Oikeustieteelliset tutkinnot Pohjoismaissa

Suomessa oikeustieteen ylempi korkeakoulututkinto oikeustieteen maisteri (OTM, oikeust. maist.)[6] (ruotsiksi: juris magister, JM) myönnetään viiden vuoden (180 op + 120 op) oikeustieteen opintojen jälkeen. Oikeustieteen alempi korkeakoulututkinto Suomessa on oikeusnotaarin tutkinto (ON, oikeusnot.)[6] (ruotsiksi: rättsnotarie, RN)[6] Viimeisin muutos tutkintonimikkeisiin tehtiin vuonna 2005 Bolognan prosessin myötä. Jo aiemmin tutkinto oli jaettu kahteen osaan. Vuonna 2005 tehdyssä muutoksessa aiempi oikeustieteen kandidaatin (OTK, oikeust. kand.)[6] (ruotsiksi: juris kandidat, jur. kand., JK)[6] tutkinto korvattiin maisterilla ja aiempi alempi tutkinto varanotaari (VN, varanot.)[6] (ruotsiksi: vicenotarie, VN)[6] korvattiin oikeusnotaarilla.

Oikeus harjoittaa juristiammatteja (esim. tuomari, syyttäjä, asianajaja) on ainoastaan oikeustieteen ylemmän ja alemman korkeakoulututkinnon suorittaneella. Oikeusnotaarin tai oikeustieteen tohtorin tutkinnon suorittaneella ei yksistään oikeuta toimimaan juristiammateissa.[7] Englanninkielinen kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinto (MICL) ei tuota kelpoisuutta toimia juristiammateissa.[8]

Ruotsissa oikeustieteen ylempi korkeakoulututkinto Juristexamen (suomeksi: oikeustieteen maisteri[9][10]) myönnetään oikeustieteen 4,5 vuoden (270 op) opintojen jälkeen.[11] Ennen vuotta 2007 valmistuneet oikeustieteen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet saivat nimikkeen Juris kandidatexamen (jur.kand.)[12] Ruotsi ei ole kokonaan mukauttanut oikeustieteen tutkintojärjestelmää Bolognan prosessin mukana. Jakoa alemman ja ylemmän tutkinnon välille ei ole, kysymys on yhdestä yhtenäisestä tutkinnosta. Ruotsissa suomalaisen oikeustieteen ylemmän korkeakoulututkinnon ruotsinkielinen nimike juris magister (jur. mag.) ei ole yleisesti tunnettu.[6]

Ruotsissa on varsinaisen Juristexamen tutkinnon ohella englanninkielisiä kansainvälisiä Master of Laws (LL.M.) erikoismaisteriohjelmia. Ne tuottavat kelpoisuuden toimia säännellyissä juristiammateissa, mutta käytännössä harva työllistyy tutkinnoilla näihin tehtäviin. Käytännön esteenä toimii tavanomaisesti kieli sekä tutkinto-ohjelmien kapea-alainen suuntautuminen.

Ulkomailla alemman oikeustieteen korkeakoulututkinnon suorittanut, joka taitaa korkealla tasolla (Ruotsi 3/B)[13] ruotsia voi hakea koulutusohjelmaan (Kompletteringsutbildning), jonka avulla on mahdollista valmistua Juristexamen tutkintoon.[14] Suomessa ylioppilastutkinnon suorittanut voi osoittaa riittävän kielitaidon kyseiseen ohjelmaan mikäli on suorittanut ylioppilastutkinnon ruotsiksi, ennen vuoden 2015 opetussuunnitelman voimaan tuloa kirjoittanut ruotsin pitkän oppimäärän ylioppilaskirjoituksissa tai suorittanut 8 kurssia pitkän oppimäärän mukaisia ruotsin kursseja. Lisäksi on mahdollista suorittaa kielikoe.

