Olemus

Olemus (lat. essentia) tarkoittaa metafysiikassa sitä ominaisuutta tai ominaisuusjoukkoa, joka tekee jostakin oliosta tai substanssista sen, mitä se pohjimmiltaan on,[1] ja joka sillä on välttämättä oltava ollakseen olemassa. Vastakohtana ovat aksidentaaliset ominaisuudet, jotka substanssilla on kontingentisti, ja joita ilman se voisi olla olemassa.

Terminä olemusta on käytetty ennen kaikkea aristoteelisessa ja skolastisessa perinteessä. Esimerkiksi ihmisen olemus on tällöin yhdistetty sieluun. Nykyfilosofiassa varsinkin eksistentialismi tunnetaan ajatuksesta ”olemassaolo edeltää olemusta” – sen mukaan ihmisellä ei ole ulkoa annettua ennalta määrättyä olemusta.