Oikeusjärjestys

Oikeusjärjestys on yhteiskunnan kaikkien oikeuslähteiden (oikeusnormien) muodostama kokonaisuus, jota tutkii ja systematisoi oikeustiede. Suomessa sillä tarkoitetaan yhtä lailla kaikkia maan rajojen sisällä noudatettavaksi tarkoitettuja säännöksiä ja määräyksiä.

Oikeusjärjestys on erotettava oikeusjärjestelmän käsitteestä, jolla on laajempi merkityssisältö. Oikeusjärjestelmällä viitataan muun muassa siihen, minkälainen asema eri oikeuslähteillä on eri maissa tai oikeuskulttuureissa. Esimerkiksi romaanis-germaaniselle traditiolle perustuvissa oikeusjärjestelmissä ensisijainen oikeuslähde on kirjoitettu laki, kun taas common law -oikeusjärjestelmissä tuomioistuinten yksittäiset ja merkittävät päätökset, ns. ennakkoratkaisut, ovat keskeisen oikeuslähteen asemassa. Eri oikeusjärjestelmät poikkeavat toisistaan myös sillä perusteella, miten tuomioistuinlaitos ja lainkäyttö on järjestetty.

Esimerkiksi Englannissa (common law -tapaoikeus) näyttökysymysten arviointi kuuluu maallikoista koostuvalle valamiehistölle, kun taas Suomessa (romaanis-germaaninen-traditio) todistusten ja todisteiden luotettavuuden arviointi on tuomareiden tehtävänä. Romaanis-germaanisen ja tapaoikeus -oikeusjärjestelmien lisäksi toisistaan erotetaan muun muassa uskonnolliset oikeusjärjestelmät (Šaria eli islamilainen oikeus ja Halakha eli juutalainen oikeus) sekä sosialistiset oikeusjärjestelmät (ent. Neuvostoliitto ja Kiina).

Oikeusjärjestys säätelee yhteiskuntaelämää, mikä edellyttää valtiollisen pakkovallan olemassaoloa. Koska järjestäytynyt yhteiskunta vaatii tiettyjä selkeitä sääntöjä toimiakseen, oikeusjärjestystä voi luonnehtia yhteiskunnan ja yhteiskuntarauhan kulmakiveksi.

Oikeusjärjestys on perinteisesti jaettu systemaattisesti eri oikeudenaloihin. Nämä alat kuuluvat joko yksityisoikeuteen tai julkisoikeuteen. Jaottelun taustalla on erikoistuminen, oikeudellinen tutkimus ja asialliset syyt: yksityisoikeudessa on kyse yksityisten intressien sovittelusta (vahva sopimusvapaus) ja julkisoikeudessa keskeisellä sijalla on valtion etu. Yksityisoikeuteen on kuitenkin tullut yhä enemmän mukaan julkisoikeudellisia piirteitä (yksityisten intressien välisten ristiriitojen ratkaisua pidetään yleisen tason oikeuspoliittisena kysymyksenä), mutta myös julkisoikeudessa on enenevässä määrin yksityisoikeudellisia aspekteja (valtion liikelaitosten yksityistäminen). Tämä jaottelu ei olekaan nykyisin niin selkeä, mutta se on kuitenkin suuntaa antava.