Olli Palola

Palola syntyi Oulussa, mutta hän on Keuruun Pallon kasvatti. Palola siirtyi C-juniori-ikäisenä Tampereen Ilvekseen kaudeksi 2003–2004, jossa hän voitti B-nuorten Suomenmestaruuden vuonna 2006. Kaudella 2006–2007 Palola debytoi SM-liigassa ja pelasi Ilveksen paidassa kuusi SM-liigaottelua. Hän pelasi ensimmäisen liigaottelunsa 25. marraskuuta 2006 vieraissa Turun Palloseuraa vastaan.[4] Palola pelasi kauden aikana miesten pelejä myös kuuden Mestis-ottelun verran alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa. Suurimman osan kaudestaan hän pelasi kuitenkin Ilveksen A-nuorissa,[3] joiden paras maalintekijä Palola oli 17 osumallaan.[5]

Kaudeksi 2007–2008 Palola siirtyi kolmivuotisella sopimuksella "projektipelaajaksi" Rauman Lukkoon.[6] Hän pelasi harjoituskaudella lainalla Mestis-joukkue Kajaanin Hokissa,[7] mutta palasi Lukkoon jo ennen runkosarjan alkua. Palola pelasi ensimmäisellä sopimuskaudellaan SM-liigassa kahdeksan runkosarja- ja kahden playoff-ottelun verran tehden kaksi syöttöpistettä. Kaudella 2008–2009 hän pelasi viisi SM-liigaottelua. Palola sijoittui tehoilla 21+36=57 koko A-nuorten SM-liigan pistepörssissä kolmanneksi Kärppien Mikael Granlundin ja Ässien Mika Niemen kanssa, vaikka hänen kautensa päättyikin jo olkapäävammaan helmikuussa 2009.[8] Palola oli myös sarjan pistepörssivoittaja Juuso Rajalan jälkeen Lukon A-nuorten toiseksi paras pistemies ja maalintekijä.[9] Hänet valittiin A-nuorten SM-liigan tammikuun 2009 kuukauden pelaajaksi. Palola voitti myös A-nuorten SM-pronssia.[3]

Kausi 2009–2010 oli Palolan tulokaskausi SM-liigassa. Hän teki 45 runkosarjaottelussa tehot 3+4=7.[3] Palola teki liigauransa avausmaalin 8. joulukuuta 2009 Oulun Kärppiä vastaan. Hän myös syötti Lukon 3–1-voittoon päättyneen ottelun voittomaalin, jonka teki Juhani Jasu.[10] Palola palkittiin ottelun Ilta-Sanomien kolmen tähden tähtipelaajana.[11] Maaliskuussa 2010 Palola teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Lukon kanssa.[12] Kauden 2010–2011 päätteeksi hän voitti SM-pronssia.[3] Palola kävi marraskuussa 2010 yhteensä neljän Mestis-ottelun verran lainalla Kajaanin Hokissa[13] ja Lempäälän Kisassa.[14]

Lukko lainasi Palolan jo kauden 2011–2012 kynnyksellä Vaasan Sportiin, joka kärsi loukkaantumishuolista.[15] Hän pelasi joukkueessa kolme ottelua, mutta ei enää palannut Lukkoon, jonka kanssa Palola purki sopimuksensa lokakuussa 2011.[16] Hän teki kuitenkin jo samana päivänä loppukauden kattaneen sopimuksen Tapparan kanssa.[17] Palola teki toukokuussa 2012 1+2-vuotisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa.[18]

Kauden 2012–2013 Palola aloitti lainalla LeKissä.[19] Hän onnistui tekemään 26. syyskuuta 2012 kypärätempun Mikkelin Jukureita vastaan. Palola teki LeKin 3–1-voittoon päättyneessä ottelussa näin ollen joukkueen kaikki maalit.[20] Kaikkiaan hän pelasi LeKissä 18 ottelua tehopistein 9+7=16 ja palkittiin Mestiksen syyskuun kuukauden pelaajana. Palola teki Tapparassa runkosarjan aikana 36 ottelussa tehot 4+3=7, mutta nosti tasoaan kevään 2013 pudotuspeleissä tehtyään 15 ottelussa tehot 6+1=7.[21] Hän onnistui tekemään kaksi maalia neljännessä välieräottelussa 6. huhtikuuta 2013 vieraissa Lukkoa vastaan. Palola teki Tapparan 0–5-voittoon päättyneen ottelun kaksi ensimmäistä maalia, joista ensimmäinen jäi näin ollen voittomaaliksi ja ratkaisi Tapparalle finaalipaikan.[22] Hänet palkittiin ottelun Ilta-Sanomien kolmen tähden tähtipelaajana.[23] Palola voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa.[3] Huhtikuun 2013 lopulla hän teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Tapparan kanssa.[24]

