Ole Hallesby

Tultuaan ylioppilaaksi Hallesby aloitti opintonsa Kristianian (nyk. Oslo) teologisessa tiedekunnassa vuonna 1898. Tähtäyspisteenä hänellä oli tiedemiehen ura. Jeesus oli hänelle siveellinen ihanne. Hallesbytä viehätti kuitenkin eritoten saksalaisen Albrecht Ritschlin (1822–1889) liberaaliteologia. Tutkintonsa Hallesby vei päätökseen loistavin arvosanoin. [Saarnivaara 2]

Kun Hallesbyn löytämä Jeesuksen ihannekuva ei toiminut käytännössä, hänelle tuli hengellinen vararikko. Hänelle kirkastui, että evankeliumi Kristuksesta on voima pelastukseksi. Hallesby tunsi kutsumusta evankeliumin julistamiseen. Naimattomana hän oli vapaa liikkumaan. Kuitenkin lyhyen aikaa työskenneltyään tuli vastoinkäymistä: hän sairastui keuhkotautiin. Hänen isänsä rukoili pojan parantumista. Ennen seuraavaa talvea hän oli toipunut ja täysissä voimissaan. Alussa isä ja poika työskentelivät Aremarkissa, mutta myöhemmin pojan toiminta siirtyi muualle Norjassa.[Saarnivaara 3]

Kesällä 1907 professori Sig V. Odlandin johdolla oli tehty päätös perustaa Raamatulle ja luterilaiselle tunnustukselle uskollinen Seurakuntatiedekunta vaihtoehdoksi valtion yliopiston teologisen tiedekunnan liberalismille. Odland kutsui Hallesbytä seuraavana vuonna alkavaan Seurakuntatiedekuntaan dogmatiikan professoriksi. Lisäksi hän ehdotti Hallesbylle opintomatkaa ulkomaille. Hallesby koki kuitenkin tehtäväkseen evankelistan toimen. Ajatuksenaan hänellä oli kesällä hoitaa maatilaa, talvella saarnata. Ratkaisevaan muutokseen johti isä. Tämä havaitsi, että saarnaajan työ oli ollut sinänsä tarpeellista esivalmistusta uuteen tehtävään.

Hallesby teki opintomatkan Saksaan. Siellä oli tarkoitus kuunnella Raamatulle uskollisten sekä liberaalien luentoja. Ensimmäisenä kohteena oli Greifswaldin konservatiivinen teologinen tiedekunta. Seuraavana oli Berliini. Kesälukukaudella Leipzigissa erityisesti Ludwig Ihmelsin luennot tekivät häneen syvän vaikutuksen. Heidelbergissä hän valmisteli väitöskirjaansa filosofian tohtorin arvoa varten. Siellä hän myös kuunteli liberaaliteologi Ernst Troeltschin luentoja. Vuoden 1909 alussa hän meni Erlangeniin, jossa sai tohtorin arvonsa maaliskuussa. Väitöskirjan aiheena Volketin tietoteoria. Ennen paluutaan Norjaan hän kuunteli vielä Hallessa perinteistä teologia Martin Kähleriä.

Hänen hoitoonsa tuli systemaattinen teologia, johon sisältyi dogmatiikka, etiikka ja symboliikka. Aluksi tuli vain muutamia opiskelijoita. Hallesbyn muutto pääkaupunkiin tapahtui 1909 ja toukokuussa alkoi opetustyö. Teologiansa ja opetuksensa rakensi hän Raamatulle, jonka ymmärtämisessä hän tahtoi olla uskollinen luterilaisille tunnustuskirjoille. Seurakuntatiedekunnan opintojärjestys oli sama kuin teologisen tiedekunnan, mutta siinä vallitsi eri henki.

Opetusalueeltaan Hallesby julkaisi 1920-1921 kaksiosaisen Kristillisen dogmatiikan ja 1928 Kristillisen siveysopin. Jälkimmäisen uusi painos 1951–1952 ilmestyi nimellä Kristillinen elämä. Alkuaikoina Seurakuntatiedekunta koki vihamielisyyttä sekä teologisen tiedekunnan että kirkon johdon taholta. Suoritettuja tutkintoja ei tahdottu hyväksyä pappisvirkaa varten. Kauan kestäneen taistelun ja myötämielisen kirkollisministerin avulla hyväksyminen saatiin 1913. Nykyään pääosa Norjan kirkon papeista tulee Seurakuntatiedekunnasta.[Saarnivaara 4]

Toisena opetusahjona Hallesbyllä oli Sisälähetyksen raamattukoulu. Siellä opetettiin maallikkokristittyjä. Lahjakkaan Hallesbyn opetus oli käytännöllistä ja elämänläheistä.

