Oikeusvoima

Kantelu tuomiovirheen perusteella on mahdollinen muun muassa jos on tuomittu henkilö, jota ei ole kuultu. Käytännössä tällainen tilanne saattaa (poikkeuksellisesti) esiintyä joissain laajoissa rikosasioissa, joissa oikeudenkäynnin edetessä esitetään jatkuvasti uusia syytteitä useita vastaajia vastaan, jolloin saattaa syntyä tilanne, että joku vastaaja (joka vastattuaan omalta osaltaan on poissa asian jatkokäsittelystä oikeudessa) jää kuulematta jostain kokonaisuuteen suhteutettuna vähäisestä seikasta.

Kantelu on edelleen mahdollista tilanteissa, jossa tuomioistuin on ottanut sellaisen seikan käsiteltäväkseen, jota se ei olisi saanut lainkaan käsitellä (ns. absoluuttinen prosessinedellytys on puuttunut). Lopuksi on kantelu mahdollinen myös jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut muu oikeudenkäyntivirhe, joka on tai jonka voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen

Kantelu tuomiovirheen perusteella on tehtävä määräajassa siitä kun virhe ilmeni. Kantelu osoitetaan ylioikeudelle, tai jos kysymyksessä on ylioikeuden tai Korkeimman oikeuden ratkaisu, Korkeimmalle oikeudelle. Jos ylioikeus/Korkein oikeus tällöin havaitsee, että virhe on tapahtunut, se joko poistaa tuomion kokonaisuudessaan tai tarpeellisilta kohdin ja osoittaa sen uutta käsittelyä varten siihen oikeuteen, jossa virhe on tapahtunut.

Lainvoiman saaneen tuomion purkaminen on mahdollista muun muassa jos oikeuden jäsen, syyttäjä tai asianosainen on jutun yhteydessä syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jonka voidaan otaksua vaikuttaneen jutun lopputulokseen.

Tunnetuin tuomionpurkutilanteista lienee kuitenkin tilanne, jossa ilmaantuu uusi todiste. Sellaiseen voidaan nojautua vain edellyttäen että saatetaan todennäköiseksi, ettei asianosainen ole voinut vedota aiemmassa oikeuskäsittelyssä puheena olevaan seikkaan tai todisteeseen. Lisäksi asetetaan vetoamiselle uuteen todisteeseen lisäedellytyksiä, jotka ovat erilaiset sen mukaan, tapahtuuko vetoaminen vastaajan vahingoksi vai vastaajan eduksi.

Vetoaminen uuteen todisteeseen vastaajan eduksi edellyttää lisäksi, että todisteen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä. Lisäksi vetoaminen uuteen todisteeseen tulee eräissä tapauksissa kysymykseen, myös jos siihen on erittäin painavia syitä.

Vetoaminen uuteen todisteeseen vastaajan vahingoksi edellyttää, että on kysymys rikoksesta, josta säännöllisen rangaistusasteikon mukaan voi seurata ankarampi rangaistus kuin kaksi vuotta vankeutta. Sitä lievemmissä rikosasioissa ei vetoaminen uuteen todisteeseen tule lainkaan kysymykseen. Vetoaminen edellyttää lisäksi, että todisteen esittäminen olisi johtanut syytetyn tuomitsemiseen rikoksesta tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava olennaisesti ankarampia rangaistussäännöksiä

Tuomion purkaminen tulee myös kysymykseen muun muassa jos ilmenee, että todisteita on väärennetty tai että asiassa on esitetty perätön lausuma (ns. väärä vala) sekä jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

Tuomion purkamista haetaan eräissä tapauksissa ylioikeudelta, eräissä tapauksissa korkeimmalta oikeudelta asian laadun mukaan. Jos tuomion purkamista koskevaan hakemukseen suostutaan ja jutun uusi käsittely havaitaan tarpeelliseksi, määrää korkein oikeus jutulle uuden käsittelyajan. Korkein oikeus voi myös ottaa selvän asian heti ratkaistavakseen.

Siihen, purkiko tai poistiko KKO ylimääräisen muutoksenhaun kohteena olleen tuomion vai ei, oli hyvin vahvasti yhteydessä se, oliko jutussa mukana hakijan lisäksi muita asianosaisia. Mikäli muita asianosaisia oli mukana, 72 prosentissa [vuoden 2012] tapauksista KKO päätyi hakijan kannalta myönteiseen lopputulokseen eli purki tai poisti tuomion, mutta jos asianosaisia ei ollut mukana, ainoastaan noin kolme prosenttia tuomioista purettiin tai poistettiin.

Yksityisten hakijoiden hakemuksista 14 prosenttia menestyi eli KKO purki tai poisti ylimääräisen muutoksenhaun kohteena olleen tuomion. Viranomaisten hakemuksista menestyi sen sijaan lähes yhdeksän kymmenestä (89 %). Poliisilaitosten ja syyttäjänvirastojen ratkaisuja koskeneista hakemuksista kaikki olivat menestyviä.

Kaiken kaikkiaan noin 22 prosenttia ylimääräisen muutoksenhaun kohteena olleista asioista joko purettiin tai poistettiin. Noin 71 prosenttia ylimääräisistä muutoshakemuksista hylättiin.

Yksityisten hakijoiden kannalta tutkimustulokset ovat melko lohduttomia. Heidän hakemuksensa lähes pääsääntöisesti hylätään. Ylimääräisen muutoksenhaun kohteena painottuvat melko voimakkaasti alioikeuksien ratkaisut KKO:n päätösten ohessa. Tähän voi vaikuttaa muun muassa se, että KKO on hylännyt aiemmin valitusluvan. Tämä antaa yksityiselle hakijalle vielä intoa kokeilla loppuun asti toivotun lopputuloksen saamista ylimääräisen muutoksenhaun kautta. Kuitenkin käytännössä tämä on osoittautunut melko turhaksi.[3]

Toinen mahdollinen selitys hyväksyttyjen yksityisten hakemusten vähäiselle määrälle voi löytyä hakemusten käsittelystä korkeimmassa oikeudessa. Asiasta tehdyn tilastollisen analyysin tekijät ovat arvioineet korkeimman oikeuden hylkäävän virheellisesti huomattavan paljon juuri tämän ryhmän hakemuksia (kafkatuomiot.net: "Tuomionpurut korkeimmassa oikeudessa tilastojen valossa")[4][3]

Oikeudenkäymiskaaren mukaan Korkeimmassa oikeudessa esittelijä esittelee ylimääräisen muutoksenhakuasian käytännössä ensin kolmijäseniselle kokoonpanolle, joka päättää asian jatkoesittelystä päätösvaltaiselle viisijäseniselle kokoonpanolle, jotta hakemus voisi menestyä. Selvästi hylättävä asia voidaan hylätä suppeammassakin kokoonpanossa. Mikäli vastapuolelta ei viimeistään tässä vaiheessa pyydetä vastinetta ei hakijalta tulla pyytämään myöskään vastinetta ja hakemus poikkeuksetta hylätään.

Menetetyn määräajan palauttaminen on mahdollista tilanteessa, joissa asianomainen osoittaa, että hänellä on ollut laillinen este. Sellaisessa tapauksessa määrätään asianosaiselle uusi määräaika, jonka kuluessa hän voi ryhtyä siihen oikeustoimeen, jonka tekemiseksi asetetun määräajan noudattamisen hän oli laiminlyönyt.