Ohrid
Ohrid (mak. Охрид) on kaupunki Ohridjärven itärannalla Pohjois-Makedonian lounaisosassa. Kaupungissa on 55 098 asukasta (vuonna 2010),[1] ja se on Ohridin kunnan keskuspaikka. Ohridissa on lukuisia monumentteja ja nähtävyyksiä, ja vuonna 1980 kaupunki yhdessä Ohridjärven kanssa otettiin Unescon maailmanperintöluetteloon.[2]
Ohrid (Охрид) |
|
---|---|
Näkymä Ohridiin |
|
lippu |
|
Ohrid |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Pohjois-Makedonia |
Alue | Lounainen |
Kunta | Ohrid |
Väkiluku (2010) | 55 098 |
Aikavyöhyke | UTC+1 |
– Kesäaika | UTC+2 |
Historia
Kaupunki perustettiin antiikin aikaan nimellä Lykhnidos. Se sijaitsi Adrian meren sataman Dyrrakhionin (Durrës) ja Bysantin toisiinsa yhdistävän Via Egnatia -tien varrella. Arkeologiset kaivaukset kertovat alueen kääntyneen jo aikaisin kristinuskoon. Lykhnidoksen piispat osallistuivat useisiin ekumeenisiin kokouksiin.lähde?
Nimestä ”Ohrid” on ensimmäinen merkintä vuodelta 879. Vuosien 990 ja 1015 välillä Ohrid oli (läntisen) Bulgarian pääkaupunki. Kaupungin yllä kohoaa yhä Samuil-tsaarin linnoitus. Vuosina 990–1018 Ohrid oli Bulgarian patriarkaatin keskus, mutta Bysantin vallattua kaupungin vuonna 1018 patriarkaatti supistui arkkipiispan istuimeksi ja Ohrid asetettiin Konstantinopolin patriarkaatin valvontaan.
Keskiajalla Ohrid oli tärkeä kulttuurikeskus, ja ajalta on säilynyt useita kirkkoja ja luostareita. Ohridin luostareissa on laadittu uskonnollisia tekstejä 800-luvulta lähtien, jolloin muinaiskirkkoslaavia alettiin kirjoittaa. Siellä vaikutti Pyhä Klement Ohridilainen (830-916, mak. Свети Климент Охридски), joka oli pyhimysten Kyrillos ja Methodios oppilas. Klement Ohridilainen kehitti kyrillistä aakkostoa ja perusti Ohridin Pyhän Panteleimonin luostariin nykyisen Pohjois-Makedonian alueen ensimmäisen luostarikirjaston.[3] Ohridia on pidetty myös kyrillisen kirjaimiston syntypaikkana. 1700-luvulle saakka Ohridin patriarkaatti oli vastuussa suurimmasta osasta balkanin ortodokseja. Lähes kaikki nykyään säilyneet kirkot ovat bysanttilaisten rakentamia, ja loput ovat peräisin lyhyeltä Serbian valtakaudelta keskiajan lopulla. Luostarien ja kirkkojen arkkitehtuurin ja taideaarteiden lisäksi Ohrid on tunnettu tyypillisestä balkanilaisesta kaupunkikuvastaan, joka on verrattavissa muun muassa Albanian Beratin ja Gjirokastërin kaupunkeihin.
1300-luvun lopussa kaupungin valloittivat osmanit, joiden hallussa alue pysyi vuoteen 1912 asti. Turkkilaisten aiheuttaman paineen vuoksi kaupungin kristitty väestö väheni osmanien valtakauden alussa, ja vuonna 1664 kaupungissa oli vain 142 kristittyä taloa. Tilanne muuttui 1700-luvulla, kun Ohridista tuli kauppakaupunki. Vuosisadan loppupuolella kaupungissa oli noin 5 000 asukasta. 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa Ohrid oli muun euroopanpuoleisen Osmanien valtakunnan tavoin levotonta aluetta. Puoli-itsenäiset feodaaliruhtinaat, kuten Mahmud Pasha Bushatlija ja Djeladin Beg hallitsivat Ohridia, eivätkä suostuneet maksamaan veroja keskushallitukselle käyttäen rahat omien armeijoidensa ylläpitoon. 1800-luvun loppuun mennessä Ohridissa oli 2 409 taloa ja 11 900 asukasta, joista 45 prosenttia oli islaminuskoisia.lähde?
Nähtävyyksiä
1400-luvun osmanimatkailija Evlia Celebian havaintojen tukeman legendan mukaan Ohridissa oli 365 kappelia, yksi jokaiselle päivälle. Nykyään määrä on huomattavasti pienempi, mutta keskiajalla Ohridia kutsttiin ”slaavilaiseksi Jerusalemiksi”.
- Pyhän Sofian kirkko (1000-luku)
- Pyhän Kaneon Johanneksen kirkko (1200-luku)
- Pyhän Klementinuksen kirkko ja useita muita kirkkoja
- Tsaari Samuilin linnoituksen rauniot
- Slaavilaisen kirjoituksen museo (1700-luku)
Lähteet
- Macedonia: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer. Viitattu 28.12.2011. [vanhentunut linkki]
- Natural and Cultural Heritage of the Ohrid region Unesco. Viitattu 21.8.2019.
- History Pohjois-Makedonian kansalliskirjasto, nubsk.edu.mk. Viitattu 14.1.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Kaupungin internetsivut (makedoniaksi)
- Visit Ohrid (englanniksi)
- Ohrid at Your Fingertips (englanniksi)
- The Pearls of Ohrid (englanniksi)
- Serbialaiset uhrijuhlat, Seura, 16.11.1938, nro 46, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Berovo
- Bitola
- Bogdanci
- Debar
- Delčevo
- Demir Kapija
- Demir Hisar
- Gevgelija
- Gostivar
- Kavadarci
- Kičevo
- Kočani
- Kratovo
- Kriva Palanka
- Kruševo
- Kumanovo
- Makedonski Brod
- Makedonska Kamenica
- Negotino
- Ohrid
- Pehčevo
- Prilep
- Probištip
- Radoviš
- Resen
- Štip
- Skopje
- Struga
- Strumica
- Sveti Nikole
- Tetovo
- Valandovo
- Veles
- Vinica
- Zletovo