Ohjuslautta Isku
Ohjuslautta Isku oli Suomen merivoimien ohjuslautta.
| Isku | |
|---|---|
 Ohjuslautta Iskun pienoismalli Forum Marinumissa |
|
| Perustiedot | |
| Alustyyppi | Ohjusvene |
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Reposaaren konepaja |
| Laskettu vesille | 1970 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 300 t |
| Pituus | 26,6 m |
| Leveys | 8,7 m |
| Syväys | 1,8 m |
| Koneteho | 4 × 576 kW |
| Nopeus | 15 solmua |
| Miehistöä | 25 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × MTO-68 1 × 2/30 mm |
Rakentaminen
Alus rakennettiin Porissa Reposaaren konepajalla vuonna 1970. Se oli Suomen ensimmäinen ohjusvene. Alus oli tarkoitettu yksinomaan koulutusalukseksi uusia ohjusmiehiä varten, joten merikelpoisuus katsottiin toisarvoiseksi kantokykyyn verrattuna, joten aluksesta päätettiin tehdä yksirunkoinen lautta. Näin siksi koska koulutusammunnat tehtäisiin sisäsaaristossa.[1]
Alukseen ostettiin Neuvostoliitosta neljä P-15 Termit -meritorjuntaohjusten (Nato-raportointinimi SS-N-2 Styx) laukaisualustaa (Suomessa MTO68) sekä yksi 30 mm kaksoistykki. Samat ohjukset ja niiden laukaisulaitteet olivat käytössä myös Tuima-luokan ohjusveneissä, joista oli jo tehty hankintapäätös.
Palvelus
Alus palveli ohjusmiesten koulutuksessa aina vuoteen 1988, jolloin se poistettiin käytöstä Suomen merivoimien luovuttua MTO68-ohjuksista. Tämän jälkeen merivoimat käytti alusta satunnaisesti, ja 1990-luvulla se luokiteltiin "koealukseksi". Alus on merivoimien vahvuudesta poistuttuaan jäänyt Pansion telakan rantaan.
Lähteet
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
Viitteet
- Auvinen, Visa s. 114.