Pormestari

Tukholman pormestarin valinnasta 1389 tehty asiakirja.

Raatilaitos sekä siihen liittyvät pormestarin ja raatimiehen virkanimikkeet tulivat Ruotsiin Saksasta 1300-luvulla. Raadin tehtävä oli hoitaa kaupungin yleistä hallintoa ja taloutta, ylläpitää järjestystä ja jakaa oikeutta. Sen jäseninä istui kaupungin porvareita, jotka kantoivat raatimiehen virkanimikettä, ja sen toimintaa johti pormestari. Maunu Eerikinpojan vuoden 1349 kaupunginlaissa raati määrättiin jokaisen Ruotsin valtakunnan kaupungin hallintoelimeksi. Suomalaisista kaupungeista ensimmäinen maininta raadin ja pormestarin olemassaolosta on Turusta vuodelta 1324.[6]

Kuva 1400-luvun kalkkimaalauksesta Sauvon kirkossa. Pyhän Laurentiuksen edessä polvistuvan lahjoittajan oletetaan mahdollisesti esittävän Lars Skalmia,[7] joka toimi Turun pormestarina vuosina 1501–1502.[8]

Pormestarin ja raatimiesten toimenkuvat oli kaupunginlaissa määritelty sangen väljästi. Pormestari johti raadin työskentelyä ja oli vastuussa kaupunginhallinnosta. Virallisia pätevyysvaatimuksia ei pormestareille laissa asetettu.[9] Kaupunkilain mukaan jokaisella kaupungilla tuli olla kolmekymmentä raatimiestä ja kuusi pormestaria, mutta tätä kyettiin noudattamaan ainoastaan Tukholmassa. Lakia uudistettaessa 1600-luvulla määrä supistettiin 24 raatimieheen ja neljään pormestariin. Käytännössä Turun ja Viipurin kaltaisissa suurissa kaupungeissa oli useita pormestareita, mutta pienemmissä vain yksi.[10]

1600- ja 1700-lukujen aikana ruotsalainen kaupunginhallinto uudistui ja pormestarin ja raadin tehtävät määriteltiin tarkemmin. Vanhaa hallintoa ja oikeudenkäyttöä hoitanut raati alkoi jakautua kahdeksi eri elimeksi: maistraatiksi, joka hoiti kaupungin hallinnon, ja raastuvanoikeudeksi, joka jakoi oikeutta. Myös pormestarin virka alkoi yhä selvemmin jakautua toimimiseen toisaalta maistraatin puheenjohtajana, toisaalta raastuvanoikeuden ylimpänä tuomarina. Kaupungeissa, joissa oli useita pormestareita, nämä virat eriytyivät toisistaan: kunnallispormestari johti maistraattia ja oikeuspormestari raastuvanoikeutta. Raastuvanoikeuden puheenjohtajana toimineilta pormestareilta alettiin vaatia juridista koulutusta, aluksi epävirallisesti ja vuodesta 1749 lain voimalla.

Pormestaria miellettiin vaihtelevasti sekä kaupunkilaisten luottamusmieheksi että kruunun edustajaksi kaupunginhallinnossa eri vuosisadoilla. Maunu Eerikinpojan kaupunginlaissa pormestarin valitseminen määrättiin raadin tehtäväksi. Myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa pormestarit olivatkin pääasiassa kaupunkiensa rikkaimpia porvareita. Suurvallaksi kohonnut Ruotsi tehosti hallintoaan 1600-luvulla, jolloin useimmat kaupungit saivat johtoonsa niin kutsutut kuninkaalliset pormestarit, jotka kuningas nimitti itsevaltaisesti raatia tai kaupunkilaisia kuulematta. Tämä herätti närää porvaristossa, etenkin kun kuninkaalliset pormestarit olivat yleensä kaupungin ulkopuolelta tulleita ammattivirkamiehiä. Vapauden ajan reformeissa 1700-luvulla kaupungit saivat oikeuden valita omat pormestarinsa vaaleilla, joissa äänioikeutettuja olivat kaikki kaupungin täysivaltaiset porvarit. Kun pormestareilta kuitenkin vaadittiin juridista koulutusta, virkoihin nimitettiin edelleen pääasiassa porvariston ulkopuolelta tulleita henkilöitä.