Professori Gisle Johnsonin aikana Norjan paikalliset sisälähetysyhdistykset yhdistettiin valtakunnalliseksi järjestöksi, jonka nimeksi muotoutui Norjalainen luterilainen sisälähetysseura (Det Norske lutherske indremisjonselskap). Johnsonin jälkeen puheenjohtajina ovat olleet mm. professorit Sig V. Odland, Edv. Sverdrup ja Ole Hallesby.[Saarnivaara 5]

Kristillinen ylioppilasliike

Hallesby alkoi suunnitella uutta raamatullis-herätyshenkistä ylioppilas- ja oppikoululaistyötä. Kokouksen paikaksi tuli Haugetunin kansanopisto. Opiskelijoita ja puhujia oli myös Ruotsista ja Tanskasta. Kokouksen nimeksi tuli Pohjoismainen ylioppilas- ja oppikoululaiskokous (Nordisk student- og gymnasiastmöte).

Vuonna 1924 perustettiin uusi ylioppilasjärjestö, joka toimisi raamatullis-herätyshenkisellä linjalla. Uuden järjestön nimeksi tuli Norjan kristillinen ylioppilas- ja oppikoululaisyhdistys (Norges kristelige student- og gymnasiast lag, tunnettu nimellä Studentlaget tai Laget). »Laget» kasvoi nopeasti. Hallesbyn rinnalla sen arvostettuihin puhujiin kuuluivat tanskalainen Olfert Ricard ja ruotsalainen Fr. Björk. Toisen maailmansodan jälkeen pohjoismaiset raamatullisella pohjalla olleet ylioppilas- ja oppikoululaiskokoukset ovat olleet vuoroon Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja sitten myös Suomessa. Hallesby oli näissä yleispohjoismaisissa kokouksissa vuodesta vuoteen keskeisenä henkilönä.

Kun eri maiden raamatullis-herätyshenkiset ylioppilasliikkeet perustivat kansainvälisen liittonsa, jonka nimeksi tuli »Evankelisten opiskelijain kansainvälinen veljesyhteys (International Fellowship of Evangelical Students, IFES]), Hallesby valittiin sen presidentiksi. Talvella 1964 Suomen raamatullis-herätyshenkiset ylioppilaat perustivat oman järjestönsä, jonka nimeksi tuli Suomen evankelis-luterilainen ylioppilaslähetys. Se liittyi jäseneksi mainittuun kansainväliseen järjestöön, IFES'iin.[Saarnivaara 6]

Vuonna 1909 elokuussa oli Hallesby puhumassa Eidsvoldissa kristillisessä ylioppilaskokouksessa. Kristillisen ylioppilasliiton pääsihteerinä oli silloin pastori Halvor Riddervold. Kokouksessa hän tapasi tämän kaksoissisaren Mia Riddervoldin, mikä johti siihen, että pari avioitui parin vuoden päästä. Professoriajan alkupuolella Hallesby asui kaupungissa. Aviopuolisot kaipasivat kuitenkin maalle. Vuonna 1914 hankittiin talo Vestre Akerista, jossa Hallesby asui perheineen kuolemaansa saakka (1961). Talo sai raamatullisen nimen Mamre. Puutarhan hoito Hallebylle oli tärkeää. Hallesbyllä oli säntillinen päivittäinen aikataulu välillä kello 7 – 23. Vanhin lapsista oli Christen Hallesby, joka valmistui papiksi. Henkilökohtaisessa elämässään Hallesby oli ystävällinen, lempeä ja nöyrä.[Saarnivaara 7]

Kun saksalaiset toisen maailmansodan aikana olivat miehittäneet Norjan, Hallesby oli pidätettynä ja tutkittavana kokonaista 12 kertaa. Lopulta hänet pantiin vankilaan. Siellä oli myös monia Norjan kristillisiä johtomiehiä, jotka olivat allekirjoittaneet kirkon vastalauseen joidenkin saksalaisten tekojen johdosta. Hallesby oli vankilassa pari vuotta alkaen toukokuusta 1943. Loppuaikoina hän oli yhden miehen kopissa. Hänet vapautettiin toukokuussa 1945, pari päivää ennen miehityksen päättymistä.[Saarnivaara 8]

Seurakuntatiedekunnan 50-vuotisjuhlissa 1958 hän lausui kuin testamenttinaan seuraavat asiat:

1. Älkää milloinkaan luopuko ristin teologiasta.
2. Älkää koskaan luopuko vaikeasta ja (monia) loukkaavasta kääntymyksen julistamisesta. Jumala antakoon teille armon saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
3. Älkää koskaan luopuko Seurakuntatiedekunnan apologeettisesta (uskonpuolustus) linjasta.
4. Älkää koskaan luopuko siitä matalakirkollisesta linjasta, jota Seurakuntatiedekunta on noudattanut alusta pitäen tähän asti

