Oke Tuuri

Oke Tuuri syntyi Hangossa vuonna 1909. Hänen isänsä oli kirjansitoja Arthur Blomfeldt ja äitinsä Rosa Tuhkanen.[1]

Tuuri muutti Helsinkiin vuonna 1932 opiskelemaan Suomen Näyttämöopistoon. Hänen näyttelijänuransa alkoi vuonna 1934 kiinnityksellä Porin Teatteriin. Vuodesta 1936 hän esiintyi viisi vuotta Tampereen Teatterin riveissä.[1]

Suomen Kansallisteatteriin Tuuri siirtyi 1941, jossa hän näytteli eläkkeelle jäämiseensä vuoteen 1972 saakka. Tuurin merkittävimpiä roolisuorituksia näyttämöllä olivat Seitsemän veljeksen Timo, Nummisuutarien Teemu ja eno Sakeri, Mikko Vilkastus sekä useat Shakespearen näytelmien narrit.[1] Hän myös esiintyi Kansallisteatterin vierailuilla Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Wienissä.

Oke Tuurin elokuvaura alkoi avustajatehtävällä elokuvassa Ne 45 000 (1933). Hän esiintyi yhteensä noin neljässäkymmenessä elokuvassa vuosina 1933–1960. Ensimmäiset merkittävät sivuosat hän teki 1930-luvulla; näitä olivat merivartija Haanpää elokuvassa VMV 6, Kurittoman sukupolven Kali Varavaara ja Nummisuutarien Iivari. Toisen maailmansodan jälkeen Tuuri jatkoi koomisten tyyppien esittäjänä elokuvissa, kuten Pontevat pommaripojat (1949), Kalle-Kustaa Korkin seikkailut (1949), Rantasalmen sulttaani (1953) ja Muuan sulhasmies (1956). Hänen viimeisekseen jäänyt elokuvansa oli Kankkulan kaivolla (1960), jossa hän tulkitsi radiosta tutun roolinsa Tippavaaran vanhaisäntänä.[1]

Tunnetuimmat roolinsa Tuuri teki Radioteatterissa. Nimimerkki Outsiderin kirjoittamassa jännityskuunnelmasarjassa Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja Tuuri esitti savolaista ”ähväärimiestä” Pekka Lipposta. Antero Alpolan ja Aune Haarlan kirjoittamassa radiohupailussa Kankkulan kaivolla hänen roolinsa oli 105-vuotias, pontikkaa keittelevä Tippavaaran vanhaisäntä. Tuuri myös levytti muutamia lauluja Tippavaaran isäntänä, ja kiersi isännän hahmossa 1960-luvun alussa Niilo Tarvajärven show’n ”Tarvan riemukkaan ratsutallin” kera ympäri Suomea. Tarvajärvi otti ratsastuskilvalla mittaa Tippavaaran isännästä Esa Pakarisen Impi Umpilammen viihdyttäessä yleisöä.

Tuuri näytteli myös televisiotuotannoissa, kuten Samuel Hackettia minisarjassa Noita (1961) ja Annasia televisioelokuvassa Herrat tuomarit (1970).[1]

Oke Tuuri avioitui Elma Helmisen kanssa vuonna 1938.[1] Hän kuoli 67-vuotiaana ja hänet on haudattu Helsinkiin Malmin hautausmaalle.

• Martin, Timo & Niemi, Pertti & Tainio, Ilona: Suomen teatterit ja teatterintekijät. Helsinki: Tammi, 1974. ISBN 951-30-2506-3.
• Suomen kansallisfilmografia 3–6. VAPK, 1991

• Oke Tuurin esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)