Ohjusvene
Ohjusvene on meritorjuntaohjuksin varustettu pieni sota-alus, jonka uppouma on noin 200–300 tonnia. Ohjusveneiden pääasiallinen käyttötarkoitus on vihollisen pinta-alusten torjunta. Ne on kehitetty toisen maailmansodan jälkeen korvaamaan osittain aiemmat moottoritorpedoveneet. Aluksi moottoritorpedoveneissä osa torpedoista korvattiin ohjuksin.
![](../I/Osa-I_class_Project205_DN-SN-84-01770.jpg.webp)
![](../I/Schnellboot_P6129_S79_Wiesel.jpg.webp)
Suurin ohjusveneisiin kohdistuva uhka tulee ilmasta, mistä syystä niissä on usein monipuolinen ilmatorjunta-aseistus. Nykyaikaisissa ohjusveneissä käytettyjen ilmatorjuntaohjusten kantama on yli kymmenen kilometriä. Lisäsuojaa saadaan käyttämällä aluksen havaittavuutta vaikeuttavaa häiveteknologiaa.
Ensimmäistä kertaa ohjusvenettä käytettiin sotatoimissa, kun Egyptin neuvostovalmisteinen Komar-luokan ohjusvene laukaisi 1967 kuuden päivän sodassa neljä P-15 Termit -ohjusta (Nato-raportointinimi Styx) kohti Israelin merivoimien hävittäjää Eilatia. Iskussa pahoin vaurioitunut alus upposi vieden mukanaan 47 miehistönjäsentä. Ensimmäinen ohjusveneiden kesken käyty meritaistelu tapahtui 1973 jom kippur -sodassa Israelin merivoimien sekä Syyrian ja Egyptin merivoimien välillä. Kumpikin osapuoli laukaisi useita ohjuksia, minkä seurauksena seitsemän syyrialais-egyptiläistä venettä upposi.