Patentti

Patenttia muistuttava ”privilegimenettely” oli hallitsijan oikeus antaa monopoliasema tietyn hyödykkeen valmistamiseen. Vanhimpia varsinaisia patenttilakeja oli Venetsian patenttilaki vuodelta 1474^lähde?, mutta jo yli sata vuotta aikaisemmin sekä Italiassa että Böömissä oli ryhdytty antamaan patentteja etenkin kaivostoiminnassa tarvittaviin laitteisiin ja järjestelyihin. Tämä takasi innovaation luojalle määräajaksi yksinoikeuden keksinnön hyödyntämiseen. Nykyisen patenttikäytännön vanhin suora edeltäjä on Isossa-Britanniassa vuonna 1624 annettu laki^lähde?, Statute of Monopolies joka rajoitti hallitsijan oikeutta antaa monopoleja. Lakiuudistuksen mukaan monopolin sai antaa vain uusien tuotteiden tai valmistusmenetelmien todellisille keksijöille. Tästä kehittyivät modernit patenttilait, joissa tunnustetaan keksijä ja keksijän oikeus saada suoja keksinnölleen. Yhdysvalloissa moderni patenttilaki saatiin vuonna 1790, Ranskassa vuonna 1791 ja Suomessa vuonna 1898. Ensimmäisen modernin patentin sai Samuel Hopkins potaskan valmistusmenetelmästä^lähde?. Yksi kuuluisimmista ja rahallisesti tuottavimmista patenteista lienee ollut Alfred Nobelin johtamalle yhtiölle myönnetty patentti dynamiittiin.

Patenttilainsäädäntö vaikutti erittäin merkittävästi teollisuuden kehittymiseen etenkin 1800-luvulla, jolloin uudet synteettiset väriaineet ja myöhemmin uudet lääkkeet olivat usein patenttien suojaamia. Samoin etenkin Yhdysvalloissa rautatietekniikka kehittyi patenttien ja niihin myönnettyjen lisenssien turvin. Kehityksen kääntöpuolikin tuli varhain tutuksi. Juuri Yhdysvalloissa ja Saksassa syntyi patentteihin tukeutuvia kartelleja, joita viranomaiset eräissä tapauksissa joutuivat purkamaan. Tämä ilmiö oli keskeinen Yhdysvaltain radio- ja elokuvatoiminnassa.

Vaikka Suomessa oikeus patenttiin kirjattiin lakiin vuonna 1898, ensimmäinen numeroitu patentti myönnettiin jo 29. kesäkuuta 1842 silloisen Manufaktuurijohtokunnan esityksestä. Sen sai mekaanikko L. G. Ståhle raudansulatusmasuunin lisälaitteeseen. Ståhlelle annettiin tuolloin lupa ja yksinoikeus viiden vuoden ajan ainoana Suomessa valmistaa kyseessä olevaa laitetta eli puhallinkonetta. Suomen suuriruhtinaskunnassa patentteja myönnettiin myös tilanteissa, joissa nykyisin puhuttaisiin erikoisoikeudesta eli konsessiosta, esimerkiksi patentti höyrylaivaliikenteen harjoittamiseen Saimaalla.^lähde?

Keksintöön voidaan myöntää patentti, jos keksintö on uusi, keksinnöllinen ja luonteeltaan tekninen. Patenttilain 1 § mukaan keksinnöksi ei katsota pelkästään:

• löytöä, tieteellistä teoriaa tai matemaattista menetelmää
• taiteellista luomusta
• suunnitelmaa, sääntöä tai menetelmää älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten tai tietokoneohjelmaa
• tietojen esittämistä

Patenttihakemus tulee julkiseksi jo hakemusvaiheessa 18 kuukauden salassapitoajan jälkeen, ellei hakija peruuta hakemusta ennen sitä. Suomeen tehtyjen suorien kansallisten patenttihakemusten perustiedot (hakija, hakemusnro, hakemuksen tekemispäivä, patenttiasiamiehen tiedot) ovat julkisia hakemuksen tekemispäivästä ja ne löytyvät muun muassa Patentti- ja rekisterihallituksen PatInfo-tietokannasta.[2] Patenttihakemuksen käsittely voi kestää useita vuosia. Kun patentti on myönnetty, myöntämispäivästä alkaa yhdeksän kuukauden aika, jolloin kenellä tahansa on Suomen lain mukaan mahdollisuus tehdä väite Patentti- ja rekisterihallitukselle ja vaatia patentin kumoamista. Väitteessä on perusteltava, miksi patenttia ei olisi pitänyt myöntää. Patentti saa lainvoiman, ellei väitteitä esitetä tai hyväksytä. Väite on paljon mitätöimisoikeudenkäyntiä halvempi keino.

