hänet valittiin Euroopan parlamentin varapuhemieheksi ensimmäisenä suomalaisena.[11] Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Rehn asettui ehdokkaaksi Helsingin vaalipiirissä, ja hänet valittiin jälleen eduskuntaan.[12] Euroopan parlamenttiin Rehnin tilalle nousi Hannu Takkula.[13] Rehn toimi Sipilän hallituksen elinkeinoministerinä reilun vuoden ajan 2015–2016.[14]

Rehn valittiin Suomen Pankin johtokuntaan lokakuussa 2016. Viisivuotinen pesti alkoi helmikuussa 2017.[15] Huhtikuussa 2018 Eduskunnan pankkivaltuusto esitti valtioneuvostolle Rehniä Erkki Liikasen seuraajaksi Suomen Pankin pääjohtajaksi,[16] minkä jälkeen tasavallan presidentti Sauli Niinistö vahvisti nimityksen 18. toukokuuta 2018. Rehn aloitti Suomen Pankin johdossa 12. heinäkuuta 2018.[17]

Yksityiselämä

Rehnin vanhemmat olivat toimitusjohtaja Tauno Ilmari Rehn ja kansanedustaja Vuokko Rehn (o.s. Valjakka). Olli Rehnin sisar oli auto-onnettomuudessa 21-vuotiaana kuollut lupaava hiihtäjä Sirpa Rehn.[18][19]

Rehn on ollut vuodesta 1995 naimisissa tietokirjailija Merja Rehnin (ent. Mäenpää, o.s. Hakkarainen) kanssa.[1] Heillä on yksi lapsi.[20]

Rehn harrastaa muun muassa jalkapalloa, lukemista ja rock- ja jazzmusiikin kuuntelua.[21] Hän pelasi jalkapalloa Mikkelin Palloilijoiden edustusjoukkueessa I divisioonassa kaudella 1980 ja SM-sarjassa 1981.[22][23]

Olli Rehn on sotilasarvoltaan reservin luutnantti.[24]

Tunnustukset

Julkaisuja
  • Liike vai puolue? – kansalaisdemokratian mahdollisuudet 90-luvun Suomessa. Helsinki: Painokaari, 1989. ISBN 978-951-8-91617-1.
  • Corporatism and industrial competitiveness in small European states : Austria, Finland and Sweden, 1945–1995. Väitöskirja. University of Oxford, 1996.
  • Pieni valtio Euroopan unionissa. Helsinki: Kirjayhtymä, 1996. ISBN 978-951-2-64199-4.
  • Suomen EU-puheenjohtajuuden eurooppalaiset haasteet. Helsinki: Valtiovarainministeriö, 1998. ISBN 978-951-5-31726-1.
  • Rusi, Alpo M. & Rehn, Olli: Kylmä tasavalta. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28559-5.
  • Europe's Next Frontiers. Baden-Baden: Nomos, 2006. ISBN 978-383-2-92417-1.
  • Suomen eurooppalainen valinta. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-32588-9.
  • Myrskyn silmässä. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26250-3.
  • Kuilun partaalta: Näin euro pelastettiin. Jyväskylä: Docendo, 2019. ISBN 978-952-2-91689-1.

Lähteet

Viitteet
  1. .aspx Olli Rehn. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. EP valmistautuu kuulemaan komissaariehdokkaita 1.12.2009. Euroopan parlamentti. Viitattu 15.12.2009.
  3. ”Eu­roop­pa­lai­sen va­paa­pa­lo­kun­nan letkumies” – näin Olli Rehn eteni Suomen Pankkiin
  4. Jäätteenmäki odotetusti keskustan johtoon MTV Uutiset. 15.6.2002. Viitattu 30.1.2015.
  5. Mokka, Roope: Poikien välisestä ystävyydestä. Ylioppilaslehti, 3.10.2003, nro 13. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.2.2015.
  6. Komissaarikuulemiset: mitä seuraavaksi? 25.1.2010. Euroopan parlamentti. Viitattu 30.1.2010.
  7. Rehn MTV3:lle: Kreikkaa ei olisi pitänyt päästää euroon hs.fi. 7.4.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 19.2.2015.
  8. Ruotsin vasemmistojohtaja: Rehn on sosiaalikatastrofin arkkitehti ts.fi. 12.2.2014. Turun Sanomat. Arkistoitu 21.2.2014. Viitattu 12.2.2014.
  9. Komissaari Elonet. Viitattu 6.6.2021.
  10. Europarlamenttivaalit 2014: Valitut ehdokkaat Vaalit.fi. 26.5.2014. Oikeusministeriö. Viitattu 26.5.2014.
  11. Olli Rehn valittiin EU-parlamentin varapuhemieheksi Helsingin Sanomat. 1.7.2014. Viitattu 19.2.2015.
  12. Vaalit 2015, valitut ehdokkaat Uudenmaan vaalipiiri Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2015.
  13. Hannu Takkula aloitti työnsä EU-parlamentissa 29.4.2015. Ilta-Sanomat. Viitattu 1.5.2015.
  14. Hallituksen tiedot ja kokoonpano, 74. Sipilä Valtioneuvosto. Viitattu 4.5.2022.
  15. Olli Rehn ja Marja Nykänen töihin Suomen Pankkiin yle.fi. Yle Uutiset. Viitattu 14.10.2016.
  16. Olli Rehniä esitetään Suomen Pankin pääjohtajaksi MTV Uutiset. MTV3. Viitattu 5.5.2018.
  17. Olli Rehn nimitettiin Suomen Pankin pääjohtajaksi yle.fi. Yle Uutiset. Viitattu 18.5.2018.
  18. Sirpa Rehnin kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 4.2.1987, s. 4
  19. Neljällä keskustan ministerillä rankka tausta: läheinen kuoli traagisesti
  20. Isohookana-Asunmaa, Tytti: / Rehn, Olli (1962–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 15.4.2014. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 1.10.2015.
  21. Euroopan unilukkari (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet. Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006, s. 284. Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5.
  23. Olli Rehnin kuti lähtee edelleen tulisesti – "Jalkapallo on minulla elämäntapa"
  24. Rehn, Olli: Olli Rehnin CV 2016 2016. The Finnish Association of HVAC Societies FINVAC ry. Viitattu 29.5.2022.
  25. Olli Rehn on vuoden ulkosuomalainen Yle Uutiset. 7.10.2011. Viitattu 19.2.2015.
  26. Presidentti Ilves myönsi kunniamerkkejä suomalaisille Visitestonia.com. 1.3.2011. Arkistoitu 14.9l.2015.
  27. Arkkipiispa Mäkiselle, Antti Herlinille ja Olli Rehnille korkeimmat kunniamerkit HS.fi. 3.12.2014. Viitattu 3.12.2014.
  28. Ar Triju Zvaigžņu ordeni apbalvoto personu reģistrs apbalvošanas secībā, sākot no 2004.gada 1.oktobra president.lv. Viitattu 15.12.2021. (latviaksi)

    Aiheesta muualla
    Suomen Pankki Edeltäjä:
    Erkki Liikanen    		 Suomen Pankin pääjohtaja
    2018–    		 Seuraaja:
    (nykyinen)
    Edeltäjä:
    Jan Vapaavuori    		 Suomen elinkeinoministeri
    2015–2016    		 Seuraaja:
    Mika Lintilä
    Edeltäjä:
    Erkki Liikanen    		 Suomen EU-komissaari
    2004–2014    		 Seuraaja:
    Jyrki Katainen

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.