Oesch

Esch-klaanisuvusta on löydetty ensimmäisiä merkintöjä Brabantista noin vuoden 900 jälkeen, sukunimessä viitataan jalosukuisiin tuhkapuihin saarni (engl. ash tree). Esch on suvun lähtömaa Hollannin anglosaksista alkuperää. Sveitsiin suku saapui burgundin saksanherttua Berthold V, Duke of Zähringen (1160–1218), vallattua Bernin Oberlandin ja Luzern-järven alueet kukistaen Oberlangeneggin paronit ja herrat noin vuoden 1179–1190 välisen sodan aikana.^lähde?

Suvun kaukaiset esivanhemmat ovat alankomaan Luxemburgin Esch-sur Alzetten kunnasta. Saksalaiset Eschit olivat hollantilaisten merenkulkijoiden, Burgundin herttuakunnan valloittamien siirtokuntien sveitsiläisten siirtomaiden perustajasukua kuten Château-d’Œx. Esch ja Oesch ovat kristittyjä protestattisen kirkkokunnan baptististeja. Esch-suvun tiedetään vaikuttavan edelleen useassa maassa, sillä sukua on levinnyt anglosaksisista maista Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Englantiin, Ranskaan ja Sveitsiin sekä Sveitsistä Suomeen[4].

Pohjois-Amerikassa

Amish-mennoniitti Daniel Oesch oli syntynyt vuonna 1705. Hänellä oli sukua Sveitsin Oberlangenegg kunnassa, Daniel asui Kirschin bacherhof-kartanossa lähellä Zweibruckenissa, Saksassa, vuonna 1742. Daniel oli naimisissa Barbara Leyenbergerin kanssa, perheessä tiedettiin olevan vähintään kolme lasta: Joseph Oesch, Christian Oesch ja Susanna Oesch[3].

John Oesch (1792-1850) oli kotoisin Baijerista Waterloo kunnasta josta muutti Kanadan Ontario provinssiin, missä hänet vihittiin saarnaajaksi vuonna 1829 ja piispaksi viisi vuotta myöhemmin. Seitsemän Oesch-perhettä muuttivat mennoniittiviljelijöiksi Kanadaan ja perheet elävät uskonnollisessa amissiyhteisössä[3][5][4].

Sveitsissä

Sveitsin historiassa Esch-klaani osallistui Zähringenin herttuan Berthold V:n (1160–1218) johtamaan Bernin Oberlandin, Luzern-järven valtaukseen kukistamalla Oberlangeneggin paronit ja herrat noin vuoden 1179–1190 välisenä aikana. Bernin kaupunki sai sodan jälkeen vuoden 1191 liittosopimuksella kantonin aseman.^lähde?

Suku on levittäytynyt laajalle Sveitsin maanosiin. Sveitsin suvunhaara tulee lähinnä Ranskasta ja saksankielisiltä alueita kuten Belgiasta ja Luxemburgista. Sukunimi tulee saksankielisestä sanasta tuhkapuu, joka viittaa jalosukuisiin Ranskan-saksalaiseen Burgundiin ja sen Lord-Esch sukuun.^lähde?

Suomessa

Yksi suvun isälinjainen talonpoika on vuodesta 1879 lähtien asunut Suomessa, kun Suomeen muutti valtion palkkaamana meijeri- ja karjatalouden ohjaaja Christian Oesch, joka oli kotoisin Thunin hallintoalueen Unterlangeneggin kunnasta, Schwarzeneggin kylästä. Oesch perusti Tohmajärvelle voi- ja juustomeijerin, jota myöhemmin laajensi toimintaansa Hämeeseen, Satakuntaan ja Varsinais-Suomeen.[6]

Christian Oesch meni avioliittoon Sveitsiläissyntyisen Anna Barbara o.s. Stegmannin kanssa. Perheen lapsista kuudenneksi vanhin poika oli Karl Lennart, joka tunnettiin paikkakunnalla ”Juusto-Össin poikana”. Perheen kotiopettajana toimi kirjailija Jalmari Finne, jonka teos Kiljusen herrasväki on saanut innoituksensa perheen elämästä[7][6][8][9].

