Olaf Christian Ditlev-Simonsen

Ditlev-Simonsen syntyi Dypvågissa, josta 10-henkinen perhe muutti vuonna 1902 Osloon. Hän kävi Kristianian (myöh.Oslon) kauppakoulun vuonna 1917 ennen työuraansa.[1] Hän oli John Ditlev-Simonsenin veli ja Halfdan Ditlev-Simonsen, Jr.:n [2] ja Per Ditlev-Simonsenin setä. Ditlev-Simonsen avioitui vuonna 1920 Else Heyerdahlin kanssa, jonka isä oli vuosisadan alun norjalainen konservatiivipoliitikko ja Oslon kaupunginjohtaja Hieronymus Heyerdahl[1]

Olaf Ditlev-Simonsen oli monipuolinen palloilija. Hän pelasi oslolaisessa IF Ready:ssä kuten neljä muutakin veljestä niin jääpalloa kuin jalkapalloakin. Ensimmäisen jääpallomestaruutensa hän sai vuonna 1913 ja viimeisimmän vuonna 1927 saavuttaen kaikkiaan 11 Norjan mestaruutta.[1] Hän pelasi lisäksi kaksi jääpallomaaottelua Norjan riveissä.[3] Lisäksi hän pelasi viisi kertaa Norjan jalkapallomaajoukkueessa – ensimmäisen kerran vuonna 1915.[1] Kolmas menestyslaji oli purjehdus, jossa hän saavutti hopeaa 5-miehisessä 8mR-luokassa vuoden 1936 Berliinin olympialaisissa, jotka purjehdittiin Kielissä. [2] Sitä ennen hän oli voittanut Norjan King's Cupin samalla veneellä vuonna 1930.[1]

Olaf Ditlev-Simonsen oli myös aktiivi toimija urheilun järjestötoiminnassa. Hän kuului Norjan tennisliiton hallitukseen vuosina 1918–1919 sekä jalkapalloliiton hallitukseen neljän vuoden ajan. Oman palloiluseuransa IF Readyn puheenjohtajana hän oli vuosina 1923–1927 ja Kuninkaallisen Norjan Pursiseuran (norjaksi Kongelig Norsk Seilforening) puheenjohtaja vuosina 1947–1949. Ditlev-Simonsen valittiin Kansainväliseen Olympiakomiteaan (KOK) vuonna 1948 ja hänen KOK-kautensa kesti aina vuoteen 1966. Vuoden 1952 Oslon talviolympialaisissa hän toimi järjestelytoimikunnan puheenjohtajana.[1] KOK:ssa hänen edeltäjänsä oli ollut Thomas Fearnley.[4]

Vuonna 1936 Ditlev-Simonsen aloitti oman laivanvarustustoimintansa. Hän kuului Norjan laivanvarustajien yhdistyksen hallitukseen 1930-luvulla. Toisen maailmansodan aikaan hän oleskeli Ruotsissa, ja toimi ulkomailla olevien norjalaislaivojen yhdistyksen Nortraship alueellisena päällikkönä Göteborgissa. Vuosina 1945–1949 hän oli norjalaisen turvallisuussäätiön Det Norske Veritas valvontaneuvostossa.[1]

Saksan sotavoimien miehitettyä Norjan keväällä 1940 Ditlev-Simonsen oli saksalaisten näkökulmasta vaaralliseksi katsottu norjalainen. Tämän vuoksi saksalaiset vangitsivat hänet tammikuussa 1942 ja pitivät hänet vangittuna Grinissä syyskuuhun 1942 asti.[5] Hänen veljensä John vangittiin myös.[6]

Sodan jälkeen tunnustuksena toiminnastaan Ditlev-Simonsenille myönnettiin useita kunniamerkkejä, kuten Norjan Kuninkaan ansiomitali vuonna 1947 ja Pyhän Olavin kunniamerkki vuonna 1952, Suomen Leijonan kunniamerkki, Ruotsin Vasa-ritarikunnan kunniamerkki ja Pohjantähti-ritarikunnan kunniamerkki, Italian tasavallan kunniamerkki, Alankomaiden Orania-Nassaun kunniamerkki sekä Tanskan Dannebrog-ritarikunnan kunniamerkki.[1]