Olli Lehtinen (nyrkkeilijä)

Olli Lehtinen (27. toukokuuta 1915 Helsinki – 28. syyskuuta 1992) oli suomalainen nyrkkeilijä.

Lehtinen aloitti nyrkkeilemisen Helsingin Työväen Nyrkkeilijöissä ja saavutti 19-vuotiaana ensimmäisen TUL:n mestaruutensa kärpässarjassa eli sarjassa alle 50,8 kg. Vuonna 1936 hän uudisti mestaruutensa, mutta muutti sitten liittoa siirtyen Helsingin Voimailijoihin. Suomen Nyrkkeilyliiton (SNL) edustajana Lehtinen oli useita vuosia ykkösnimi saavuttaen lukuisia maaotteluvoittoja ja voitti Suomen mestaruuden vuosina 1937–1941.

Euroopan mestaruuskilpailuihin hän osallistui vuosina 1937 ja 1939. Vuonna 1937 hän kärsi tappion Berliinin olympialaisten hopeamitalistille ja näiden EM-kisojen tulevalle pronssimitalistille Italian Gavino Mattalle[1] ja 1939 pronssiottelussa tappion Italian Guido Nardeccialle[2]. Vuonna 1938 ja 1939 Lehtinen valittiin Euroopan joukkueen edustajaksi, joka nyrkkeili Yhdysvaltoja vastaan. Huhtikuun lopulla 1938 karsinnoissa Berliinissä Lehtinen voitti Unkarin Sandor Podanyn ja pääsi näin Euroopan joukkueeseen.[3] Vuonna 1938 hän koki tappion, mutta jälkimmäisellä kerralla hän saavutti voiton Euroopalle.[4], [5]

Sodan jälkeen vuonna 1945 Lehtinen palasi kehään kolmen vuoden tauon jälkeen ja voitti SNL:n mestaruuden. Seuraavana vuonna 1946 SNL:n mestaruuden lisäksi tuli vielä useita maaotteluvoittoja. Vuonna 1947 tuli kuudes Suomen mestaruus. Vuonna 1947 hän oli kolmansissa EM-kisoissaan, mutta kärsi jälleen tappion sarjan tulevalle mestarille Espanjan Luis Martinez Zapatalle[6]. Vuonna 1948 Lehtinen edusti Suomea Lontoon olympialaisissa, mutta kärsi tappion tulevalle sarjan hopeamitalistille Italian Spartaco Bandinellille[7].

Olli Lehtinen nyrkkeili urallaan kaikkiaan 24:ssä maaottelussa ja hävisi niissä vain kolme kertaa.