Oimjakon

Oimjakon (ven. Оймяко́н, jak. Өймөкөөн, Öimököön) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Sahan tasavallan Oimjakonin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Indigirkajoen varrella noin 640 kilometriä tasavallan pääkaupungista Jakutskista itään. Kunnassa on 640 asukasta (vuonna 2015)[1]. Oimjakon on tiettävästi maapallon kylmin paikka, jossa on asutusta.

Oimjakon, Öimököön
Оймякон, Өймөкөөн
Oimjakon, 2019.
Oimjakon, 2019.
Sahan tasavalta Venäjällä, alla kylä tasavallan kartalla.
Sahan tasavalta Venäjällä, alla kylä tasavallan kartalla.

Oimjakon, Öimököön

Koordinaatit: 63°27′N, 142°47′E
Valtio Venäjä
Tasavalta Sahan tasavalta
Piiri Oimjakonin piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 5 676,12 km²
Korkeus 741 m
Väkiluku (2015) 640
Aikavyöhyke UTC+10 (MSK+7)










Oimjakonin ilmastodiagrammi.
Oimjakonin maisemia.

Maantiede

Oimjakonin maalaiskunnan pinta-ala on 5 676,12 neliökilometriä[2]. Sen virallinen nimi on Oimjakon – Poljus Holoda (”Oimjakonin kylmyysnapa”), aikaisemmin Borogonski pervyi nasleg (”Borogonin ensimmäinen nasleg”). Kunta rajoittuu pohjoisessa Terjutin, idässä Borogonin toiseen ja etelässä Jutšjugein naslegiin sekä lännessä Tompon piiriin.[3]

Kylä sijaitsee ikiroutavyöhykkeellä. Kesäisin routa sulaa 1,5–3 metrin syvyydeltä. Jokilaakson pinnanmuodostusta leimaavat matalat kummut ja painaumat. Sen yläpuolella on pieniä järviä. Metsät ovat harvaan kasvavaa lehtikuusta ja paikoitellen lehtimetsää tai pensassembraa.[4]

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluvat lähellä sijaitsevat Hara-Tumulin ja Bereg-Jurdjan kylät sekä autioksi jäänyt Tjumsjun kylä[3].

Ilmasto

Pohjoisen pallonpuoliskon epävirallisena pakkasennätyksenä pidetty −79,1 °C:n lämpötila on kirjattu Oimjakoniin 26. tammikuuta 1926. Sen mukaan pohjoisen pallonpuoliskon kylmyysnapa sijaitsisi Oimjakonissa. Lukema ei kuitenkaan perustunut suoraan mittaukseen, vaan ekstrapolointiin, eikä siksi ole kiistaton. Varsinaiseen mittaukseen perustuva lukema läheisestä Tomtorin kylästä vuodelta 1933 on −67,7 °C.

Historia

1600-luvulla venäläiset nimittivät Oimjakoniksi Indigirkajoen koko yläjuoksua. Myöhemmin nimitys vakiintui tarkoittamaan Kjujentejoen suun yläpuolella olevaa osuutta. Kiinteä asutus keskittyi Oimjakonin kylään ja Tomtorin seudulle. 1800-luvun lopulla Oimjakoniin rakennettiin kirkko ja vuonna 1931 avattiin koulu. Vuosina 1935–1954 kylä oli Oimjakonin piirin keskus.[5]

Liikenne, elinkeinot ja palvelut

Oimjakonista on huonokuntoinen tieyhteys vanhalle Kolyman valtatielle Tomtoriin (40 kilometriä). Etäisyys Ust-Neran piirikeskukseen on 475 kilometriä.[6] Kesäisin liikenneväylänä toimii myös Indigirkajoki. Kylän länsipuolella on käytöstä poistettu lentokoneiden kiitotie.[7]

Paikallisia elinkeinoja ovat karjan-, hevosten- ja poronhoito sekä metsästys[3]. Valtaosa työvoimasta työskentelee erilaisissa palveluissa, joihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu asuntoloineen, kulttuuritalo ja kirjasto, poliklinikka, kauppa, posti ja leipomo.[8]

Kyläkuva ja matkailu

Keväisin sulamisvesillä täyttyvä rotko jakaa Oimjakonin kahteen osaan. Palvelut ja kunnalliset asuintalot sijaitsevat etupäässä rotkon eteläpuolella. Pohjoisosa rajoittuu Indigirkajokeen.[9] Asuntokanta koostuu pääosin yksityisomistuksessa olevista puisista pari- ja omakotitaloista[10]. Julkisia rakennuksia palvelee kaksi kivihiilellä toimivaa lämpökattilaa. Asuintalot lämpenevät puilla.[11] Juomavesi joudutaan tuomaan muualta,[12] eikä viemäröintiä ole[13]. Sähkö tuotetaan paikallisessa sähkölaitoksessa[14].

Oimjakonin matkailupotentiaali perustuu sen luonnonolosuhteisiin, kulttuuriperintöön ja metsästysmahdollisuuksiin. Kylässä käy vuosittain yhä enemmän venäläisiä ja ulkomaalaisia matkailijoita, vaikka siellä ei ole varsinaisia matkailupalveluja. Matkailijat majoittuvat perheisiin, mikä tuo niille lisätuloja.[3]

Lähteet

Viitteet
  1. Tšislennost naselenija Rossijskoi Federatsii po munitsipalnym obrazovanijam na 1 janvarja 2015 goda gks.ru. Arkistoitu 5.11.2021. Viitattu 8.1.2016.
  2. Generalnyi plan, s. 49.
  3. Generalnyi plan, s. 16.
  4. Generalnyi plan, s. 19.
  5. Geografitšeskaja i istoritšeskaja spravka old.sakha.gov.ru. Viitattu 8.1.2016. [vanhentunut linkki]
  6. Generalnyi plan, s. 17.
  7. Generalnyi plan, s. 34.
  8. Generalnyi plan, s. 18.
  9. Generalnyi plan, s. 20–21.
  10. Generalnyi plan, s. 26.
  11. Generalnyi plan, s. 35.
  12. Generalnyi plan, s. 39.
  13. Generalnyi plan, s. 43.
  14. Generalnyi plan, s. 45.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.