Ojatti

Joki alkaa Vepsän ylängöllä Leningradin ja Vologdan alueiden rajalla sijaitsevasta Tšaimozeron järvestä [2]. Se virtaa pääosin idästä länteen Podporožjen piirin ja sitten Lotinapellon piirin läpi.[4] Matkallaan se tekee eri suuntiin pitkiä käännöksiä. Yläjuoksulla seutu on mäkistä ja joki mutkittelee mäkien välisissä laaksoissa. Keskijuoksulla joen törmät ovat korkeita ja joskus myös jyrkkiä. Alajuoksulla äyräät ovat matalampia. Joki virtaa nopeammin yläjuoksulla, missä se putoaa välillä V-laaksoihin. Suuri koskia on kuitenkin vähän. Ylä- ja keskijuoksulla on maaperä podsolia, mutta alajuoksulla joki virtaa savimaiden halki.[6][lower-alpha 3]

Kun joki saapuu yläjuoksulla Kazytšenskajan kylälle (Казыченская), on Ojattiin jo yhtynyt pienet sivujoet Sarrutšei ja Vadžiga (katso alla sivujoet). Kylän järvi on Ladvinskoje (Ладвинское), mutta sen ympäristössä on muitakin pikkujärviä. Joki jatkaa vielä länteen Kurban (Курба) ja Šondovitšin (Шондовичи) kylien ohi, jonka jälkeen se kääntyy kohti pohjoista. Kurban lähellä Ojattiin yhtyy ylin ja alin Kurbajoki. Pohjoisella osuudella joki virtaan Ozerskojen (Озерское) järven vierestä. Järven ympärillä asutus muodostuu useista pienistä kylistä, joista Lukinskaja (Лукинская) on merkittävin. Kymmenen kilometriä pohjoiseen sijaitsee Karmanovskaja (Кармановская), jossa on viljelmien keskellä myös pieniä kyliä. Joki tekee taas jyrkän käännöksen ennen Vinnitsyn kylää. Joki on keskijuoksulla Vinnitsyn kylässä 5–10 metriä leveä ja noin metrin syvä. Ojattiin on juuri ennen kylää yhtyneet Suontalanjoki ja Tuuksjoki, ja pian kylän jälkeen siihen yhtyy suurin sivujoki Šokša. Tuuksjoki tulee koillisesta, jossa on Äänisen eteläpuolella alkanut pitkä laakso, jonka myös Ojatti ottaa alleen. Ojatti kasvaa viimeisten jokien vesimäärästä johtuen astetta suurempi joki. Laakso jatkaa lounaaseen päin, jonka vuoksi Ojatti virtaa 25 kilometriä lähes suoraan. Matkalla se ohittaa Kuzran (Кузра) ja Norginon (Норгино) kylät ja Jaroslavitšissä (Ярославичи) joki kääntyy virtaamaan 35 kilometrin matkaksi länsi-lounaaseen päin. Puolivälissä tätä osuutta Nadporožen (Надпорожье) kylässä sijaitsee kaksi suurempaa ja tunnetumpaa koskea, jossa harrastajat pääsevät laskemaan kajakeillaan. Jefremkovon kylän (Ефремково) kohdalla Ojattiin yhtyy pohjoisesta tuleva Sapsojoki ja idästä tuleva Aštšina.[6][lower-alpha 3]

Ojatti virtaa nyt alajuoksullaan hitaammin, koska maastokin on alavaa. Jokilaakso on yli 70 kilometriä matkalla leveä ja tulvien liettämää. Joki alkaa Aljohoštšinan (Алёховщина) kylän jälkeen vapaammin meanderoida ja jokilaaksossa on mutkittelusta jäänteinä juoluoita. Suuria sivujokia ovat enää pohjoisesta tuleva Savinka ja Tšegla. Suistoalueella joki haarautuu niin, että sivuhaarojen väliin jää kuusi jokisaarta. Ojatti yhtyy Syväriin 15 kilometriä ennen sen suistoa Rassvetin (Рассвет), Moškinon (Мошкино) ja Domožirovon (Доможирово) kylissä. Suistoalue on muodostunut Syvärin, Paksujoen ja Ojatin tuomista sedimenteistä.[1][6][7][lower-alpha 3]

• 
  Lehmät laitumella joen äyräillä
• 
  Kylät rakennetaan yleensä äyräiden päälle
• 
  Näkymä Vinnitsyn kylältä
• 
  Nunnaluostari Ojatin alajuoksulla

Joen varsilla vallitsevat havu- ja sekametsät. Yleisimmät puulajit ovat kuusi, mänty, leppä, lehmus, tammi, vaahtera, saarni, koivu ja haapa. Joessa elää ainakin hauki, harjus, turpa, toutain, säyne, ahven, lahna ja särki. lohi nousee jokeen kutemaan. Lohi on joessa rauhoitettu ympäri vuoden.[6]

Joen virtaamia seurataan 39 kilometrin päässä joen suistosta, jossa ilmeisesti Jarovštšinassa (Яровщина) sijaitsee mittausasema. Joen keskivirtaama on siellä 51,8 m³/s (MQ). Toisessa lähteessä ilmoitetaan joensuun keskivirtaamaksi 54,8 m³/s [4]. Joki jäätyy yleensä marraskuun ja joulukuun aikoina ja jäidenlähtö tapahtuu yleensä huhtikuun jälkipuoliskolla. Joen virtaamat vaihtelevat suuresti eri vuodenaikoina. Kevättulvat ovat erityisen voimakkaat, kun lumet sulavat ja jäät lähtevät samaan aikaan. Joen vesi on yleensä kirkasta, mutta se on humuksen värjäämää. Kevättulvan aikana vesi myös samenee niin, ettei joen pohjaa erota enää.[2][6]

Syvärillä purjehtii vilkas Venäjän sisäinen laivaliikenne. Myös Ojatti on purjehduskelpoinen alajuoksullaan.[2] Joen keski- ja yläjuoksulla on kuitenkin moottoriveneillä liikkuminen joella kielletty.[6]

Joen nimi katsotaan tulevan suomalais-ugrilaisesta sanasta oja (ойя).[4] Ojatin ja sen sivujokien varsilta on löydetty runsaasti 800–1200-lukujen vaiheilla rakennettuja hautakumpuja. Hautakumpuja on tutkittu 140 eri hautapaikalta yhteensä noin 600. Löytöjen perusteella ne arvellaan kuuluneen suomalais-skandinaviselle väestölle, jonka hautarituaalit alkoivat ensin polttohautauksilla ja muuttuneen myöhemmin ruumaishautaukseksi. Asukkaista olisi myöhemmin muodostunut vepsäläisiä ja inkeriläisiä. Hautakumpujen levinneisyys kattaa Syvärin, Ojatin, Paksujoen ja Säsjoen.[8][9] Nykyään vepsäläisasutusta on vain yläjuoksulla Jaroslavitšin kylästä lähtien.[10]

Jokea pitkin uitettiin ennen puutavaraa alajuoksulle, mutta uitot on lopetettu kokonaan.[6]

• 
  Matkalla myllyille, 1867, Vasili Polenov
• 
  Ojatin joki, 1883, Vasili Polenov (1844–1927)
• 
  Ojatin joki, 1915, Vasili Polenov

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ojatti Wikimedia Commonsissa

• Ojatti Leningradin alueen kulttuuri –tietosanakirjassa^{[vanhentunut linkki]} (venäjäksi)