Olli Jokinen

Jokinen on kotoisin Kuopion Kelloniemestä ja hän aloitti kiekkoilun KalPan kaupunginosajoukkueessa nimeltään Männistön SaiPa. Joukkueen valmentajana toimi isä Matti. Hän oli ikäluokkansa parhaita koko junioriuransa ajan. Nuorempana Olli oli myös lahjakas jalka- ja lentopallossa.

Debyyttinsä miesten tasolla Olli Jokinen teki vain 16-vuotiaana KalPan paidassa kaudella 1995–1996. Samalla kaudella hän voitti A-nuorten SM-hopeaa ja oli joukkueen parhaimpia pelaajia. Kaudeksi 1996–1997 hän siirtyi Helsingin IFK:hon yhdessä veljensä Ville Jokisen kanssa. Olli Jokinen teki tuolla kaudella läpimurtonsa kansalliseen eliittiin, ja Curt Lindström valitsi hänet Suomessa keväällä 1997 pelattuihin jääkiekon MM-kilpailuihin. Olli Jokinen teki Helsingin IFK:lle jääkiekon Suomen mestaruuden kaudella 1997–1998 ratkaisseen voittomaalin rannelaukauksellaan ratkaisevan loppuottelun jatkoajalla.

Los Angeles Kings varasi Jokisen kolmantena vuoden 1997 NHL:n varaustilaisuudessa. Hän pelasi ensimmäiset NHL-ottelunsa jo samana vuonna, kaudella 1997–1998, mutta palasi kahdeksan pelatun ottelun jälkeen SM-liigan HIFK:hon, jossa teki 30 ottelussa 39 pistettä. Kausi 1998–1999 oli hänen ensimmäinen täysi kautensa Pohjois-Amerikassa. Jokinen pelasi yhdeksän ottelua AHL-seura Springfield Falconsissa, mutta muuten pääasiassa Kingsin riveissä. 5. marraskuuta 1998 Jokinen saalisti uransa ensimmäisen pisteen, kun hän sai syöttömerkinnän ottelussa St. Louis Bluesia vastaan. Ensimmäisen maalinsa Jokinen teki viisi päivää myöhemmin Calgary Flamesia vastaan. Jokinen nimettiin marraskuun parhaaksi tulokkaaksi, kun hän teki kahdeksan pistettä 11 ottelussa. Kaikkiaan Jokinen pelasi 66 ottelua, joissa teki 21 pistettä.

Kauden jälkeen Los Angeles myi Jokisen Josh Greenin, Mathieu Bironin ja ensimmäisen kierroksen varausvuoron kanssa New York Islandersiin vaihdossa Žigmund Pálffyyn ja Bryan Smolinskiin.

Jokinen pelasi kauden 1999–2000 Islandersissa ja teki kauden aikana uransa ensimmäisen rangaistuslaukausmaalin NHL:ssä. Jokinen pelasi kauden aikana kaikki 82 ottelua, joissa teki edellisen kauden tapaan 21 pistettä. Kauden loputtua Islanders myi Jokisen edelleen Roberto Luongon kanssa Florida Panthersiin ja sai vaihdossa Mark Parrishin ja Oleg Kvašan.

Entiseksi lupaukseksi nimetyn Jokisen ura lähti uuteen nousuun Florida Panthersissa. Vielä kausina 2001–2001 ja 2001–2002 Jokinen ei kuulunut valmentaja Terry Murrayn suunnitelmiin ja Jokisen tilastot jäivät melko heikoiksi. Jokinen pohti palaavansa jälleen Suomen.

Kausi 2002–2003 oli kuitenkin Jokisen läpimurtokausi. Panthersin päävalmentajaksi tuli Mike Keenan, joka lisäsi Jokisen roolia joukkueessa huomattavasti. Jokinen teki kauden aikana 36 maalia ja 65 pistettä ja pelasi uransa ensimmäisessä NHL:n tähdistöottelussa. Jokinen nimettiin Panthersin kapteeniksi ennen tulevaa kautta 2003–2004. Jokinen oli jälleen joukkueensa tehokkain hyökkääjä tehden 26 maalia ja 58 pistettä. Jokinen sai kaikista NHL:n hyökkääjistä toiseksi eniten jääaikaa kahdella kaudella ennen työsulkua.

NHL:n työsulkukaudella Jokinen pelasi monissa eurooppalaisissa seuroissa kuten EHC Klotenissa, Södertälje SK:ssa ja myös HIFK:ssa.