Tanskassa oikeustieteen ylempi korkeakoulututkinto Kandidat i jura (KA jur.)[15] (suomeksi: oikeustieteen kandidaatti[16][17]) myönnetään oikeustieteen viiden vuoden (180 op + 120 op) opintojen jälkeen. Tutkinnon suorittamisen jälkeen tutkinnon suorittaja on oikeutettu käyttämään nimikettä Candidatus/Candidata juris (cand.jur.).[18] Oikeustieteen alempi korkeakoulututkinto on Bachelor i jura (BA jur.)[19][20][21] Tanskassa on neljä yliopistoa, jotka tarjoavat oikeustieteen koulutusta.

Norjassa oikeustieteen ylempi korkeakoulututkinto Master i rettsvitenskap (suomeksi: oikeustieteen maisteri[22]) myönnetään viiden vuoden (300 op tai 180 op + 120 op) oikeustieteen opintojen jälkeen.[23] Oikeustieteen alempi korkeakoulututkinto Norjassa on Bachelor i rettsvitenskap.[24][25] Ennen vuotta 2003 oikeustieteen korkeakoulututkinto Norjassa oli Candidatus juris (cand.jur.), mutta Bolognan prosessin myötä siitä luovuttiin.[25] Aiempi tutkinto oli viiden vuoden sijaan kestoltaan keskimäärin kuusi vuotta. Viimeiset opiskelijat aiemmalla nimikkeellä valmistuivat keväällä 2007.[25]

Oikeustieteen valmistuvat opiskelijat ovat perinteisesti vannoneet valan oikeudessa ja totuudessa pysymisestä sekä turhien konfliktien aiheuttamisen välttämisestä:: "En koskaan tietoisesti halua poiketa oikeudesta ja oikeudenmukaisuudesta, en aiheuta tarpeettomia konflikteja tai muuten neuvoillani tai toiminnallani yllytä ketään mihinkään laittomaan toimintaan tai sen edistämiseen"[26] Nykyisin valaa ei enää lausuta valmistumisen yhteydessä, mutta se on sisällytetty tutkintotodistuksen luovuttamisen yhteydessä toteutettavaan kättelyyn.^lähde?

Jokaisella Pohjoismaalla on oma sääntelynsä koskien akateemisia tutkintoja ja niiden tutkintonimikkeitä. Oikeustieteen tutkinto tunnustetaan toisissa Pohjoismaissa SopS 74/1998 mukaisesti hakemuksen perusteella.[27] Käytännössä toisessa Pohjoismaassa oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut, joka on pätevöitynyt asianomaisessa maassa toimimaan juristiammateissa voi hakea tutkinnon rinnastamista Opetushallitukselta. Ennen vuotta 2016 myös alemman oikeustieteen korkeakoulututkinnon rinnastaminen oli mahdollista oikeusnotaarin tutkintoa vastaavaksi (hakijan tuli suorittaa hyväksytysti ETA-kelpoisuuskoe[28]).[29][30] Nykyisin tätä mahdollisuutta ei enää ole.[31] Rinnastuspäätös annetaan tavanomaisesti ehdollisena ja hakija määrätään suorittamaan kansallisen oikeuden täydentävä opintokokonaisuus, joka on enimmillään 100 opintopistettä.[32][33] Pohjoismaisten tutkintojen haltijoiden osalta täydentävien opintojen määrä on ollut perinteisesti merkittävästi pienempi kuin muista maista tutkinnon saaneet henkilöt johtuen samankaltaisesta oikeudellisesta järjestelmästä.^lähde?

Rinnastuksen yhteydessä tutkinnon nimike ei muutu vaan ulkomainen tutkinto katsotaan vastaavan kansallista oikeustieteen maisterin tutkintoa. Rinnastuspäätöksen saaneella ei tästä syystä ole oikeutta käyttää oikeustieteen maisterin tutkintonimikettä vaan hänen tulee käyttää alun perin myönnettyä nimikettä, jonka ohessa voidaan mainita tieto tutkinnon rinnastamisesta.[34] Esimerkiksi "Jurist kandidatexamen, tutkinto rinnastettu oikeustieteen maisterin tutkintoon" ja lyhennettynä "Jur. kand. (OTM)". Osa rinnastuspäätöksen hakeneista on ilmaissut turhautumisen siihen, että he eivät ole voineet saada yhtenevää asemaa kotimaisen oikeustieteen maisterin tutkinnon suorittaneiden kanssa. Kansallisen nimikkeen käyttöoikeuden uupumisen johdosta he ovat kokeneet olevansa eriarvoisessa asemassa suhteessa kansallisen tutkinnon suorittaneiden kanssa, vaikka lain näkökulmasta he ovat samassa asemassa.[35] Esimerkiksi Suomen Lakimiesliitto on esittänyt vuonna 2013, että ulkomaisilla tutkinnoilla valmistuvat eivät rinnastuksesta huolimatta olisi kaikissa tilanteissa yhtä päteviä työskentelemään vastaavissa tehtävissä kuin kotimaisen tutkinnon suorittaneet.[36]

