Oliver L. Austin Jr.
Oliver Luther Austin Jr. (24. toukokuuta 1903 Tuckahoe, New York – 31. joulukuuta 1988 Gainesville, Florida[1]) oli yhdysvaltalainen lintutieteilijä.
Austin valmistui Wesleyan Universitystä Connecticutissa 1926, jonka jälkeen hän pääsi Harvardin yliopiston vertailevan eläintieteen museon (Museum of Comparative Zoology, MCZ) leipiin. Wesleyanin aikoina hän työskenteli Charles William Beeben laboratoriossa Brittiläisessä Guayanassa. Vuonna 1927 hän toimi luonnontieteilijänä Mason–Blodgett-tutkimusretkikunnassa ja keräsi lintuja ja muita eläimiä MCZ:lle Jukatanin niemimaalla ja Brittiläisessä Hondurasissa. Hän purjehti lääkäri-isänsä kanssa tutkimaan Kanadan Labradoria 1927–1928 ja käytti keräämäänsä aineistoa Nuttall Ornithological Clubin kustantamassa väitöskirjassaan The Birds of Newfoundland Labrador 1932. Austin oli ensimmäinen Harvardissa lintutieteestä tohtoriksi väitellyt (1931).
Vuonna 1930 Austin siirtyi Minnesotan biologisen tutkimuslaitoksen (Bureau of Biological Survey in Minnesota) palvelukseen ja teki maastotutkimuksia yhdessä Florence Augusta Merriam Baileyn ja tämän aviomiehen Vernon Baileyn kanssa. Talouslaman aikana hän palasi vaimonsa Elizabethin kanssa New Yorkiin ja selviytyäkseen he tekivät sekalaisia töitä. Pian he muuttivat Cape Codiin, jonne Austin oli isänsä kanssa perustanut lintuaseman Wellfleetiin 1929. Siellä he elivät kasvattamalla orkideoita ja pelaamalla bridgeä rahasta. Hän tutki Cape Codin tiirayhdyskuntia ja opetti lintuasemalla harjoittelevia nuoria ornitologeja.
Toinen maailmansota
Toisen maailmansodan alkaessa Austin liittyi merivoimiin. Hän palveli upseerina eteläisellä Tyynellämerellä sodan ajan. Aina aluksen rantautuessa Austin keräsi näytteitä ja lähetti ne Harvardiin. Kaksi lepakkolajia oli tieteelle uusia. Sodan lopulla Austinin asemapaikkana oli Korea lähes vuoden ajan. Hän teki siellä tutkimuksia ja keräsi näytteitä, ja julkaisi teoksen The Birds of Korea vuonna 1948.[2] 1946 hänet komennettiin Japaniin kenraali Douglas MacArthurin esikuntaan, jossa hänen tehtävänsä oli organisoida ja johtaa miehittäjien luonto-osastoa (Wildlife Branch) aina vuoden 1949 lopulle asti. Austin tutustui ja ystävystyi useiden japanilaisaateliin kuuluvien biologien kanssa. Japanintuliaisinaan hän toi Yhdysvaltoihin ensimmäiset lintuverkot. Hän laati useita säädöksiä sekä laki- ja rangaistusehdotuksia koskien metsästystä ja suojelua, jotka Japanin hallitus sittemmin hyväksyi.
Myöhemmät elämänvaiheet
Austin palasi Cape Codiin 1950 ja saatuaan Guggenheim-stipendin kirjoitti yhdessä markiisi Nagamichi Kurodan kanssa teoksen The Birds of Japan, Their Status and Distribution (1953). Austin muutti perheineen Montgomeryyn Alabamaan, missä hän toimi eläintieteen professorina Maxwellin lentotukikohdan Air yliopistossa. Seuraavien vuosien aikana hän toimitti useita julkaisuja asevoimien eri haaroille, ja 1955–1956 vietti neljä kuukautta Etelämantereella Amiraali Byrd-tutkimusretkikunnan Operation Deep Freeze projektissa.
Vuonna 1957 Austinille tarjottiin kuraattorin virkaa Floridan valtionmuseossa (Florida State Museum, FSM). Austin otti viran vastaan ja muutti vaimonsa kanssa Gainesvilleen. Elizabeth sai museosta tutkimusapulaisen viran. He ryhtyivät kehittämään museon vaatimatonta kokoelmaa ja kasvattivat linnunnahkakokoelman 1 800:sta näytteestä yli 17 500:aan. Kun museo sai uuden rakennuksen ja kokoelmat siirrettiin väljempiin tiloihin, tehtiin entisestä kokoelmahuoneesta Austinin kirjojen ja julkaisujen, jotka hän oli lahjoittanut museolle, näyttelyhuone, ja se sai nimen Austin Memorial Library.
Vuonna 1963 Austin julkaisi laajan teoksen The Birds of the World, joka julkaistiin seitsemällä kielellä. Hän toimitti American Ornithologists’ Unionin lehteä The Auk kymmenen vuoden ajan ja oli AOU:n jäsen. Elizabeth S. Austin kuoli toukokuussa 1977. Tammikuussa 1978 Austin avioitui vanhan ystävänsä Edythe Richin kanssa. Austinilla oli kaksi poikaa, Anthony ja Timothy, ja neljä lastenlasta.
Austin testamenttasi ruumiinsa lääketieteelle. Hänen tuhkansa on Snown hautausmaalla Trurossa, Massachusettsissa.
Lähteet
- Muistokirjoitus (The Auk) (Arkistoitu – Internet Archive)