Patentin voi pitää voimassa yleensä enintään 20 vuotta hakemuksen tekemispäivästä. Lääketieteellis-biologisissa keksinnöissä saatetaan antaa enintään 5,5 vuoden jatkoaika hyvittämään osa siitä ajasta, joka on kulunut turvallisuuskokeisiin ym. tekemispäivän ja markkinointiluvan saamisen välissä.

Voimassapito edellyttää vuosimaksujen maksamista. Niiden maksaminen alkaa toisen hakemisvuoden lopussa. Vuosimaksujen hinta nousee vuosi vuodelta progressiivisesti. Jos hakija ei suorita säädettyä kansallista vuosimaksua, patenttihakemus tai patentti raukeaa ja kuka tahansa saa ruveta käyttämään keksintöä.

Patentin saamiseksi on maksettava ainakin hakemusmaksu 350–450 euroa ja patentin julkaisumaksu 350–450 euroa (patenttisuoja Suomen osalta, oli kyse sitten suomalaisesta patentista tai eurooppapatentista).[3] Kansainvälinen PCT-hakemus maksaa 944–1219 euroa[4] maakohtaisten maksujen lisäksi Patentointimenettelyssä kustannuksia syntyy viraston maksujen lisäksi maksuista ja mahdollisesti hakemuksen muotoiluun ja virastoasiointiin käytettävän patenttiasiamiehen kustannuksista.

Suomalainen patenttioikeudenkäynti (esimerkiksi patentin loukkaukseen tai patentin mitätöimiseen liittyen), kuten kaikki muutkin oikeudenkäynnit, voi johtaa vaikeasti ennalta määritettävissä oleviin kustannuksiin, vaikka halvimmillaan käräjäoikeuden tuomio maksaakin vain 79 euroa (hinnasto 25. marraskuuta 2010), jos vastapuoli myöntää asian jo kirjallisessa valmistelussa.

Suomessa patentteja myöntää Patentti- ja rekisterihallitus. Vuoden 2013 lopussa Suomessa oli kaikkiaan voimassa 47 791 patenttia, joista 9 455 oli PRH:n myöntämiä kansallisia patentteja ja 38 336 eurooppapatentteja. Vuonna 2013 Suomessa tehtiin 1 737 kansallista patenttihakemusta PRH:een ja näistä hakemuksista 1 597:ssä (92 %) hakija oli suomalainen.[5] Samana vuonna voimaan saatettiin 711 PRH:n myöntämää patenttia ja 5 164 EPO:n eurooppapatenttia. Suomi liittyi Euroopan patenttisopimukseen vuonna 1996, minkä jälkeen PRH:n myöntämien patenttien määrä on vähentynyt ja eurooppapatenttien määrä lisääntynyt.

Sähköisiä tietokantoja on runsaasti, sekä maksullisia että maksuttomia.

Moni tekee ensin kansallisen hakemuksen Suomeen tai yhteen muuhun maahan, koska PCT-hakemuksen kustannus on moninkertainen. Tyypillisesti PRH:n tutkimustulokset uutuudesta ja keksinnöllisyydestä tulevat reilun puolen vuoden päästä mutta eräiden muiden virastojen kohdalla voi kestää vuosia. Mahdollinen PCT-hakemus tai suorat jatkohakemukset muihin maihin tulee tehdä ennen kuin 12 kuukautta on kulunut ensimmäisen hakemuksen tekemis- tai etuoikeuspäivästä. PCT-hakemuksen ajoissa tehnyt voi tehdä jatkohakemuksia myöhemminkin; useimpien maiden kohdalla raja on tällöin 30 kuukautta etuoikeushakemuksen tekemispäivästä. Näin hakijalle jää aikaa perehtyä tutkimustuloksiin sekä käytännön kokemuksiin tuotteen hyödyllisyydestä ennen kuin hän päättää kalliimmista jatkotoimista.