Huomioitavaa on, että oikeustieteen maisterin nimikkeen käyttöoikeuden voi saada ulkomaisen alemman oikeustieteen korkeakoulututkinnon suorittanut, joka on tämän jälkeen jatkanut opintoja kotimaisessa oikeustieteen maisterin koulutusohjelmassa. Esimerkiksi tanskalaisen oikeustieteen alemman korkeakoulututkinnon Bachelor i jura (BA jur.) suorittanut henkilö on kelpoinen hakemaan oikeustieteen maisterin koulutusohjelmaan Suomessa ja tätä kautta saada oikeuden käyttää oikeustieteen maisteri (OTM) tutkintonimikettä.[37] Maisteriopintojen yhteydessä korkeakoulu määrää täydentävät kansallisen oikeuden opinnot ulkomaisen tutkinnon suorittaneelle.^lähde?

Vastaavasti oikeusnotaarin tutkinnon suorittanut voi lähteä toiseen Pohjoismaahan suorittamaan oikeustieteen ylemmän korkeakoulututkinnon ja hakea valmistumisen jälkeen rinnastusta kansalliseen oikeusnotaarin tutkintoon. Tällöin rinnastuksen saanut ei samaan tapaan kuin koko tutkinnon toisessa Pohjoismaassa suorittanut ole oikeutettu käyttämään suomalaista oikeustieteen maisterin nimikettä, ellei hän suorita kansallista oikeustieteen maisterin tutkintoa.^lähde?

Pohjoismaisista korkeakouluista saadut oikeustieteen tutkinnot eivät käytännössä ole suoraan vertailukelpoisia arvosanojen ja niiden laajuuden osalta maakohtaisten erojen johdosta. Huomioon tulee ottaa yliopiston arvosanajakauma, arvosteluasteikko sekä muut akateemiseen arviointiin vaikuttavat kriteerit. Tavanomaisesti arvosteluasteikko on Pohjoismaisissa yliopistoissa Bolognan prosessin mukaisesti 1–5, mutta esimerkiksi Tanskassa on käytössä poikkeava järjestelmä.^lähde?

Suomen Lakimiesliiton aiemmat kannanotot ovat tuoneet esiin suomalaisen juristikunnan protektionististä katsontakantaa oikeustieteen tutkintoihin ja niiden tason arvioimiseen.[3][36][40] Oikeustieteen korkeakoulututkinnon suorittaneiden osalta arviointi tulisi puhtaasi perustua koulutuksen sekä yliopiston akateemiseen laatuun ja tasoon. Esimerkiksi Turun yliopiston sekä Göteborgin yliopiston oikeustieteellisen koulutuksen vertaaminen on mahdollista, koska kyseiset yliopistot ovat akateemiselta tasoltaan lähellä toisiaan.[41] Samaan aikaan Lundin yliopistosta saatua Juristexamen tutkintoa ei voida vertailla suoraan Turun yliopiston oikeustieteen maisterin tutkintoon akateemisen tason osalta.[42]

Viime vuosina on ollut laajasti keskustelua opiskelijoiden ja tutkijoiden "aivovuodosta" ulkomaille.[43] Moni tutkija sekä tutkija suuntaa parempien mahdollisuuksien perässä ulkomaille ja samalla kotimaisen tieteen tekemisen kannalta tärkeitä osaajia katoaa. Tilanteeseen ovat vaikuttaneet merkittävästi mm. leikkaukset koulutuksesta.[44]