Odaenathus

Odaenathusta mahdollisesti esittävä mosaiikki Palmyrassa.

Odaenathuksen oletetaan syntyneen vuoden 220 paikkeilla. Odaenathuksen suku oli saapunut Palmyraan ehkäpä osana arabiheimojen muuttoliikettä alueelle Parthian luhistuessa ja suku päätyi ilmeisesti merkittävään asemaan Palmyrassa. Odaenathuksen alkuperäinen nimi oli arabitaustainen Udaynath, mutta hän tuli sittemmin tunnetummaksi roomalaisella nimellään. Odaenathus mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 250 ja hänestä ja hänen pojastaan Septimius Hairanesista tuli senaattoreja vuonna 251. Molemmilla oli myös kreikkalainen titteli eksarkhos ja palmyralainen RŠ TDMWR, joista jälkimmäisen merkityksestä ei ole varmuutta. TDMWR tarkoittanee Tadmoria eli Palmyraa ja RŠ saattaa tarkoittaa yksinkertaisesti johtavaa kansalaista. Odaenathus katoaa sittemmin historiankirjoista useammaksi vuodeksi, kunnes hänet mainitaan jälleen keisari Valerianuksen jäätyä sasanidien vangiksi vuonna 260 johtaen palmyralaisia joukkoja sasanidien kuningas Šapur I:stä vastaan.[2]

Odaenathuksen sasanideja vastaan johtaman sotareken tarkemmista tapahtumista ei ole täyttä varmuutta ja osa tutkijoista on pitänyt sen tapahtumia paljolti propagandana. Joka tapauksessa tarinan mukaan Odaenathuksen johtamat joukot ajoivat sasanidit pois Mesopotamiasta ja valtasivat takaisin tärkeät roomalaiset rajakaupungit Carrhaen ja Nisibisin. Ajaen takaa sasanideja palmyralaiset piirittivät sasanidien pääkaupunki Ktesifonin, mutta palasivat valtaamatta kaupunkia Syyriaan. Syyriassa palmyralaiset piirittivät Emesan kaupungin, jonne usurpaattori Quietus oli sijoittunut. Kaupungin valtauksesta on olemassa kaksi erilaista tarinaa, toisen mukaan Odaenathus vaati kaupungin antautumista ja kun tätä ei toteltu, hänen joukkonsa hyökkäsivät kaupunkiin. Toisen tarinan mukaan Quietuksen kannattajat kääntyivät tätä vastaan surmaten hänet ja heittämällä tämän ruumiin muurin yli murhan todistaakseen, jonka jälkeen kaupunki antautui. Odaenathus oli näin lyhyen ajan kuluessa vuosina 260–61 vallannut takaisin kaikki Rooman sasanideille menettämät itäiset alueet. Roomassa kunnian voitoista sai keisari Gallienus, joka juhlisti voittoja Roomassa vuonna 263 esitellen vangiksi jääneitä satraappeja jotka Odaenathus oli hänelle lähettänyt. Eri lähteissä mainitaan useita eri arvonimiä, jotka Odaenathus olisi saanut voittojensa jälkeen. Näitä ovat esimerkiksi Dux Romanorum, Corrector Totius Orientis, Imperator Totius Orientis, Augustus ja "kuninkaiden kuningas". On mahdollista, että Odanathus johti myös toista sotaretkeä sasanideja vastaan Tigrisjoen vartta pitkin useita vuosia myöhemmin.[2]

Odaenathus kuoli vuonna 267 tai 268 epäselvissä olosuhteissa, joista kerrotaan useissa eri lähteissä eri tavoin. Georgios Synkellosin mukaan Odaenathus sai surmansa muuten tuntemattoman kaimansa surmaamana Pontoksessa hänen sotiessaan alueelle hyökänneitä gootteja vastaan. Lähteessä ei kerrota teon motiiveja tai oliko kaima sukua Odaenathukselle. Luotettavampana pidetyn Zosimoksen kertomuksen mukaan Odaenathus sai surmansa saman tapaisesti murhattuna Emesassa hänen juhliessaan ystävänsä syntymäpäivää. Historia Augusta kertoo puolestaan, että Odaenathuksen surmasi tämän serkku Maeonius. Historia Augustan mukaan Maeonius oli aikaisemmin juonitellut Odaenathuksen vaimo Zenobian kanssa, jonka oma poika oli perimmyysjärjestyksessä hänen poikapuolensa alapuolella, mutta tämän tarinan mukaan Zenobialla ei kuitenkaan ollut osuutta itse murhaan. Johannes I Antiokialainen väittää puolestaan Gallienuksen surmanneen Odaenathuksen ja muihin mahdollisiin surmaajiin lukeutuvat esimerkiksi sasanidien kuningas Sapor I agenttiensa avulla, tai palmyralaiset itse. Joka tapauksessa Odaenathus kuoli yllättäen ja häntä seurasi kuninkaana Zenobian nuori poika Vaballathus, jonka sijaishallitsijana Zenobia toimi. Zenobiasta tuli yksi aikansa voimakkaimmista hallitsijoista ja Rooman vaarallisin vastustaja.[2]