Octavio Paz

Paz on lähtöisin poliittisesti, kulttuurisesti ja sotilaallisesti vaikutusvaltaisesta perheestä México Cityn läheltä. Hänen isänsä toimi juristina ja vallankumousjohtaja Emiliano Zapatan avustajana ja oli toteuttamassa Meksikon maareformia. Perhe joutui Zapatan kukistuttua lähtemään lyhyeksi aikaa Yhdysvaltoihin maanpakoon. Kun perhe pääsi palaamaan, jatkoi Octavio Paz oikeustieteen opiskelujaan ja liittyi vasemmistolaiseen opiskelijaliikkeeseen.[2] Jo 17-vuotiaana 1931 hän oli perustamassa kirjallista kuukausilehteä.[3]

Vuonna 1933 julkaisemastaan esikoisrunokokoelmasta nuori Paz sai kannustavaa palautetta runoilija Pablo Nerudalta.[4] Vuonna 1937 Paz kävi Espanjan sisällissodan keskellä osoittamassa tukeaan tasavaltalaisille. Myöhemmin Paz loittoni aatteellisesti vasemmistosta, ja hänen suhteensa Nerudaan katkesivat. Pariisin-vuosinaan 1946–1951 Paz osallistui surrealistisen liikkeen toimintaan. [3] Paz Vuonna 1962 Paz lähetettiin Intiaan Meksikon suurlähettilääksi, ja siellä hän kirjoitti valmiiksi useita teoksiaan.

Pazin nuoruudenteoksia sävyttävät marxilaisuus, surrealismi, eksistentialismi, buddhalaisuus ja hindulaisuus. Hänen runonsa Aurinkokivi (Piedra del sol, 1957) on tunnettu surrealistisen runouden edustaja. Myöhemmät teokset kertovat usein kuvataiteesta, kuten Joan Mirón töistä. Kypsimmällä kaudellaan 1940- ja 1950-luvuilla Paz tuotti runoutta, joka perustui intiaanien symboliikkaan sekä sanojen ja merkitysten syvälliseen tutkiskeluun. [3]

Runouden rytmiä Paz vertasi esseissään universaaliin yhtymiseen ja eroamiseen. Hän rinnasti runouden tunnetasolla uskontoon ja rakkauteen. Paz tunnusti myös runouden historiallisen painolastin, mutta tunsi itse vetoa lyriikan moderneihin virtauksiin. [3]

Esseistinä Paz kirjoitti Meksikon politiikasta ja taloudesta, asteekkien taiteesta, antropologiasta ja seksuaalisuudesta. Hän kirjoitti myös tarpeesta arvioida uudelleen Meksikon historiallisten merkkihenkilöiden toimintaa ja merkitystä. Lyriikan tavoitteeksi Paz määritteli sanojen vapauttamisen pelkästä arkipäivän hyötykäytöstä takaisin “periaikaan” eli olennaiseen sisältöön. [3]

Pazin tuotanto on muokannut Meksikon kuvaa maailmalla ja meksikolaisten kuvaa itsestään. Tähän on etenkin vaikuttanut kirjan kokoinen kulttuuriantropologinen essee El laberinto de la soledad meksikolaisten kulttuurista ja käyttäytymisestä.

• Aurinkokivi. (Piedra de sol, 1957.). Suomentanut Pentti Saaritsa. Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16845-9. (Ilmestynyt osana nidettä Kello 0: Latinalaisen Amerikan runoja ja runoelmia, WSOY 1969 – 2. p. 1971)
• Kotka vai aurinko. Suomentanut ja valinneet Jyrki Kiiskinen ja Jukka Koskelainen. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0828-7.
• Ruhtinas ja narri Esseitä taiteesta, suomentaneet Anita Mikkonen ja Jyrki Lappi-Seppälä, Helsinki: Taide 1988 ISBN 951-8912-05-X (Suomennettu kokoelmista: El signo y el garabato; In/mediaciones; Las peras del olmo; Los privilegios de la vista.)
• Suuri lasi Suomentanut Anita Mikkonen, Helsinki: Taide 1991 ISBN 951-608-002-2

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Octavio Paz Wikimedia Commonsissa

• Octavio Paz, Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta.