Oksymoron

Oksymoron (m.kreik. ὀξύμωρον) eli itseristiriita on retorinen kuvio, joka yhdistää kaksi vastakkaista tai toisensa kieltävää käsitettä, kuten ”jäätävä polte” tai ”kaunopuheinen vaikeneminen”.[1] Sana oksymoron tulee kreikan kielen sanoista oksys (’terävä’) ja moros (’tylsä’). Oksymoron voi muodostua pääsanasta ja määritteestä tai laajemmasta lauserakenteesta. Oksymoronin erityistapaus on contradictio in adiecto eli ”ristiriita määritteessä” (”ajaton hetki”).^lähde?

Oksymoron on samantapainen kirjallinen väline kuin paradoksi tai antiteesi, ja kirjailijat ja runoilijat käyttävät usein oksymoronia tehokeinona.[2] Oksymoron eroaa tavanomaisista ristiriidoista ja paradokseista siten, että sitä käytetään retorisesti ja että vastakkaisuus on näennäistä, sillä sanayhdistelmä havainnollistaa jotakin ajatusta.^lähde?