Tohmajärven keskustassa sijaitsevat Oeschintie ja Oeschinkuja, joista jälkimmäinen kulkee Oeschin entisen juustomeijerin tuntumasta[7][6][8][9].

Pääotsikko: Porvarisvaakuna

Oeschin Sveitsiläinen sukuvaakuna (porvarisvaakuna) on peräisin vuodelta 1407, kun talonpojat sopivat erityisestä porvarioikeudesta Bernin kaupungin kanssa. Myöhemmin vaakunan kilvet ovat rekisteröity Bernin valtiollisen museon vaakunoita ylläpidettävään rekisteriin numerolla: (4695) nimellä: Oesch von Oberlangenegg vuonna 1848. Suvun mieshaarat ovat edustettuina jokainen omalla (Von) alkuisella kilvellä[1][10].

Herrasvaakuna

Oeschin suvusta miesjälkeläinen on myöhemmin tunnustettu Sveitsissä tai Ranskassa ritarikunnan jäseneksi (ritariksi), tämän merkiksi suvulla on Sveitsissä herrasvaakuna (sak. Lord Wappen) jonka kaksi karhunpoikaa ovat kilvenkantajina jalustaisella postametilla, kannattelevat kilpeä ristikkäin kahdella pitkävartisella hilparilla, joiden yläpäässä liehuu Sveitsin valtion ja Bernin kantonin lipput. Vaakunan jalustassa sen latinankielinen motto Vi veri universum vivus vici tarkoittaa "Totuuden voimalla minä elän, mutta olen voittanut maailmankaikkeuden"[11].

Vaakuna heraldinen selitys

Pääotsikko: Vaakunan heraldiikka kuvailtuna heraldisella selityksellä

Maalattua taustaa vasten Hopeinen luunuoli josta nousee sinisenä peitettyä taustaa vasten muodostunut kultainen kuu, jonka oikealla puolella nouseva kuusikärkinen kultainen tähti. Pistokypärä. Kypäränpeite: Sininen, vuoripuoli kultaa. Lakipunos: Kultaa ja sinistä. Kypäränkoriste: kolme strutsin sulkaa[11].

Sveitsissä

• Barthelemy Oesch, (n. 1560–1627), Vaudin kantonin raatikirjuri 1598–1603, Greyerzin alueen (Fribourg) maavouti 1603–1608, kapteeni Genovassa, myöhemmin Ranskassa[1].
• Josse-pierre Oesch (Jean-pierre Michels von Esch) kapteeni ja palkkasotilas ranskalaisen komentaja Pfyfferin alaisessa komppaniassa. Tunnustettiin ansioistaan Kultaisen kannuksen ritariksi vuonna 1675[1].
• Hans Oesch, maanviljelijä ja tuomari Thunissa[1].
• Georg Oesch, maavouti Bernissä (kuvernööri Grossweibelin alaisuudessa)[1].
• Grab von Albert Oesch (1897–1962) apostolinen protonotaari soprannumerario (voidaan antaa myös Vatikaanin ulkopuolelle)[12].
• Albert Oesch (1907–1936) sveitsiläinen kuvanveistäjä ja lasimaalari[13][14].

Pohjois-Amerikassa

• John Oesch (1791 Saksa – 1850 Kanada), saksalainen, pohjoisamerikkalainen amissiyhteisön piispa[3][5][4][15].

Suomessa

• Christian Oesch (1860–1935), karjatalouden ohjaaja ja meijeristi[1].
• Karl Lennart Oesch (1892–1978), jääkäri, kenraaliluutnantti, ministeri ja Mannerheim-ristin ritari[1][16][7][8][9][17][18][19][20].
• Rainer Oesch (s. 1948), kauppaoikeuden professori[1].
• Klaus Oesch, filosofian tohtori ja tietokirjailija[7].
• Werner Oesch (1886–1967) kauppaneuvos[21].
• Emil Gotthold Oesch (1884–1952) Ruona Oy:n toimitusjohtaja[22].
• Hans Arthur Oesch (1888–1918) metsähoitaja[23].