NHL-kaudella 2005–2006 Jokinen jatkoi Panthersin kapteenina ja pelasi erinomaisen kauden tehden 38 maalia ja syöttäen 51. Hän pelasi 500. pelinsä 19. marraskuuta 2005 ja teki ensimmäisen hattutemppunsa 25. marraskuuta Pittsburgh Penguinsia vastaan.

Kausi 2006–2007 lienee Jokisen uran parhaita. Hän teki 39 maalia, syötti 52 ja teki näin 91 pistettä. Tehotilasto on Jokisen tähän astisen uran paras +18. Seuraavalla kaudella hän putosi 34 maalin ja 71 pisteeseen. 10. helmikuuta 2008 Jokinen oli mukana onnettomuudessa, kun kesken ottelun Jokinen horjahti ja hänen luistimensa osui joukkuetoveri Richard Zedníkia kaulaan. Lääkäreiden nopea toiminta pelasti Zedníkin hengen. Kauden jälkeen Jokinen myytiin Phoenix Coyotesiin.

Jokisen jättäessä Panthersin hän oli seuran historian eniten maaleja, syöttöjä ja pisteitä tehnyt pelaaja.

Jokinen Calgary Flamesin riveissä.

Jokinen aloitti kauden 2008–2009 Phoenix Coyotesissa, päävalmentajanaan Wayne Gretzky. Marraskuussa 2008 loukkaantuminen jätti Jokisen ulos pelistä ensimmäistä kertaa sitten kauden 2002–2003, mikä katkaisi hänen 397 ottelun putkensa. Coyotes myi Jokisen Calgary Flamesiin maaliskuussa 2009.[6] Calgaryssa Jokinen pääsi sentteriksi maalinsylkijä Jarome Iginlan rinnalle. Jokinen teki ensimmäisissä kuudessa ottelussa kahdeksan maalia. Jokinen kärsi kauden aikana loukkaantumisista,^lähde? mutta oli silti yksi parhaimpia suomalaispelaajia pisteiden valossa. Ensimmäistä kertaa 10-vuotisella NHL-urallaan ja 799 runkosarjaottelun jälkeen Jokinen pääsi pudotuspeleihin keväällä 2009. Pudotuspeleissä Jokinen pääsi melko hyvään vauhtiin, mutta Calgary putosi ensimmäisellä kierroksella. Kaiken kaikkiaan kausi tuotti 29 maalia ja 57 pistettä.

Kauden 2009–2010 Jokinen aloitti Calgary Flamesissa. Jokinen sai jatkaa pelaamista ykkösketjussa yhdessä Jarome Iginlan kanssa, mutta pelaajien yhteistyö ei tuntunut toimivan. Jokinen ansaitsi kauden aikana 5,5 miljoonaa dollaria, ja häntä kritisoitiin siitä, ettei hän pelannut palkkansa veroisesti. Jokinen pelasi kauden aikana myös maanmies Niklas Hagmanin kanssa. Flames myi Jokisen helmikuussa 2010 New York Rangersiin.[7]

Kevät Rangersissa ei tuonut paljon ilonaiheita. Jokinen sai kritiikkiä, kun hän epäonnistui Rangersin viimeisen pelin rangaistuslaukauskisan viimeisenä yrittäjänä, ja Rangers jäi niukasti pudotuspelien ulkopuolelle. Jokinen teki kauden aikana 50 pistettä.

Monien yllätykseksi vapaana pelaajana ollut Jokinen teki sopimuksen paluusta Calgary Flamesiin kaudeksi 2010–2011. Kaksivuotisen sopimuksen arvo oli kuusi miljoonaa dollaria. Jokinen sai joukkueesta puolustavamman roolin ja teki kauden aikana 54 pistettä. Hän sai kehut joukkueen valmentajalta Brent Sutterilta.

Edellisellä kaudella mainettaan eliittihyökkääjänä palautellut Jokinen pelasi henkilökohtaisesti melko menestyksekkään kauden 2011–2012. Jokinen aloitti kauden puolustavassa roolissa, mutta oli silti joukkueensa parhaita pistemiehiä läpi kauden. Hän pelasi NHL-uransa tuhannennen runkosarjaottelun 1. tammikuuta 2012. Kauden lopulla Jokinen palasi joukkueen ykkössentteriksi Iginlan ja Alex Tanguayn keskelle, mutta Flames ei edennyt pudotuspeleihin. Jokinen teki kauden aikana 23 maalia ja 61 pistettä.

