Olli Karjalainen

Olli Karjalainen eli O. Karjaliini tai O. Karjalin (1. tammikuuta 1805 Hevossalo, Kerimäki – 11. helmikuuta 1855 Kompero) oli suomalainen kansanrunoilija.

Karjalainen oppi lukemaan aapiskirjasta kotonaan jo kuusivuotiaana, ja neljätoistavuotiaana hänet lähetettiin räätälin oppiin. Karjalainen oli puotiapulaisena Puhoksella ja kierteli sitten ympäri Karjalaa, kunnes hän asettui asumaan räätälinä Liperin kirkonkylään. Viimeksi Karjalainen oli lautatarhan vartijana Siikakosken sahan lastauspaikalla Komperon kylässä. Olli Karjalainen kuoli varakkaana miehenä, ja hänen jättämällään perinnöllä veljenpoika Heikki Karjalainen osti itselleen talon Kerimäen Hevossalon kylästä.

Karjalainen kuvasi omia elämänvaiheitaan Kulkuruno-nimisessä runossaan. Hän lähetti runojaan ja kirjoituksiaan Elias Lönnrotille, ja niitä julkaistiin Lönnrotin Mehiläinen-aikakauslehdessä.[1]

Olli Karjalaisen runoja
  • Koulunkäymättömän valitus
  • Kulkuruno
  • Koiraruno
  • Naimajuttu
  • Pilakirjoitus Amos ja Anna

Lähteet
  1. Jälkimaine. Mehiläinen, 01.03.1840, nro 3, s. 5-6. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.10.2014.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.