Oiva Polari
Oiva Olavi Nikolai Polari (alun perin Pollari; 23. lokakuuta 1912 Seinäjoki – 24. maaliskuuta 1996 Seinäjoki) oli eteläpohjalainen taidemaalari ja kuvataiteilija.[1]
Perhe ja lapsuus
Polarin vanhemmat olivat amerikansiirtolaisia, jotka palasivat Suomeen vuonna 1910. He siirrättivät Ylistarosta kodikseen kaksikerroksisen pohjalaistalon, joka tunnettiin Pollarin talona Seinäjoen Keskus- ja Koulukadun kulmassa. Vanhemmat alkoivat pitää talossa matkustajakotia. Sen lisäksi isä-Pollarilla oli piharakennuksessa pieni limonaditehdas. Oiva oli perheen viidestä lapsesta toiseksi vanhin. Taloudellisten vaikeuksien edessä perheen isä lähti ajalle tyypilliseen tapaan ansiotöihin Kanadaan vuonna 1928 palaamatta takaisin. Liiketoimintaa Seinäjoella jatkoi perheen äiti.[1]
Taiteilijaura
Polari aloitti 1933 opiskelun Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä opettajinaan Uuno Alanko ja Werner Åström. Perheen heikko taloustilanne pakotti hänet kuitenkin keskeyttämään opintonsa jo vuoden jälkeen, palaamaan Seinäjoelle ja keskittymään itseopiskeluun.[1]
Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Oiva Polari piti 1937 Seinäjoella. Näyttelyssä oli esillä 13 työtä: asetelmia, mystisiä ja symbolistisia fantasiamaalauksia, hiilipiirroksia ja lakeusmaisemia.[1]
Sotien jälkeen Polari pyrki realismiin. Hän teki maalausmatkoja Lappiin yhdessä Nándor Mikolan ja Kaarlo Lamminheimon kanssa. Vähitellen hänen ilmaisunsa pelkistyi sekä sommittelultaan että värinkäytöltään. Taiteilijan itsensä nimeämä ruskea ja harmaa kausi väistyi, ja töihin alkoi ilmestyä puhtaita perusvärejä, erityisesti sinistä. Maalauksiin tuli myös kubistisia piirteitä paksuine kulmikkaine ääriviivoineen.[1]
Polari kokeili myös abstraktia maalausta ja kuvanveistoa ja teki kunkin ajan yhteiskunnalliseen tilanteeseen kantaa ottavia ja elämänkatsomuksellisia teoksia,[1] mutta varsinaiseksi tavaramerkiksi hänelle muodostuivat etenkin myöhäiskaudella raikkaan sinisävyiset, pelkistetyin vedoin tyylitellyt eteläpohjalaiset lakeusmaisemat.[2]
Puhuja, kirjoittaja ja opettaja
Taiteilijan työn ohella Oiva Polari toimi kuvaamataidon opettajana Seinäjoen Lyseossa 1949–50 ja 1952–53 ja Seinäjoen seudun yhteiskoulussa 1956[1] sekä pisimpään Ilmajoen yhteiskoulussa ja lukiossa 1947–1975.[3]
Polari tunnettiin myös inspiroivana puhujana ja keskustelijana sekä taitavana sanomalehtikirjoittajana. 1980-luvun eläkepäivinä hän kirjoitti omaa Merkintöjä-kolumnia Vaasa-lehteen, sitten vuodesta 1985 lähtien Näin sanoen -palstaa Ilkkaan. Kolumneihin liittyi yleensä myös Polarin tekemä piirros.[1]
Kymmenen vuoden urakka Polarilta oli eteläpohjalaista kansantaidetta tutkivan kuvateoksen kokoaminen ja julkaiseminen omakustanteena vuonna 1975.[4]
Oiva Polari perusti Seinäjoen taiteilijaseuran vuonna 1961 ja toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuoteen 1983 saakka, jonka jälkeen hänet kutsuttiin yhdistyksen kunniajäseneksi ja myöhemmin kunniapuheenjohtajaksi. Kunnianosoituksena Polarille Seinäjoen lasten taidekoulu on nimetty taidekoulu Oivaksi.[5]
Oiva Polarin vuonna 1943 syntynyt tytär on kuvataiteilija Tarja Polari.[6]
Lähteet
- Elina Hirvonen & Tellervo Lahti (1998). Oiva Polari : taiteilijaelämää lakeudella. Seinäjoki: Seinäjoen taidemuseoyhdistys. ISBN 9519814302.
- Polari Oiva kertoo Seinäjoen kaupunki. Viitattu 16.4.2012. [vanhentunut linkki]
- Ari Rousu ja Antti Välimäki (toim.): Ilmajoen yhteiskoulu ja lukio 75 vuotta, s. 110–114. , 1999. ISBN 952-91-1100-2.
- Valtanen, Tuula: Kansantaidetta kansien väliin. Helsingin Sanomat, 6.12.1975, s. 21. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- Seinäjoen taiteilijaseura web / Historiaa Seinäjoki: Seinäjoen kaupunki. Arkistoitu 9.9.2007.
- Tarja Helena Polari: Elämästäni ja taiteestani kuvataiteilijamatrikkeli.fi. Viitattu 24.6.2016.
Kirjallisia teoksia
- Oiva Polari (toim.): Pohjalaisia kuvaamataiteilijoita. Vaasa: Pohjalainen taiteilijaliitto, 1959.
- Oiva Polari: Eteläpohjalainen kansantaide. Seinäjoki: omakustanne, 1975.
- Oiva Polari: Pyhä Yrjänä ja vaivaispoika – Kansanomaista kuvataidetta. Vaasa: Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, 1990.