Odd Hassel
Odd Hassel (17. toukokuuta 1897, Oslo – 11. toukokuuta 1981, Oslo) oli norjalainen kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1969 varausta siirtävien yhdisteiden tutkimuksesta. Hän jakoi palkinnon Derek Bartonin kanssa.
| Odd Hassel | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. toukokuuta 1897 Oslo, Norja |
| Kuollut | 11. toukokuuta 1981 (83 vuotta) Oslo, Norja |
| Kansalaisuus | Norja |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Oslon yliopisto |
| Tutkimusalue | Kemia |
| Tunnetut työt | Orgaanisen kemian tutkimus |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto (1969) |
Hassel aloitti kemian, matematiikan ja fysiikan opinnot Oslon yliopistossa vuonna 1915 ja hän valmistui sieltä vuonna 1920. Oltuaan vuoden Etelä-Euroopassa hän vietti jonkin aikaa Münchenissä professori Kazimierz Fajansin johtamassa laboratoriossa. Siellä hän tutki adsorptioindikaattoreita. Muutettuaan Berliiniin Hassel työskenteli Kaiser Wilhelm -instituutissa röntgenkristallografian parissa. Siellä ollessaan hän saavutti filosofian tohtorin arvon Fritz Haberin johdolla. Vuosina 1925-1964 hän toimi Oslon yliopistossa.
Hasselin päämielenkiinto suuntautui epäorgaaniseen kemiaan. 1930-luvulta eteenpäin hän tutki myös orgaanisten yhdisteiden kuten sykloheksaanin ja samankaltaisten yhdisteiden rakenteita. Hassel oli juuri julkaissut pienen tutkimuksen sykloheksaanin konformaatioisomeereista, kun natsit veivät hänet Grinin keskitysleirille. Hän vapautui sieltä vuonna 1944.
1950-luvulla Hassel aloitti tutkimukset varausta siirtävien yhdisteiden rakenteista.