Palola teki kaudella 2013–2014 todellisen läpimurtonsa SM-liigan eliittiin. Hän muodosti Pekka Jormakan ja Jan-Mikael Järvisen kanssa toimivan "Särkänniemi-ketjun".[25] Palola voitti koko SM-liigan maalipörssin ja palkittiin Aarne Honkavaara -palkinnolla sekä jakoi pistepörssin kuudennen sijan Jokereiden Teuvo Teräväisen kanssa tehoilla 27+17=44.[26] Hän voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa. Kaudella 2014–2015, 21. lokakuuta 2014 vieraissa Vaasan Sportia vastaan Palola teki liigauransa ensimmäisen kypärätempun ottelun kolmannessa erässä vain 12 minuuttiin ja 21 sekuntiin. Hänen ensimmäinen osumansa jäi Tapparan 2–5-voittoon päättyneen ottelun ratkaisumaaliksi. Palola keräsi ottelussa myös yhden syöttöpisteen. Hänet palkittiin Ilta-Sanomien kolmen tähden tähtipelaajana[27] ja Heikki Autio valitsi Palolan ottelun legendojen tähtien ykköstähdeksi.[28] Palola voitti ensimmäisen kerran SM-liigan historiassa maalipörssin toisen kerran peräkkäin[29] ja hän jakoi pistepörssin neljännen sijan Kärppien Joonas Donskoin kanssa.[30] Palola voitti myös pudotuspelien maalipörssin 11 osumallaan. Hän voitti kauden päätteeksi jo kolmannen peräkkäisen SM-hopean.[3] Palola valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen.[31]

Kaudeksi 2015–2016 Palola siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella KHL-seura Vitjaz Podolskiin.[32] Hänen kautensa osoittautui kuitenkin pettymykseksi ja Palola teki 27 pelaamassaan ottelussa vain yhden maalin ja kaikkiaan viisi tehopistettä. Hän putosi syksyn mittaan ajoittain myös Vitjazin kokoonpanosta.[33] Palolan kausi päättyi lopulta leikkaushoitoa vaatineeseen olkapäävammaan joulukuussa 2015 pelatussa Channel One Cupissa.[34]

Palola siirtyi kaudeksi 2016–2017 vuoden mittaisella sopimuksella Ruotsin SHL-liigan Växjö Lakers HC:hen.[35] Hän voitti joukkueen sisäisen piste-, maali- ja syöttöpörssin tehoilla 21+27=48, joilla Palola sijoittui koko liigan pistepörssissä kolmanneksi.[36]

Kaudeksi 2017–2018 Palola siirtyi vuoden mittaisella KHL-sopimuksella Jokereihin.[37] Hän teki runkosarjassa 24 tehopistettä. Pudotuspeleissä Palola jakoi kuudella osumallaan joukkueen sisäisen maalipörssin voiton Eeli Tolvasen kanssa.[38] Kaudeksi 2017–2018 hän siirtyi jatkamaan KHL-uraansa vuoden mittaisella sopimuksella kiinalaisseura Kunlun Red Stariin. Joukkuetta valmensi Palolalle Tapparasta tuttu Jussi Tapola.[39] Hän oli tehoilla 19+6=25 Kunlunin toiseksi paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies.[40] Toukokuussa 2019 Palola teki seuran kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[41] Kausi 2019–2020 hänellä osoittautui kuitenkin edellistä vaisummaksi. Palola putosi aina Kunlunin nelosketjuun[42] ja teki 38 runkosarjaottelussa vain tehot 3+5=8.[3]

Palola palasi kaudeksi 2020–2021 Ruotsin SHL-liigaan ja siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Rögle BK:hon.[43] Neljännessä puolivälieräottelussa 14. huhtikuuta 2021 vieraissa Frölunda HC:tä vastaan hän teki joukkueen 1–6-voittoon päättyneen ottelun voittomaalin, joka ratkaisi Röglelle välieräpaikan.[44] Palola jakoi kuudella osumallaan SHL:n maalipörssin toisen sijan joukkuetoverinsa Adam Tambellinin kanssa edellään vain Växjö Lakers HC:n Pontus Holmberg.[45] Hän voitti kauden päätteeksi hopeaa.[3]

Kaudeksi 2021–2022 Palola palasi SM-liigaan ja siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Helsingin IFK:hon.[46] Kausi jäi hänelle rikkonaiseksi loukkaantumisten vuoksi ja Palola pelasi runkosarjassa vain 37 ottelua.[47] Hän kuitenkin jakoi HIFK:n sisäisen maalipörssin kolmannen sijan Sebastian Dykin kanssa.[48]

Palolan kautta 2023–2023 varjostivat loukkaantumiset ja hän teki 23 pelaamassaan ottelussa vain viisi tehopistettä, kunnes tammikuussa 2023 Palolan sopimus HIFK:n kanssa purettiin yhteisymmärryksessä. Hän palasi SHL:ään ja siirtyi loppukauden kattavalla sopimuksella Timrå IK:hon.[49]

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa	Valko-Venäjä 2014	jääkiekko

Palola edusti Suomea MM-kilpailuissa vuosina 2014 ja 2018, joista ensimmäinen turnaus päättyi hopeaan. Hän oli vuoden 2014 turnauksessa neljällä osumallaan joukkueen paras maalintekijä. Palola sai paikan Suomen joukkueesta, kun Juhamatti Aaltonen joutui jäämään turnauksesta sivuun.[50] Vuoden 2017 MM-leiriryhmästä hän putosi viimeisten joukossa.[51] Yhteensä Palola on pelannut 43 A-maaottelua[52] tehopistein 15+3=18.[3][53] Palola sai tililleen ensimmäisen A-maaottelunsa Channel One Cupin 19. joulukuuta 2013 Prahan O2 Arenalla pelatussa avausottelussa Tšekkiä vastaan. Hänet merkittiin Suomen extrahyökkääjäksi.[54] Palola teki ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa seuraavassa ottelussa 21. joulukuuta 2013 Sotšissa isäntäjoukkue Venäjää vastaan.[55]

Palola on pelannut myös yhteensä kuusi nuorten ja kolme poikien maaottelua.[52]