Maksujenkin vuoksi patenttia kannattaa yleensä hakea vain niistä maista, joissa sillä on liiketoiminnan kannalta merkitystä ja joissa pystyy tarvittaessa suojelemaan oikeuksiaan oikeudessa tai myymään tai lisensoimaan oikeutensa sellaiselle, joka pystyy. Nousevien vuosimaksujen vuoksi vain arvokkaimpia patentteja pidetään voimassa täydet 20 vuotta.

Toisinaan uutuustutkimuksen tulos on kielteinen: patenttivaatimuksen kaikki piirteet löytyvät jostain aiemmin tunnetusta keksinnöstä tai ero on ammattimiehelle ilmeinen ratkaisu. Hakija voi tällöin silti huomata keksinnöstään merkittävän erottavan piirteen mainittuun aiempaan keksintöön nähden. Jos tätä piirrettä ei ole kunnolla kuvattu patenttivaatimuksessa mutta hakemuksen selitysosassa se on hyvin kuvattu, voi olla mahdollista lisätä selityksestä tai piirustuksista tällaisia piirteitä patenttivaatimuksiin ja jatkaa patentin käsittelyä, kunnes hyväksyttävät vaatimukset on saatu muotoiltua. Helpointa on kuitenkin, jos jo alkuperäisessä hakemuksessa on laajempia ja suppeampia vaatimuksia, joista ainakin yksi sellaisenaan kelpaa lopulliseksi itsenäiseksi patenttivaatimukseksi.

Patenttihakemuksen tekemispäivä on päivä, jona se saapuu patenttivirastoon. Ennen sitä keksintöä ei pidä esitellä messuilla, tieteellisessä konferenssissa tai missään muuallakaan kuin lähinnä vaitiolovelvollisuuden piirissä oleville ihmisille, jottei siitä muodostu osaa ”aiemmin tunnetusta tekniikan tasosta”, johon nähden patenttivaatimuksen pitäisi olla keksinnöllinen.

Patentti on voimassa vain siinä maassa, jossa se on myönnetty.

Suomalaisen lain mukaan (patenttilaki 39 §) patenttivaatimukset määräävät patenttisuojan laajuuden. Patentti koskee siis kohteita, joilla on kaikki patenttivaatimuksessa määritellyt piirteet. Jos kuitenkin patenttia yritetään kiertää vaihtamalla jokin piirre selvästi yhdenveroiseen ("ekvivalenttiin") piirteeseen, esimerkiksi korvataan keksinnön naulat ruuveilla, oikeusistuin saattaa todeta näin muutetunkin keksinnön patentin haltijan kielto-oikeuden piiriin kuuluvaksi.

Patenttihakemuksessa on patenttivaatimusten lisäksi selitysosa. Patenttivaatimuskin kirjoitetaan useimmiten sellaiseen muotoon, että ensin esitetään tunnettuun tekniikan tasoon kuuluvat piirteet ja sen jälkeen tunnusmerkkiosa, joka usein aloitetaan sanoilla tunnettu siitä että ja jossa luetellaan vanhaan tekniikan tasoon nähden uudet piirteet.

Tietokoneohjelmia on patentoitu käytännössä sekä Suomessa että muualla Euroopassa jo parikymmentä vuotta^lähde?, vaikka patenttilaissa tietokoneohjelma mainitaan sellaisena asiana, jota ei voisi patentoida. Jo yli 20 vuotta sitten myönnettiin, että monissa tapauksissa on pelkästään tarkoituksenmukaisuuskysymys, toteutetaanko jokin keksintö ”raudalla” vai ”softalla”. Patentteja alettiin myöntää ensin automaatio- ja säätötekniikassa ja sitten yhä laajemmin, tätä nykyä myös ns. liiketoimintamalleihin, jotka ovat useimmiten tietokoneohjelmalla toteutettuja. Yhdysvalloissa ohjelmisto- ja liiketoimintapatenttien saaminen oli välillä suhteellisen helppoa, mutta korkeimman oikeuden päätökset 2000- ja 2010-luvulla ovat kaventaneet eroa tiukempaan Eurooppaan.

