Octave Mirbeau

Octave Mirbeau (16. helmikuuta 1848 – 16. helmikuuta 1917) oli ranskalainen journalisti, taidekriitikko, pamfletisti, kirjailija ja näytelmäkirjailija, joka saavutti mainetta Euroopassa ja menestystä yleisön keskuudessa, mutta vetosi samalla kuitenkin kirjalliseen ja taiteelliseen avantgardeen.

Octave Mirbeau
Henkilötiedot
Syntynyt16. helmikuuta 1848
Trévières, Ranska
Kuollut16. helmikuuta 1917 (69 vuotta)
Pariisi, Ranska
Kansalaisuus ranskalainen
Ammatti journalisti, kirjailija, taidekriitikko
Kirjailija
Aikakausi 1873–1913
Tyylilajit novelli, romaani, komedia
Kirjallinen suuntausimpressionismi, ekspressionismi
Esikoisteos Le Calvaire (1886)
Aiheesta muualla
Kotisivut
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Mirbeaun ensimmäinen romaani Jean Marcellin (1885) ei herättänyt huomiota. Tunnetuksi teki hänet novellikokoelma Lettres de ma chaumière (1886), jonka aiheet olivat tekijän kotiseudulta Normandiasta. Mirbeaun merkittävimmät romaanit ovat Le Calvaire (1887), L’Abbé Jules (1888), Sébastien Roche (1890), Les mémoires d’une femme de chambre (1901) merkittävimmät näytelmät Les mauvais bergers (1897) ja varsinkin Les affaires sont les affaires (1903).[1]

Elämä

Mirbeau osallistui vapaaehtoisena 1870 syttyneeseen Saksan–Ranskan sotaan. Sodan päätyttyä hän muutti vuonna 1872 Pariisiin. Hän aloitti uransa toimittajana ja kirjoitti useisiin lehtiin, kuten L’Ordre de Paris (1872-1877), Le Gaulois, Le Figaro, La France, Gil Blas, L’Écho de Paris, Le Journal (1892-1902), L'Aurore (1898-1899), L'Humanité (1904).

Mirbeau oli anarkisti, ateisti ja uskonnonvastainen, hän kannatti vapaakauppaa, ihmisoikeuksia ja sananvapautta. Mirbeau oli koko ikänsä aktiivinen pasifisti[2].

Mirbeaun kirjalliseen tuotantoon kuuluu romaaneja ja novellikokoelmia. Mirbeaun tunnetuin romaani on vuonna 1900 ilmestynyt Le Journal d'une femme de chambre, jonka pohjalta on tehty kaksi elokuvaa, Jean Renoirin Kotiapulaisen päiväkirja (1946) ja Luis Buñuelin Kamarineidon päiväkirja (1964). Tunnetuimpia näytelmiä ovat Les affaires sont les affaires (1903) ja Le Foyer (1908).

Mirbeauta pidetään myös merkittävänä taidearvostelijana. Hän kirjoitti taidearvosteluja vuodesta 1884[3].

Teokset

Romaanit
Dingo, Ambroise Vollard, 1924
  • Le Calvaire, 1886.
  • L'Abbé Jules, 1888.
  • Sébastien Roch, 1890.
  • Dans le ciel, 1893-1989.
  • Le Jardin des supplices, 1899.
  • Le Journal d'une femme de chambre, 1900.
  • Les 21 jours d'un neurasthénique, 1901.
  • La 628-E8, 1907.
  • Dingo, 1913.
  • Un gentilhomme, 1920.

Näytelmäkirjallisuutta
  • Les Mauvais bergers, 1897.
  • Les affaires sont les affaires, 1903.
  • Farces et moralités, 1904.
  • Le Foyer, 1908.

Novelleja
  • Contes cruels, 1990.

Muut teokset
  • L'Affaire Dreyfus, 1991.
  • Lettres de l'Inde, 1991.
  • Combats esthétiques, 1993.
  • Combats littéraires, 2006.
  • Correspondance générale, 2003-2009.

Lähteet
  1. Mirbeau, Octave, Tietosanakirja osa 6, palsta 573, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1913
  2. Octave Mirbeau, Combats politiques, Séguier, 1990; L’Affaire Dreyfus, Séguier, 1991.
  3. Octave Mirbeau, Combats esthétiques, Séguier, 1993.

    Kirjallisuutta
    • Pierre Michel - Jean-François Nivet, Octave Mirbeau, l'imprécateur au cœur fidèle, Séguier, 1990 (ranskaksi).
    • Samuel Lair, Mirbeau et le mythe de la Nature, Presses universitaires de Rennes, 2004 (ranskaksi).
    • Robert Ziegler, The Nothing Machine - The fictions of Octave Mirbeau, Rodopi, 2007 (englanniksi).
    • Anita Staron, L'Art romanesque d'Octave Mirbeau — Thèmes et techniques, Wydawnictwo Uniwersytetu Lodzkiego, 2014 (ranskaksi).
    • Cahiers Octave Mirbeau, n° 1-21, 1994-2014 (ranskaksi).

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.