Olavi Valavuori

Veikko Kalervo Viljo Olavi Valavuori (14. kesäkuuta 1921 Tampere – 31. elokuuta 1992) oli suomalainen taidemaalari ja keramiikkataiteilija. Hänen töitään oli ensimmäistä kertaa julkisesti näytteillä vuonna 1948.[1]

Valavuori opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1943–1949. Lisäopintoja hän hankki Istituto degli Arti Ornamentali -taidekoulussa Roomassa vuonna 1956 ja Accademia di Belle Arti -taidekoulussa Ravennassa vuonna 1957. Valavuori valittiin vuonna 1953 Imatran Taideyhdistyksen piirustuskoulun ensimmäiseksi opettajaksi, ja hän toimi samalla Imatran taidemuseon intendenttinä vuoteen 1955.[2] Sen jälkeen Valavuori toimi opettajana Teknillisessä korkeakoulussa 1956, Suomen Taideakatemian koulussa 1957–1965 ja Taideteollisessa korkeakoulussa 1968–1987.[1]

Vuonna 1956 Valavuori voitti kilpailun, joka oli järjestetty mosaiikkiteoksen hankkimiseksi Pyynikin uimahallin itäiselle päätyseinälle. Valavuoren toteuttama teos koostuu kolmesta noin neljän metrin korkuisesta naisfiguurista, joissa on vaikutteita antiikin ajan etruskien ja roomalaisten taiteesta. Keramiikkateoksen pinta-ala on noin 10 m² ja sitä varten tarvittiin mosaiikkia noin 200 kg.[3][4] Valavuoren muihin julkisiin töihin kuuluvat muun muassa Helsingin Myllykallion koulun freskomaalaus vuodelta 1957, Espoon Leppävaaran uimahallin konstruktivistinen, punahehkuinen mosaiikkiteos Spektri vuodelta 1972[5] ja Suomen Kaupunkiliiton Kaupunkien talon 16 m²:n mosaiikkiteos vuodelta 1983 Helsingin Kalliossa.[1] Kaupunkien talon mosaiikkityössä on peräti 16 000 keramiikkapalaa ja 160 eri värisävyä.[6]

Valavuori maalasi muun muassa paljon muotokuvia ja hän toimi myös muotokuvamaalauksen opettajana. Hän piti 1950-luvun lopulta lähtien Suomessa noussutta abstraktin informalismin suuntausta aluksi nihilistisenä äärimmäisyysilmiönä[7], mutta muutti sittemmin kantojaan nähtyään Ars 1961 näyttelyn, jossa hän näki modernismin kykenevän murtamaan aiemman välinpitämättömyyden muurin ja saamaan koskettavan yhteyden katsojaan.[8]