Olli Lehto

Lehto joutui 17-vuotiaana armeijaan ja taisteli jatkosodassa rintamalla Syvärillä, Kannaksella ja Lapissa.[2]

Lehto kirjoitti ylioppilaaksi 1943, valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1947, lisensiaatiksi 1949 ja väitteli tohtoriksi 1949. Akateemikon arvo Olli Lehdolle myönnettiin vuonna 1975. Hän toimi Suomen Kaapelitehdas Oy:n matemaatikkona 1947–1962 sekä Helsingin yliopiston assistenttina 1951–1952, matematiikan dosenttina 1951–1956, apulaisprofessorina 1956–1961 ja professorina 1961[2]–1988. Lehto oli Helsingin yliopiston matemaattis-luonnon­tieteellisen osaston dekaani 1978–1983, yliopiston rehtori 1983–1988 ja kansleri 1988–1993.[3] Vuosina 1953–1956 hän toimi Rolf Nevanlinnan assistenttina Suomen akatemiassa ja 1970–1975 Suomen Akatemian tutkijaprofessorina. Lehto on toiminut vierailevana professorina useissa Euroopan maissa, Yhdysvalloissa, Intiassa, Israelissa ja Japanissa.[4]

Lehto jatkoi matemaatikkona Ernst Lindelöfin ja Rolf Nevanlinnan edustamaa funktio­teoreettista suuntausta.[2] Hänen Nevanlinnan ohjauksessa valmistunut väitöskirjansa Anwendung orthogonaler Systeme auf gewisse funktionentheoretische Extremal- und Abbildungsprobleme käsitteli Riemannin kuvauslauseen konstruktiivista todistusta. 1950-luvun alkupuolella Lehdon mielenkiinto kohdistui ns. normaaleihin funktioperheisiin, mutta hänen elämäntyönsä keskeisimmäksi osaksi tuli 1950-luvun lopulta Saksassa maailmansotien välisenä aikana alkunsa saanut kvasikonformikuvausten teoria. Lehdon ja K. I. Virtasen vuonna 1965 Springer-Verlagin ”Keltaisessa sarjassa” Grundlehren der Mathematischen Wissenschaften julkaisema Quasikonforme Abbildungen (englanninkiellinen laitos Quasiconformal Mappings in the Plane, 1973) oli pitkään alan keskeinen monografia. Lehto julkaisi myös kvasikonformikuvausten teoriaan liittyvää Teichmüllerin avaruuksien teoriaa käsittelevän monografian Univalent Functions and Teichmüller Spaces (Springer 1987). Lehdon johdolla valmistui 18 väitöskirjaa, pääosin kvasikonformikuvausten teorian eri osia käsitteleviä.

Uransa aikana Lehto opetti yli sadassa yliopistossa eri puolilla maailmaa.[2]

Lehto toimi kymmenissä tieteen ja kulttuurin luottamustehtävissä. Hän oli Suomen matemaattisen yhdistyksen puheenjohtaja 1962–1985 ja Kansainvälisen matemaatikkounionin IMU:n sihteeri 1983–1990. Olli Lehto kantoi myös päävastuun vuoden 1978 Kansainvälisen matemaatikkokongressin järjestämisestä Suomessa. Olli Lehto on julkaissut myös Kansainvälisen matemaattisen unionin historian Mathematics Without Borders (Springer 1998). Olli Lehto oli Suomalaisen Tiede­akatemian jäsen vuodesta 1962,[5] Suomen Tiedeseuran jäsen vuodesta 1968 (kunniajäsen vuodesta 1988),[6] Saksan kansallisen Leopoldina-tiedeakatemian jäsen vuodesta 1987[7] ja Academia Europæan jäsen vuodesta 1989.[8] Hän on Turun yliopiston, Moskovan valtionyliopiston, Åbo Akademin ja Bukarestin yliopiston kunniatohtori.

Lehdon kirjoja Differentiaali- ja integraalilaskenta II, Differentiaali- ja integraalilaskenta III, Funktioteoria I–II ja Reaalifunktioiden teoria käytetään yliopistoissa oppikirjoina. Eläkkeelle jäätyään hän on kirjoittanut muistelmansa Ei yliopiston voittanutta (1999) sekä elämäkerralliset teokset Korkeat maailmat (2001) Rolf Nevanlinnasta, Oman tien kulkijat (2004) Väisälän veljeksistä, Tieteen aatelia (2008) Lorenz ja Ernst Lindelöfistä sekä Tieteen huipulla: Lars Ahlforsin elämä (2013).[9]

Lehto sai 2009 tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnon.[10]

• Lehto, Olli & Virtanen, K. I.: Quasikonforme Abbildungen. Die Grundlehren der Mathematischen Wissenschaften in Einzeldarstellungen 126. Berlin – Heidelberg – New York: Springer-Verlag, 1965.
• Lehto, Olli & Virtanen, K. I.: Quasiconformal Mappings in the Plane. Die Grundlehren der Mathematischen Wissenschaften in Einzeldarstellungen, 126. Berlin – Heidelberg – New York: Springer-Verlag, 1973. ISBN 0-387-06093-6.
• Funktioteoria I–II. Helsinki: Limes ry, 1980. ISBN 951-745-077-X.
• Univalent Functions and Teichmüller Spaces. Graduate Texts in Mathematics 109. New York – Berlin – Heidelberg: Springer-Verlag, 1987. ISBN 0-387-96310-3.
• Mathematics Without Borders. New York – Berlin – Heidelberg: Springer-Verlag, 1998. ISBN 0-387-98358-9.
• Ei yliopiston voittanutta. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16081-8.
• Korkeat maailmat: Rolf Nevanlinnan elämä. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17200-X.
• Oman tien kulkijat: Veljekset Vilho, Yrjö ja Kalle Väisälä. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19631-6.
• Tieteen aatelia: Lorenz Lindelöf ja Ernst Lindelöf. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22291-0.
• Perhosten värittämä maailmani. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25151-4.
• Tieteen huipulla: Lars Ahlforsin elämä. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 192. Helsinki: Suomen tiedeseura, 2013. ISBN 978-951-653-398-1.

• Pekonen, Osmo: ”Lehto, Olli (1925–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 837–838. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. / Teoksen verkkoversio.

• Olli Erkki Lehto. Mathematics Genealogy Project. (englanniksi)
• Olli Lehto oli aktiivinen perhoskeräilijä. Yleisradio.
• Kivipelto, Arja: Kolmen uran mies. Helsingin Sanomat 30.5.2015.
• Lehto, Olli hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
• Niiniluoto, Ilkka: In memoriam Akateemikko Olli Lehto – huippumatemaatikko yliopiston johdossa Helsingin yliopisto. 26.1.2021.