Ogre (hirviö)

Jättiläinen ja hänen vaimonsa Peukaloinen-sadun (saks. Der kleine Däumling) saksankielisen laitoksen kuvituksessa 1800-luvulta.

Ranskan kielessä ogre-sanan feminiinimuoto on ogresse, joka tarkoittaa vastaavanlaista naishahmoa. Sanan suomenkielisenä vastineena on syöjätär.

Ogresse esiintyy Perrault'n versiossa sadusta Prinsessa Ruusunen (Metsän nukkuva prinsessa, ransk. La Belle au Bois Dormant), sen vähemmän tunnetussa loppuosassa, jota ei ole esimerkiksi Grimmin veljesten versiossa sadusta eikä myöskään Disneyn piirroselokuvassa. Sadun ogresse on kuninkaan puoliso ja sen prinssin äiti, joka herätti Ruususen satavuotisesta unesta. Aluksi hän vaikuttaa tarinan mukaan lähes normaalilta, mutta herättää toisaalta epäluuloja ja prinssikin pelkäsi, vaikka samalla rakastikin häntä. Hän on nimittäin "jättiläisten sukua" ja hovissakin huhut kertovat, että aina nähdessään pieniä lapsia hänen oli "vaikea hillitä itseään, jottei kävisi heihin käsiksi". Sen vuoksi häneltä yritettiin mahdollisimman pitkään salata, että hänen poikansa ja hänen uusi puolisonsa, prinsessa Ruusunen, olivat saaneet kaksi lasta, Aurora-nimisen tyttären ja Päivä-nimisen pojan.[24][21]

Lopulta näiden lasten olemassaolo kuitenkin paljastui pahalle kuningattarelle, heidän isoäidilleen, Auroran ollessa 4- ja Päivän 3-vuotias. Silloin epäilykset osoittautuivat oikeiksi, sillä hän tosiaan halusi syödä nämä omat lapsenlapsensa. Hän antaa hovimestarilleen tehtäväksi teurastaa heidät, ensin Auroran ja viikkoa myöhemmin myös Päivän, ja samalla ohjeet siitä, millä tavalla heidät olisi valmistettava ruoaksi. Hovimestari kuitenkin kieltäytyy tottelemasta kumpaakaan saamaansa julmaa käskyä, joten hän vie lapset turvaan piilopaikkaan ja teurastaa sen sijaan karitsan ja vuohen ja valmistaa ne kuningattarelle ruoaksi. Kuningatar luulee syöneensä lapsenlapsensa ja kiittää palvelijaa kehuen saaneensa maukkaat ateriat.[21]

Mutta myöhemmin hän pyytää palvelijaa teurastamaan itse Prinsessa Ruususenkin. Kun tämä suree lapsiaan luullen heitä kuolleiksi, hän olisi jopa suostunut siihen. Silloin palvelija kuitenkin tunnustaa myös pahalle kuningattarelle, mitä hän oli tehnyt. Kun kuningatar saa tietää tulleensa petetyksi, hän raivostuu ja käskee tuoda kuninkaan palatsiin ruukun, joka on täynnä kyykäärmeitä ja muita vaarallisia pikkueläimiä. Siihen hän aikoo prinssin poissa ollessa heittää Prinsessa Ruususen molempine lapsineen sekä palvelijan. Kun prinssi kuitenkin palaa kotiin odotettua aikaisemmin, hän kysyy kauhuissaan, mitä on tekeillä. Pelästynyt kuningatar hyppääkin ruukkuun itse ja saa surmansa. Prinsessa lapsineen pelastuu.[21]

Grimmin sadussa Hannu ja Kerttu löysivät metsään eksyttyään leivästä ja piparkakusta rakennetun talon, jossa asui lapsia syövä, sadussa noidaksi nimitetty nainen. Hän halusi lihottaa Hannun syötäväksi ja käyttää Kerttua palvelijattarena. Lopulta kuitenkin Kerttu työnsi hänet uuniin, johon hän oli sytyttänyt tulen Hannun paistamiseksi. Tämän jälkeen he pääsivät palaamaan toista reittiä kotiinsa, ylitettyään järven ankan selässä, ja kuljettivat lisäksi mukanaan noidan talosta löytämiään helmiä ja jalokiviä.

Perrault'n Peukaloinen-sadun ogren tyttäristä käytetään sen alkukielisessä versiossa nimitystä "petites Ogresses" ("pienet ogresset"). He eivät vielä olleet yhtä julmia kuin isänsä mutta kyllä sellaisiksi tulossa, ja hekin jo purivat muita lapsia imeäkseen verta.[18]

Myös ogren vaimosta käytetään sadussa nimitystä ogresse, mutta vain hänen avioliittonsa vuoksi. Hänellä ei ollut aikomustakaan syödä lapsia, jotka hän päinvastoin yritti tarjota piilopaikan, josta hänen miehensä ei heitä löytäisi.