EU-komissio on antanut direktiiviehdotuksen tietokoneohjelmien patentoimisesta. Ehdotus on herättänyt vastustusta ja protesteja. Jotkut korostavat, että tietokonetekniikka kehittyy paljon nopeammin kuin perinteiset teollisuudenalat ja patenteista ei olisi käytännössä hyötyä tekniikan nopean vanhentumisen takia. Patenttien yleinen kesto 20 vuotta olisi myös kohtuuttoman pitkä tietokoneohjelmissa.

Toistaiseksi monet vaikeat kysymykset ovat avoimia, kuten kansainvälinen eli rajat ylittävä patenttioikeudenkäynti, kansainvälisen (EY:n sisäisen) patenttituomion täytäntöönpano ja se kysymys, miten monilla kielillä patenttiasiakirjat olisi julkaistava.

Europarlamentti hylkäsi direktiiviehdotuksen heinäkuussa 2005.[6][7]

Yhdysvaltain korkein oikeus on 1970-luvulla päättänyt, että ajatusmalleja (engl. mental process) ei voi patentoida edes jos ne ovat tietokoneohjelman suorittamia.[8] Patenttien laajentaminen algoritmeihin on tyrmätty.[9] Oikeuden päätös, että matematiikka ei ole patentoitavissa, ei oikeuden päätöksen mukaan kuitenkaan päde, jos se on niin monimutkaista että "käytännössä vaaditaan tietokonetta".[8] Donald Knuthin mukaan algoritmit ovat luonteeltaan matemaattisia asioita ja että triviaaleja asioita ei pitäisi patentoida, mutta epätriviaaleihin asioihin voisi myöntää rajatuksi ajaksi lisenssin salassapidon sijaan.[10]

Tekijänoikeutta on sanottu paremmaksi tavaksi suojata ohjelmistojen immateriaalioikeuksia patenttien sijaan. Patentit vaativat vuosia hakea ja maksavat merkittävän paljon myöntää ja valvoa.[11]

IGM:n taloustieteilijäpaneelissa Yhdysvaltojen ohjelmistopatenttijärjestelmä jakoi mielipiteet: osan mielestä parempi ohjelmistopatenttijärjestelmä olisi parempi kuin ei ohjelmistopatentteja.^lähde?

Patenttijärjestelmän tärkeä tehtävä on edistää teknisen tiedon leviämistä. Keksinnön patentoitavuuden kriteerinä onkin riittävän selvä selitys keksinnöstä patenttihakemuksessa. Suomen patenttilain 8§ mukaan selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä. Patenttijulkaisu on sekä juridinen asiakirja, että tekninen julkaisu, jossa esitetään patentin hakuajankohtana vallinnut tekniikan taso, siinä esiintyvä ongelma ja ongelman ratkaisu konkreettisine suoritusesimerkkeineen[12].

Patentit ovat julkista tietoa ja nykyisin patenttijulkaisuja löytyy patenttitietokannoista jo yli 80 miljoonaa[13]. WIPO:n mukaan vuonna 2013 jätettiin maailmanlaajuisesti yli kaksi miljoonaa patenttihakemusta[14]. Nämä patenttihakemukset tulevat julkisiksi 18 kuukauden kuluttua hakemuksen jättämisestä. Patenttijulkaisut muodostavat maailman laajimman teknisen tiedon lähteen.

Patentti-informaatio on usealla tekniikan alalla tärkeä tietolähde innovaatiotoiminnassa. WIPO:n mukaan patentti-informaation hyödyntämällä voi esimerkiksi[15]:

• Välttää päällekkäistä t&k-toimintaa.
• Selvittää omien keksintöjen patentoitavuus.
• Välttää muiden patenttien loukkaaminen.
• Arvioida omien tai muiden patenttien arvoa.
• Hyödyntää patenteissa ja patenttihakemuksissa kuvattua teknologiaa.
• Seurata kilpailijoiden innovaatiotoimintaa.
• Tunnistaa lisensointimahdollisuuksia, yhteistyökumppaneita tai yrityskauppakohteita.
• Tunnistaa trendejä tekniikan aloilla.

Ilmaisia patenttitietokantoja ovat mm. Euroopan patenttiviraston (EPO) ylläpitämä Espacenet sekä PRH:n PatInfo[16].