Grinin vankilassa kärsitty aika oli jättänyt häneen jälkensä. Kirjoja hän ei enää kirjoittanut, mutta lehtikirjoituksia kyllä. Professorinvirkaansa kuuluvien tehtävien lisäksi hän jatkoi puhujamatkojaan. Hän toimi edelleen myös Sisälähetyksen puheenjohtajana sekä oli jäsenenä useissa johto- ja toimikunnissa. Opetustyötään Seurakuntatiedekunnassa hän jatkoi vuoteen 1953, jolloin toinen mies astui hänen paikalleen. Sisälähetyksen puheenjohtajan tehtävästä Hallesby erosi 1956, jolloin hän tuli olleeksi tässä asemassa 33 vuotta. Julkinen tunnustus hänen asiallisuudelleen ja totuudenrakkaudelleen oli hänen nimityksensä Norjan parlamentin sodan jälkeen asettamaan suureen tutkimuskomissoon. Marraskuun 22. päivänä 1961 Hallesbyn elämä päättyi. Norjan Sisälähetyksen johtaja Torvald Öberg muistutti jälkeenjääville: ”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoaan.”[Saarnivaara 9]

• Om underet: 3 populære foredrag, 1910
• Den kristlige lære om synden: en række populære foredrag, 1911
• Det kristne hjem, 1919
• Fra kirkestriden, 1919
• Den kristelige troeslære, 2 bd., 1920–21, 2. utg. 1925–38
• Aand og liv, 1923
• Hovedforskjellen mellom positiv og liberal teologi, 1924
• Fra bønnens verden, 1927
• Den kristelige sedelære, 1928
• De sidste ting, 1928
• Religiøsitet og kristendom, 1929
• Daglig fornyelse, 1932
• Søndagen og dens forhold til sabbaten, 1934
• I korsets lys, 1941
• Åndens fylde, 1947
• Samvittigheten og dens plass i det falne og forløste menneskeliv, 1948
• Temperamentene og de siste ting, 1949
• Lyse utsikter i en mørk tid, 1949
• Utvalgte skrifter, 14 bd., 1948–49
• Temperamentene, 1950
• Øst-Telemarkens Brukseierforening gjennom 50 år 1903-1953, 1956
• Daglig fornyelse: andaktsbok for hjemmet, 1960
• En høvding i Guds rike, 1962
• Hvorfor jeg er en kristen: et ord til redelige tvilere og andre søkende, 1969
• Om jeg bare kunne tro: et ord til søkende,1978
• Daglig fornyelse: andaktsbok, 1994
• Under hans vinger: trygg i Herrens omsorg, 2001
• Fra bønnens verden, 2005

• Hänen siipiensä suojassa, Perussanoma 2007
• Rukouksen ihmeellinen maailma, Perussanoma 1989
• Ihmisluonteet Raamatun valossa, Uusi Tie 1982
• Uskonelämän salaisuuksia, Uusi Tie 1979
• Sydämen elämä Jumalassa, Uusi Tie 1976
• Rukouksen maailmasta, WSOY 1962
• Synti ja armo, Ev. lut. sisälähetyssäätiö 1956
• Valoisia näköaloja pimeänä aikana: kokoelma saarnoja, WSOY 1950
• Jumalan voima, Kuva ja Sana 1949
• Ristin pahennus, Kuva ja Sana 1949
• Parantumisen ihme, Kuva ja Sana 1948
• Henki ja elämä, WSOY 1939
• Viimeiset ajat, WSOY 1938
• Jokapäiväinen uudistus: hartauskirja kotia varten, WSOY 1936
• Uskon salaisuus, WSOY 1936
• Miksi olen kristitty: sananen rehellisille epäilijöille ja muille etsiville, WSOY 1936
• Korkeimman suojassa, WSOY 1935
• Kaste - lapsikaste, Suomen lähetysseura 1930
• Ristin valossa, WSOY 1928
• Lapsen elämä Jumalassa. Kristitty koti, WSOY 1926
• Usko, toivo, rakkaus, Suomen Lähetysseura 1925

1. Uuras Saarnivaara, He elivät Jumalan voimassa. Kolmas osa, sivu 113
2. Uuras Saarnivaara, He elivät Jumalan voimassa. Kolmas osa, sivu 114
3. Uuras Saarnivaara, He elivät Jumalan voimassa. Kolmas osa, sivu 116
4. Uuras Saarnivaara, He elivät Jumalan voimassa. Kolmas osa, sivut 116-118 ja 121-122
5. Uuras Saarnivaara, He elivät Jumalan voimassa. Kolmas osa, sivut 122-123
6. Uuras Saarnivaara, He elivät Jumalan voimassa. Kolmas osa, sivut 130-134
7. Uuras Saarnivaara, He elivät Jumalan voimassa. Kolmas osa, sivut 120, 125-126
8. Uuras Saarnivaara, He elivät Jumalan voimassa. Kolmas osa, sivut 135-136
9. Uuras Saarnivaara, He elivät Jumalan voimassa. Kolmas osa, sivut 136-139
10. Uuras Saarnivaara, He elivät Jumalan voimassa. Kolmas osa, sivut 134-135