Okamonnit

Okamonnit, aikaisemmalta nimeltään kaivautujamonnit[1] (Doradidae) on monnikaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan makeista vesistä Etelä-Amerikasta. Eräitä heimon lajeja pidetään akvaariokaloina.

Okamonnit
Suklaaokamonni (Acanthodoras spinosissimus)
Suklaaokamonni (Acanthodoras spinosissimus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Monnikalat Siluriformes
Heimo: Okamonnit
Doradidae
Bleeker, 1858
Katso myös

  Okamonnit Wikispeciesissä
  Okamonnit Commonsissa

Lajit ja anatomia

Okamonnien heimoon kuuluu lähteestä riippuen 30–35 sukua ja 72–90 lajia. Suurin osa heimon lajeista on kooltaan noin 10–cm pitkiä. Pienin laji banjo-okamonni (Physopyxis lyra) kasvaa harvoin yli 3,5 cm, suurimmat lajit, kuten voivat saavuttaa jopa 100–120 cm:n pituuden. Tällaisia ovat esimerkiksi kiviokamonni (Lithodoras dorsalis) ja mustaokamonni (Oxydoras niger). Ruumiinrakenteeltaan okamonnit ovat tukevahkoja ja heimon kaloille tyypillistä on kyljen luulevyt, joissa on piikkejä. Myös selkä- ja rintaevissä on piikit ja useimmilla lajeilla on rasvaevä. Okamonnilajien kuonossa on 3 viiksisäieparia. Okamonnit voivat tuottaa uimarakollaan raakkuvia tai kurnuttavia ääniä, kun ne nostetaan ylös vedestä.[2][3][4][5][6]

Levinneisyys ja elintavat

Okamonnilajeja tavataan Etelä-Amerikasta Atlanttiin laskevista joista. Suurin osa lajeista elää Perussa, Brasiliassa ja Guyanassa sekä Ranskan Guayanassa. Heimon kalat ovat pääasiassa yöaktiivisia. Okamonnilajien ravintoa ovat maatuva kasviaines, vetten tippuvat hedelmät, vesihyönteiset, nilviäiset ja pienemmät kalat. Niiden lisääntymisbiologia on huonosti tummettua.[3][2][5][6]

Lähteet
  1. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 522. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6.
  2. Family Doradidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 26.12.2012. (englanniksi)
  3. Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 176. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.12.2012). (englanniksi)
  4. Carl J. Ferraris, Jr.: Checklist of catfishes, recent and fossil (Osteichthyes: Siluriformes), and catalogue of siluriform primary types, s. 166. Zootaxa 1418. , 2007. ISBN 978-1-86977-059-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.12.2012). (englanniksi)
  5. Roberto E. Reis, Sven O. Kullander, Carl J. Ferraris: Check list of the freshwater fishes of South and Central America, s. 456. EDIPUCRS, 2003. ISBN 8574303615. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.12.2012). (englanniksi)
  6. Tim M. Berra: Freshwater Fish Distribution, s. 198-201. University of Chicago Press, 2007. ISBN 9780226044422. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.12.2012). (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.