Gary Gygax, joka oli yksi ensimmäisen, vuonna 1973 julkaistun roolipelin Dungeons & Dragons laatijoista[27], kiinnitti siihen, että sana ogre muistuttaa sanaa orque (örkki), joka esiintyy muun muassa Tolkienin teoksissa. Hänen mukaansa molemmat juontuvatkin samasta latinan sanasta Orcus.[28] Hänen roolipelissään nämä on kuitenkin selvästi erotettu kahdeksi toisistaan eroavaksi pelihahmotyypiksi. Roolipelin ensimmäisestä versiosta (D&D) lähtien ogret esiintyivät hirviöinä, joita lyhyesti kuvattiin suuriksi ja pelottaviksi. Pelin kehittyneemmässä versiossa Advanced Dungeons & Fragons (AD&D) ne esiintyvät ensimmäisessä hirviömanuaalissa (engl. Monster Manuel, 1978) jättiläisten luokkaan kuuluvana pelihahmoina, trollien kaukaisina sukulaisina, typeryksinä, jotka kyltymättömästi rahoittavat sotaisia kykyjään. Pelin ja sen laajennusten myöhemmissä laitoksissa esiintyy muitakin ogre-tyyppejä, erityisesti sini-ihoiset "ogre-maagit", jotka ovat älykkäämpiä ja joilla on taianomaisia kykyjä.[29].

Sotapelissä Warhammer Battle ja samannimisessä roolipelissä ogret esitetään suurina vaikuttavina humanoideja, joilla on väkivaltaisia taipumuksia ja joilla on suuri ruokahalu. Peliin vuonna 2004 julkaistussa laajennuksessa nämä voivat palkkasoturien avulla, jotka voivat asettua yhtä hyvin ihmisten kuin ogre-joukkojenkin puolelle, muodostaa kokonaisen armeijan. Nämä aina nälkäiset jättiläiset muodostavat kansan, jolla on oma vanha historiansa, raakalaismainen sosiaalinen organisaationsa ja saaliinhimoinen kosmogoniansa.

Gloranthan maailmassa ogret ovat Kaaoksen turmelemia ihmisiä. He elävät ihmisten keskuudessa, joista heidät erottaa vain heidän suuri kokonsa ja hieman suuremmat voimansa. He pitävät itseään imisten luonnollisina saalistajina samoin kuin Kaaos saalistaa maailmaa. He voivat jopa huijata jumalia voidakseen osallistua uskonnollisiin menoihin.

Harmondessa, Agone-roolipelin maailmassa, ogret ovat kansa, joka on syntynyt kesän personifioinnista. Ylpeinä ja pöyhkeinä pelureina he usein valitsevat sotilaallisen tai porvarillisen uran, jälkimmäisessä tapauksessa käyden tylyä kaupallista kilpailua.

• Warcraft-pelissä ogre on ihmisen muotoinen, mutta suunnattoman suuri, hirviömäinen ja toisinaan kaksipäinen olento. Ogret ovat samalla noitia ja voivat käyttää hyväkseen taikavoimia. He ovat ryhmittyneet klaaneiksi ja ovat toisinaan Lauman (Horde) liittolaisia.
• EverQuest-pelissä ogreja ovat Belluaire, Berserker, Chaman, Fléau d'ombre ja Guerrier. He ovat syntyneet Oggokissa ja ovat vielä suurempia ja voimakkaampia kuin peikot. He muodostavat kaikkein voimakkaimman rodun ja ovat sen vuoksi erityisen hyviä sotureita.
• Pelissä The Elder Scrolls IV: Oblivion ogre on ihmisen muotoinen, suurikokoinen mutta pienipäinen olento, joka elää kylmissä ja kosteissa paikoissa kuten pohjoisilla seuduilla ja vartiotorneissa.
• Pelissä Ogre Battle: The March of the Black Queen on ihmisen pimeä puoli. Hahmo kuvataankin normaalina mutta vallanhimoisena ihmisenä.
• Tekken-pelisarjassa Ogren oikea muoto on True Ogre, joka kuvataan intiaanien keskuudessa tunnetun tarinan mukaisesti.
• RuneScape-pelissä ogre on suuri valkoinen villi mies, jolla Tarzanin tavoin on yllään lannevaate.
• Pelissä OGRE Computer Game vuodelta 1986 ogre on hirviömäinen robotti, joka yksin voi tuhota kokonaisen armeijan. Alun perin OGRE oli lautapeli, jonka pelilauta esitti kuvitteellisen alueen karttaa.
• Warhammer Battle -pelin mielikuvitusmaailmassa ogret ovat jättiläiskokoisten ihmismäisten olentojen rotu, jonka muinoin luotiin Kaaoksen vastustamiseksi. Ogret ovat suuria ja voimakkaita, mutta heidän älylliset kykynsä ovat heikot, ja heidät on karkotettu Kyynelten vuoristoon, josta käsin he usein käyvät muualla kauppamatkoilla.
• Cube-pelissä ja sen jatko-osassa Sauerbraten ogret ovat jokseenkin pienikokoisia mutta lihavia hahmoja.
• Pelissä Dragon Age: Origins ogre on yli kolmen metrin pituinen olento, jolla on käsivarren pituiset sarvet. Ogre on yksi hahmoista, jotka tappavat kuningas Cailanin.