Säipän talo Torniossa (Lukiokatu 10) on rakennettu 1866 kaupungin pormestarin käyttöön.

Vuoden 1873 kunnallisasetuksessa kaupunkeihin määrättiin perustettavaksi vaaleilla valittavat kaupunginvaltuustot, jotka saivat perinteisesti maistraateille kuuluneen ylimmän kunnallisen päätösvallan. Tämän jälkeen kunnallispormestarin johtama maistraatti toimi valtuustopäätösten valmistelijana ja toimeenpanijana. Tämänkin aseman maistraatti kuitenkin menetti vuoden 1927 kunnallislain muutoksessa, kun valmistelu- ja toimeenpanotyötä varten perustettiin uusi toimielin, kaupunginhallitus. Samalla kunnallispormestari menetti asemansa kaupungin korkeimpana hallintovirkamiehenä kaupunginhallituksen puheenjohtajalle eli kaupunginjohtajalle.

Vuoden 1927 jälkeen maistraatista tuli valtion tehtäviä kaupungeissa suorittanut viranomainen sekä järjestys- ja talousasioiden tuomioistuin. Kunnallispormestarin alaisuuteen kuuluivat muun muassa hallinto-oikeudellinen lainkäyttö järjestys- ja talousasioissa, rakennustoiminnan ja asemakaavan valvonta sekä elinkeinoasiat. Pormestarin virkatehtäviin kuuluivat myös siviilivihkimiset. Niihin kaupunkeihin, jotka saivat kaupunkioikeudet itsenäistymisen jälkeen, ei enää perustettu maistraatteja vaan järjestysoikeudet hoitamaan vastaavia tehtäviä. Myös järjestysoikeuden puheenjohtajan virkanimike oli pormestari.

1900-luvun lopulla pormestarin virka lakkautettiin sekä kaupunginhallinnosta että oikeuslaitoksesta. Tämä tapahtui osana pyrkimyksiä yhdenmukaistaa kaupunkien ja kuntien hallinto sekä oikeudenkäyttö. Vuoden 1978 uudella kunnallislailla maistraatit muutettiin valtion viranomaisiksi ja järjestysoikeudet lakkautettiin. Vuonna 1993 myös maistraatit lakkautettiin kokonaan, ja samalla hävisivät kunnallispormestarien virat.

Nykyisin maistraatti-nimeä käyttävät entiset valtion rekisteritoimistot. Samana vuonna tehtiin suuri alioikeusjärjestelmän uudistus, jossa kaupunkien raastuvanoikeudet ja maaseudun kihlakunnanoikeudet korvattiin käräjäoikeuksilla. Raastuvanoikeuksien päällikkötuomarien käyttämä pormestarin virkanimike hävisi ja käräjäoikeuksien päällikkötuomareista tuli laamanneja.

Pormestarinimikkeen käyttäjiä koski kuitenkin siirtymäaika: esimerkiksi Joensuussa oli vielä pitkään 2000-luvulla pormestarin virkanimikettä käyttänyt tuomari, joka oli alioikeusuudistukseen asti johtanut Joensuun raastuvanoikeutta ja saanut luvan käyttää pormestarin arvonimeä.[11] Tämä johtui käräjäoikeuden tuomareiden nimitysmenettelyä koskevasta laista[12].

