Oja-aura

Oja-aura on avo-ojien kaivamiseen ja erityisesti vanhojen ojien puhdistamiseen tarkoitettu työkone. Oja-auroja on raskaita malleja metsäojitukseen ja valtaojien kaivuuseen. Maanviljelyssä käytetään kevyempiä tavalliseen maataloustraktoriin kiinnitettäviä sarkaoja auroja.[1][2] Sarkaoja-auroja on yksipuolisia ja kaksipuolisia. Yksipuolisella tarvitaan kaksi ajokertaa valmiin ojan aikaansaamiseksi, kaksipuolisella valmis oja syntyy yhdellä ajokerralla.[3]

Kaksisiipinen oja-aura Saksalaisella pellolla vuonna 1963.

Ensimmäiset 4-6 hevosen vetämät puurunkoiset oja-aurat ilmestyivät pelloille helpottamaan lapiolla tapahtuvaa ojankaivuuta 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Oja-auran vetämiseen tarvittiin 8-10 hevosta, joilla syntyi työpäivän aikana hyvissä olosuhteissa kaksipuolisella auralla 10 000-14 000 metriä valmista ojaa.[3] Koneellistumisen myötä aurojen voimanlähteeksi vaihtui traktori. Suomessa oli oja-auroja 8000 kpl vuonna 1941, jonka jälkeen niiden määrä kasvoi voimakkaasti 1960-luvulle tultaessa erityisesti Etelä-Suomessa.[4] Traktoreiden tehon kasvaessa kehitettiin edelleen ojajyrsin.

Lähteet
  1. Metsä oja-aura Lusto. Punkaharju: Suomen Metsämuseo. Arkistoitu 3.2.2020. Viitattu 3.2.2020.
  2. Taneli Juusela: ”Purot ja valtaojat”, Maanviljelijän tietokirja 1, s. 97. WSOY, 1963.
  3. Oja-aura Pieni tietosanakirja III. 1927. Viitattu 3.2.2020.
  4. Ojitus Historiallinen maatalous. Helsinki: Helsingin Yliopisto. Viitattu 3.2.2020.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.