• Winx-klubi-televisiosarjassa esiintyy ensimmäisellä kaudella vihollisena ja saman kauden lopusta eteenpäin Alfean keijukoulun talonmiehenä ogre, Knut.
• Piirrossarjan Garulfo neljännessä jakossa Kristallisilmäinen ogre" ogre on ujo ja hyväntahtoinen hahmo, johon prinsessa on ystävystynyt, mutta tämä ei voi estää typeriä ritareita tappamasta häntä.
• Hajime Isayaman mangassa Titaanien hyökkäys' ("Shingeki no Kyojin") ihmiskunnan vihollisina on "titaaneiksi" kutsuttuja jättiläismäisiä olentoja, joita voidaan verrata ogreihin. Heidän kokonsa voi vaihdella kolmesta metristä useampaan kymmeneen metriin, ja heidän olemassaolonsa ainoa tarkoitus näyttää olevan syödä ihmisiä elävältä, pelkästään nautonnon eikä ravinnontarpeen vuoksi. Eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta he eivät vaikuta kovin älykkäiltä eivätkä vilkkailta. He ovat alastomia, ja heidän epänormaali suunsa on aina vääntynyt virneeseen. Tämän mangan ensimmäisen osan aiheena on alkeellinen syödyksi tulemisen pelko.

Shrek-elokuvasarjan nimihahmo on erikoistapaus. Hän muistuttaa ulkonäöltään tyypillisiä ogreja, mutta hänellä ei ole niiden luonnetta ja tapoja. Hän elää yksin eristyksissä mökissä keskellä metsää eikä syö lapsia (vaikka Dreamworksin videossa hän sanookin, että vauvat vastaavat ogreille muffinseja. Ihmiset kuitenkin pelkäävät häntä, mutta vain hänen ulkonäkönsä vuoksi: hän muistuttaa ogrea, minkä vuoksi hänen luullaan olevan joka suhteessa heidän kaltaisensa.

Shrek-tarinan sanoma onkin, ettei tule kiinnittää liiallista huomiota ulkonäköön. Sanomalla on arvonsa nyky-yhteiskunnassa: hahmo on todellisuudessa hyväsydäminen ja kärsii eristyneisyydestään. Sarjan prinsessalla on julkinen ja yksityinen puolensa: hän on kaunis päivisin mutta kauhistuttavan ruma öisin, ja hänen unelmien prinssi on todellisuudessa turhamainen, itsekäs ja sietämätön. Kuningaskin on asemassaa vain vaimonsa rakkauden ja suudelman vaikutuksesta, sillä hän itse on vain sammakko jne.

Ogre on myös yksi John Langin kirjoittaman tarinan Donjon de Naheulbeuk hahmoista. Muut ovat Samooja, Barbaari, Keijukainen (ransk. Elfe), Kääpiö (ransk. Nain), Taikuri (ransk. Magicienne), Varas (ransk. Voleur), Kuljeksiva Laulaja (ransk. Ménestrel, Dlulin Ritari (ransk. Paladin, pohjoisten metsien maahinen ja Gluby. Ogre on suuri ja aina nälkäinen olento, joka jyrisevää puhetta kukaan ei ymmärrä ja joka syö kaiken läytämänsä, toimii pelkästään vaiston varassa ja muistuttaa jossakin määrin Barbaaria. Petomaisesta ulkonäöstään huolimatta ogre osoittaa toisinaan älyllisiäkin kykyjä ja kiintymystä (varsinkin Taikuriin) ja on Kääpiön ja Barbaarin hyvä toveri. Nämä taas näkevät Ogren samalla kertaa sekä toverina että "hirviönä".