Elokuun 2006 alussa kuntalakiin tehtiin muutos, jonka mukaan kunnanvaltuusto voi päättää valita pormestarin kunnanjohtajan sijasta. Kunnanjohtaja on kuntaan virkasuhteessa, pormestari puolestaan on kunnan luottamushenkilö. Kunnanvaltuusto voi lisäksi määrätä, että pormestarin on oltava kunnanvaltuutettu. Jos valtuusto ei näin määrää, pormestarin ei tarvitse olla kyseisen kunnan asukas.[13] Pormestari on kunnanhallituksen puheenjohtaja. Pormestari valitaan valtuuston vaalilla enintään valtuuston toimikaudeksi.[13] Myös kunnanjohtaja valitaan valtuuston vaalilla, hän johtaa kuntaa kunnanhallituksen alaisena. Kunnanjohtaja valitaan toistaiseksi tai määräajaksi.[14]

Uuden kuntalain ajan ensimmäiseksi pormestariksi valittiin 6. syyskuuta 2006 kokoomuksen Timo P. Nieminen, joka johti Tamperetta. Nieminen oli valittu kaupunginvaltuutetuksi 1973, kaupunginhallituksen jäseneksi 1983 ja sen puheenjohtajaksi 1995. Valinnan pormestarista teki Tampereen kaupunginvaltuusto äänin 39–28.[15] Uusi pormestari astui virkaansa 1. tammikuuta 2007. Tampereen jälkeen toinen Suomen kunta, jossa pormestarimalli otettiin käyttöön, oli Pirkkala. Pirkkalassa pormestarina helmikuussa 2009 aloittaneesta Antero Saksalasta tuli myös ensimmäinen toimesta erotettu uuden kuntalain mukainen pormestari maaliskuussa 2010.[16] Kolmas kunta Suomessa, joka siirtyi pormestarinmalliin oli Helsinki, joka siirtyi siihen vuonna 2017. Pormestariksi valittiin 7. kesäkuuta 2017 kokoomuslainen Jan Vapaavuori.[17] Espoossa on suunniteltu pormestarimallin käyttöönottoa ja käyty siitä keskustelua.[18] Lahdessa suunniteltiin pormestarimalliin siirtymistä kuntavaalien 2021 jälkeen, mutta suunnitelma hylättiin lokakuussa 2020.[19]

Vuonna 2022 pormestareina toimivat:[20]

• Helsinki: Juhana Vartiainen (kok.)
• Kärkölä: Markku Koskinen (Kärkölä-ryhmä)
• Pirkkala: Marko Jarva (kok.)
• Puolanka: Harri Peltola (kesk.)
• Tampere: Anna-Kaisa Ikonen (kok.)
• Tuusula: Kalle Ikkelä (kok)
• Turku: Minna Arve (kok.)[21]

Ylipormestari on tasavallan presidentin myöntämä arvonimi. Presidentti on myöntänyt arvonimen Arthur Castrénia lukuun ottamatta kaikille Helsingin kaupunginjohtajalle jossain vaiheessa näiden virkakautta. Helsingin kaupunginjohtaja ei ollut kaupunginhallituksen puheenjohtaja, vaan kuntalain mukaisesti kaupunginhallituksen esittelijä ja viranhaltija.

Norjassa pormestari (norj. Ordfører) on kunnan korkein luottamushenkilö, jonka valitsee vaaleilla valittu kunnanhallitus (norj. kommunestyret) keskuudestaan.[22] Kunnanhallitusten johdossa on toimeenpanokomitea, joka koostuu pormestarista ja kaikkien kunnanhallitukseen kyseisessä kunnassa valittujen puolueryhmien edustajista. Oslossa ja Bergenissä on poikkeuksellisesti käytössä parlamentaarinen hallintomuoto, eli puoluepohjainen paikallishallinto.[23] Pormestari on kunnan ylin poliittinen johtaja, vastakohtana rådmann-virkamiehelle, joka on kunnan korkein hallinnollinen johtaja.

Vuoden 2007 kunnallisvaaleissa 50 kuntaa oli mukana kokeilussa, jossa ordfører valittiin suoralla kansanvaalilla.[24]