IGM:n paneelissa 25–34 % taloustieteilijöistä piti Yhdysvaltojen ohjelmistopatenttijärjestelmää kuluttajille hyödyllisenä ja 25–31 % haitallisena. Jyrkästi puolesta oli 5–8 % ja jyrkästi vastaan 9–14 %. Nobelisti Olivar Hart oli epävarma: Patentit voivat lisätä innovointia mutta näyttää siltä, että (2014) ohjelmistopatentteja saa triviaaleillekin keksinnöille, mikä voi lannistaa innovoimasta ja vahingoittaa kuluttajia. Eräät vastaajat sanovat, että hyvä ohjelmistopatenttijärjestelmä olisi parempi kuin ei mitään mutta nykyjärjestelmää on vaikeampi arvioida tai että asiaa pitäisi tutkia kvantitatiivisesti.

IGM:n paneelissa 2–4 % taloustieteilijöistä katsoi patenttitrollien lisäävän innovaatioita ja 47–68 % oli eri mieltä. Nobelistit Oliver Hart ja Bengt Holmström olivat epävarmoja. Hart huomautti, että jos patentteja myönnetään sopivasti, patenttitrolleista on hyötyä, jos epäsopivasti, heistä on haittaa.^lähde?

Bostonin yliopiston mukaan patenttitrollit aiheuttivat Yhdysvalloissa vuonna 2011 29 miljardin dollarin verran suoria lisäkustannuksia.[17] Määrä ei sisällä epäsuoria kustannuksia liiketoimintaan.[17]

Patentissa hakijan tulee paljastaa keksintönsä, minkä pitäisi levittää innovaatioita. The Economist -lehden mukaan näin ei aina käy, koska patenttijuristit ovat hyviä hämärtämään paljastuksia. Järjestelmä myös lukitsee vanhojen yritysten etuja, esimerkiksi puolijohdealalle tuleva uusi yritys joutuu ostamaan vanhoilta lisenssejä 200 miljoonalla eurolla.[18] Patenttien sanotaan hidastavan uusia innovaatioita, koska yritysten on päästävä läpi patenttitiheiköstä ja päällekäisistä immateriaalioikeuksista kaupallistaakseen innovaation.[19]

Ekonomistit Galasso ja Schankerman osoittivat tutkimuksessaan, että kun CAFC-patenttituomioistuin mitätöi patentin, se kiihdytti innovointia patentin ympäriltä. Tämä keskiarvo syntyi lähinnä tapauksista, joissa suuri yritys menetti patentin ja se sai pienet yritykset tekemään jatkokehittelyä. Jos pieni yritys menetti toiminnalleen keskeisen patentin, se vähensi huomattavasti myöhempää patentointiaan, mutta ei-keskeisillä patenteilla tai suurilla yrityksillä tätä vaikutusta ei ollut. Tutkijat päättelivät, että kapeampi patenttisuoja (marginaalisten patenttien kieltäminen) luultavasti lisäisi innovointia, mutta korostivat, etteivät tarkoita koko patenttijärjestelmän poistamista.[20]

• Aineeton pääoma
• Patenttitrolli
• Puolustava julkaiseminen

• Godenhielm, Berndt: Patentskyddets omfattning i europeisk och nordisk rätt. Helsinki. Lakimiesliiton kustannus, 1994. ISBN 951-640-695-5.
• Haarmann, Pirkko-Liisa: Immateriaalioikeus. Helsinki, sid. Talentum, 2006. ISBN 952-14-1071-X.
• Hall, Bronwyn & Harhoff, Dietmar: Recent research on the economics of patents. National Bureau of Economic Research Working Paper 17773, 2012.
• Kemppinen, Jukka: Digitaaliongelma. Kirjoituksia ajasta ja oikeudesta. Lappeenranta. Acta Universitatis Lappeenrantaensis, 2006. ISSN 1456-4491.
• Oesch, Rainer & Pihlajamaa, Heli: Patenttioikeus: keksintöjen suoja. Helsinki. Talentum, 2003. ISBN 952-14-0734-4.
• Välimäki, Mikko: The rise of open source licensing : a challenge to the use of intellectual property in the software industry. Turre Publishing, 2005. ISBN 952-91-8769-6.