Jokisen ja Calgaryn välinen sopimus päättyi vuoden 2012 heinäkuussa, jonka jälkeen NHL-seura Winnipeg Jets tiedotti solmineensa Jokisen kanssa kaksivuotisen, yhdeksän miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen.[8][9] Hänestä tuli sopimuksensa myötä Jetsin parhaiten palkattu hyökkääjä,[10] ja Winnipegissä Jokinen valittiin myös seuransa toiseksi varakapteeniksi Mark Stuartin ohella hyökkääjä Andrew Laddin jatkaessa Jetsin kapteenina kauden 2011–2012 tapaisesti.[11]

Kauden 2012–2013 alkua viivästytti työsulku, minkä vuoksi NHL:n runkosarja käynnistyi vasta 19. tammikuuta 2013.[12] Runkosarja lyheni työsulun vuoksi 48 otteluun, joista Jokinen pelasi 45. Kausi oli hänelle tehopisteiden valossa vaisu, sillä hän teki 45 ottelussaan seitsemän maalia ja yhteensä 14 tehopistettä. Winnipeg oli yksi liigan heikoimmista seuroista, eikä se yltänyt pudotuspeleihin.

Kaudella 2013–2014 Jokinen nosti tasoaan roimasti. Hän pelasi täyden 82 ottelun runkosarjan ja saavutti tehopisteet 18+25=43.

Kauden 2013–2014 jälkeen Jokisen sopimus Winnipegin kanssa päättyi.[13] Heinäkuussa Jokisesta tuli vapaa pelaaja, ja hän päätyi tekemään sopimuksen Nashville Predatorsin kanssa kaudeksi 2014–2015.[14] Nashville tiedotti Jokisen sopimuksen olevan yksivuotinen ja yhteensä 2,5 miljoonan dollarin arvoinen.[14] Koska Nashvillesta tuli Jokisen NHL-uran kahdeksas seura,[15] hänestä tuli sopimuksen myötä suomalaisennätyksen hallussapitäjä eniten eri NHL-seuroja edustaneena suomalaisena jääkiekkoilijana.[16] Sopimuksen varmistuttua Nashvillen toimitusjohtaja David Poile kehui Jokisen omistautumista jääkiekolle ja sanoi, että hänen kokemuksensa on tärkeää seuran nuorille pelaajille.[17] Kausi Predatorsissa ei sujunut Jokisen osalta odotetusti. Hän teki 48 ottelussa tehot 3+3 ja joutui useissa helmikuun peleissä vilttiketjuun. 15. helmikuuta 2015 Jokinen vaihdettiin Toronto Maple Leafsiin osana neljän pelaajan kauppaa.[18]

Jo heti siirron jälkeen Jokinen sopi Toronton toimitusjohtajan kanssa että hänet kaupattaisiin edelleen johonkin Stanley Cupista realistisesti kilpailevaan joukkueeseen. Pelaajasiirtojen takarajalla Jokinen myytiin St. Louis Bluesiin.[19] Hän ehti pelata kuusi ottelua Toronton pelipaidassa.

Syksyllä 2015 Jokisen olkapää leikattiin, eikä hän pelannut kaudella 2015–2016 missään. Sen sijaan hän toimi juniorivalmentajana Floridassa. Joukkue oli NJPHL:n (National Junior Prospects Hockey League) North Broward Prep Eagles, jonka alle 16-vuotiaita pelaajia Jokinen valmensi apuvalmentajana.[20]

Florida Panthers solmi Jokisen kanssa päivän mittaisen pelaajasopimuksen maaliskuussa 2017, jolloin Jokinen päätti virallisesti uransa ja Florida Panthers järjesti hänelle jäähyväisseremonian.[21].

• NHL-varaus: Los Angeles Kings, 1. kierros numerolla 3
• Florida Panthersin kapteeni 2004–2008
• NHL:n ennätys: Pelannut 799 runkosarjaottelua ennen ensimmäistä pudotuspeliottelua[28]
• NHL:n tähdistöottelussa vuonna 2003
• Eniten jatkoaikamaaleja tehnyt suomalainen, 13[29]

• Jari Kurri -palkinto (pudotuspelien paras pelaaja) 1998
• Paras +/–: 1997–1998
• SM-kultaa: 1997–1998
• Vuoden tulokas 1996–1997
• Kuukauden pelaaja: joulukuu 1997 ja helmikuu 2005

• Olympiahopeaa 2006
• Olympiapronssia 2010 ja 2014
• Olympialaisten paras maalintekijä 2006 (jaettu Teemu Selänteen kanssa)
• MM-pronssia: 2000, 2006 ja 2008
• MM-hopeaa: 1998, 1999 ja 2014
• Maailmancupin hopeaa 2004