Olivia Gebhard

Olivia Gebhardin vanhemmat olivat liikemies Johan Gebhard (1867 Toholampi – 1925 Keuruu) ja Maria Liisa Nikki (1873 Kello – 1945 Helsinki). Hänen isänsä suku oli kuulu Suomen talous- ja taidepiireissä. Hänen äitinsä isä puolestaan oli varakas tilallinen Jaakko Erkinpoika Nikki (1832–1902). Johan "John" Gebhard ja Maria "Mary" Nikki vihittiin avioon San Franciscossa 1896. Pariskunnan lapsista vain Olivia jäi eloon. Perhe muutti Alaskaan, jossa Olivia kävi lastenkoulua intiaanilasten kanssa.[1]

Jaakko Nikki jätti jälkeensä suuren maatilan. Äiti Maria palasi Kelloon Olivian ollessa viisivuotias, isä Johan seurasi perässä vuonna 1908. San Franciscon maanjäristys keväällä 1906 oli tuhonnut Gebhardien sikäläisen omaisuuden. Kolmihenkinen perhe asettui Nikin maatilalle ja perheen tytärtä alettiin kutsua Nikin Viiviksi. Suomen sisällissodassa Nikin Viivi oli mukana huolto- ja ensiaputehtävissä valkoisten puolella. Hän valmistui ylioppilaaksi Oulun Suomalaisesta yhteiskoulusta 1918, minkä jälkeen hän opiskeli Helsingin Konservatoriossa 1918–1921. Häntä opettivat Aino Ackté, Emmy Achté, Olga Poppius ja Simo Kaario.[1][2][4]

Nikin tila oli myyty paikallisille isännille sisällissodan jälkeen ja Gebhardit olivat muuttaneet Keuruulle. Perheellä oli varaa kouluttaa ainoaa tytärtään: Olivia Gebhard teki opintomatkoja Itävaltaan ja Ranskaan 1921–1925 sekä Italiaan ja Saksaan 1927–1928.[1][5]

Olivia Gebhard työskenteli kiinnitettynä näyttelijänä Tampereen Teatterissa 1925–1926. Sittemmin kiinnityksiä oli useita: Helsingin Kansanteatteri 1929–1930, Lahden Teatteri 1934–1935, Kotkan Maakuntateatteri 1936–1937, Eränäyttämö r.y. 1940 ja Aunuksen Teatteri 1942–1943. Vuosina 1941–1942 Gebhard johti Lahden Työväen Teatteria.[5]

Gebhardille kertyi kiinnitysten ohella vierailuja paitsi näyttelijänä, teatteriohjaajana ja laulajana, myös kapellimestarina ja lavastajana kaikkiaan noin 300 paikkakunnalla, kuten Kemijärvi, Äänislinna eli Petroskoi, Syväri ja Wien. Vuosina 1926–1927 hän työskenteli vierailevana taiteilijana Suomalaisessa Oopperassa ja vuonna 1931 hän vieraili Koiton Näyttämöllä. Vuonna 1936 Gebhard oli mukana Bror Niskan kiertueella ja Jurkan kiertueella.[5][6][3]

Jatkosodan aikana Gebhard antoi rintamasotilaille viihdytyskiertueen. Erityisen suosituksi kohosi hänen roolihahmonsa Lotinanpellon Lilja, joka esitti Matti Jurvan, Alfred Tannerin ja Pallen kupletteja.[1]

Uransa varrella Gebhard näytteli monia operettien pääosia, kuten Mustalaisruhtinattaren yli sata kertaa. Hän näytteli myös Margaretan roolin Goethen murhenäytelmässä Faust ja talonpoikaistyttö Micaëlan roolin Georges Bizet’n oopperassa Carmen. Gebhardilla oli Martan rooli Hella Wuolijoen draamassa Niskavuoren naiset ja Loviisan rooli näytelmässä Niskavuoren leipä.[3]

Aikalaiskriitikot pitivät Gebhardia alkuun liian viihteellisenä näyttelijänä. Uransa loppuvaiheessa hän sai myönteisiä arvioita Niskavuori-rooleistaan. Vuonna 1939 muusikko Heikki Klemetti arvioi Gebhardin laulutaitoa erittäin myönteisesti.[1]

Liikemiesperheen tytär ei kaihtanut kaupallisuutta. Gebhard kirjoitti hupinäytelmän Kultainen kissa vuonna 1932 ja mainosti sen käsiohjelmassa muun muassa hygieniatuotteita ja esitteen valmistanutta kirjapainoa.[1]