Olavi Helo

Juho Olavi Helo (29. marraskuuta 1914 Helsinki – 19. joulukuuta 1939 Impilahti[1]) oli suomalainen pesäpalloilija ja jääkiekkoilija.

Helon vanhemmat olivat rakennusmestari Kustaa Helo ja Hilja Maria Kaukonen. Hänellä ja hänen puolisollaan Aino Nuotiolla oli yksi lapsi.[2] Helo oli tullut ylioppilaaksi 1935 ja aloitti Helsingin yliopistossa lainopilliset opinnot syksyllä 1936. Hän toimi samalla Helsingin verovalmisteluvirastossa tarkastajana ja oli pitämättä jääneiden vuoden 1940 Helsingin olympialaisten sanaomalehtiosastolla.[3]

Helo oli pesäpallossa Helsingin Pallonlyöjien edustusjoukkueessa kopparina 1930, 1933-36 ja 1938 ja sai jokaisella pääsarjakaudellaan SM-mitalin. Suomen mestaruuden hän sai 1934 ja 1938. Lisäksi hän osallistui Itä–Länsi-otteluun 1933 ja 1934. Jääkiekossa Helo saavutti HJK:n riveissä SM-kultaa 1935 ja SM-pronssia 1937. Kausi 1936/37 oli Helon jääkiekon pääsarjauran kolmas ja samalla viimeinen.[3]

Asevelvollisuutensa 1935-1936 suorittanut reservin vänrikki Helo oli Talvisodassa Jalkaväkirykmentti 38:n 1. konekiväärikomppanian joukkueenjohtaja. Hän kaatui sodan alkuvaiheessa vastahyökkäyksessä Impilahden Syskyjärvellä 19. joulukuuta 1939.[2]