Olaf Scholz

Scholz liittyi SPD:hen opiskelijana 1975. Vuosina 1982−1988 hän oli SPD:n nuorsosialistien (Jusos) varapuhemies ja 1987−1989 International Union of Socialist Youthin varapresidentti. Hän tuki Jusoksen marxistista siipeä ”Freudenberger Kreis”, ja vaati kapitalistisen talouden lopettamista.[6] Hän arvosteli ”aggressiivis-imperialistista” Natoa ja sosialistien ja liberaalien yhteishallitusta.[7]

Vuonna 1979 Neuvostoliitto hyökkäsi Afganistaniin tähdättyään satoja ydinohjuksia Länsi-Eurooppaan. Nato reagoi tähän tuomalla Yhdysvaltain ohjuksia Eurooppaan SPD:n johtajan, liittokansleri Helmut Schmidtin rohkaisemana. Tällöin Scholtz hyökkäsi Naton ”aggressiivis-imperialistista strategiaa” ja sen SPD:ssä olevia tukijoita vastaan. Hänelle Nato ja Yhdysvallat − ei Neuvostoliitto − oli päävihollinen, historioitsija Hubertus Knabe kertoo. Itä-Saksan nuorisojohtaja kertoo Scholzin olevan niitä, jotka ovat usein halukkaita yhteistyöhön kommunistien kanssa. SPD:n nuorisosiivessä Scholz toimi radikaalien marxistien puhemiehenä ja hyökkäili usein nuorten ei-marxilaista enemmistöä vastaan.[8] Scholz kävi 9 kertaa Itä-Saksassa, joka vapautti hänet rajamaksusta ja jonka kakkosmies Egon Krenz otti kahdesti Scholzin vastaan. SPD:n nuorisojärjestö Jusos myös vaati, että Neuvostoliitto ”laittaisi paljon enemmän ydinohjuksia Yhdysvaltojen ovelle”. Jusoksen johtajana Gerhard Schröder alkoi työskennellä Itä-Saksan nuorisojärjestön kanssa, ja Scholz seurasi hänen jälkiään, Knabe kuvaa.[8]

Vuonna 1998 valittiin 40-vuotias Scholz ensi kerran liittopäiville, Hamburg-Altonan edustajana.[9] Saksan liittopäivillä hän oli edustajana vuosina 1998–2001, 2002–2011 ja uudelleen 2021 lähtien.[10]

30. toukokuuta 2001 hänestä tuli Hampurin sisäministeri edeltäjän erottua nepotismisyytösten vuoksi. Lokakuussa 2001 hän menetti tehtävänsä puolueen vaalitappion vuoksi.

Vuonna 2002 Scholz valittiin taas liittopäiville ja 2002–2004 hän toimi myös SPD:n pääsihteerinä. Hän erosi, kun puoluejohtaja Gerhard Schröder ilmoitti luopuvansa puheenjohtajan tehtävistä puolueessa heränneen vastustuksen vuoksi.

Scholz toimi Merkelin I hallituksen työ- ja sosiaaliministerinä 21. marraskuuta 2007 – 27. lokakuuta 2009. SPD:n voitettua Hampurin osavaltiovaalit hänet valittiin pormestariksi (Erster Bürgermeister) 7. maaliskuuta 2011.[10]

Edeltäjän erottua hänestä tuli SPD:n puheenjohtaja vuonna 2018. Varakanslerina ja valtiovarainministerinä hän toimi 2018–2021 ja liittokanslerina joulukuusta 2021 alkaen.

Sotilasasiantuntija Edward Luttwak sanoi Die Weltille, että Saksa aiheutti Ukrainan-sodan (2022), koska Scholz näytti ”vihreää valoa Putinille” sen sijaan, että olisi ilmoittanut hyökkäyksen johtavan vastatoimiin.[11]