Obozerski
Obozerski (ven. Обозе́рский) on kaupunkimainen taajama ja kaupunkikunta Arkangelin alueen Plesetskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Obozero-järven rannalla 80 kilometriä Plesetskistä pohjoiseen. Taajamassa on 3 600 ja kunnassa 4 400 asukasta (vuonna 2012).[1]
Obozerski Обозерский |
|
---|---|
Obozerskajan rautatieasema. |
|
Obozerski |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Venäjä |
Alue | Arkangelin alue |
Piiri | Plesetskin piiri |
Hallinto | |
– Asutustyyppi | kaupunkimainen taajama |
– Hallinnon tyyppi | kaupunkikunta |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 2 078,43 km² |
Väkiluku (2012) | 4 400 |
Maantiede ja asutus
Obozerskin kunnan pinta-ala on 2 078,43 neliökilometriä. Se rajoittuu etelässä Plesetskin piirin Jemtsan ja pohjoisessa Samodedin kuntiin, idässä Arkangelin alueen Holmogoryn ja lännessä Onegan piiriin. Pinta-alasta 97,8 % on metsää.[1]
Kunnan alueella virtaa Jemtsan sivujoki Vaimuga. Seudulla on paljon soita. Hyötykaivannaisiin kuuluvat karbonaattimineraalit, hiekka, sora ja kivennäisvesi. Kunnassa sijaitsee osa Permilovon rauhoitusalueesta.[1]
Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluvat Malyje Ozerkin ja Štšukozerjen kylät, Bolšaja Kjaman, Letneozerskin, Malinovkan, Mošnojen, Pervomaiskin, Sosnovkan, Švakinon ja Velikoozerskin asutukset sekä Urometsin rautatieasema. Obozerskin jälkeen suurimpia keskuksia ovat 400 asukkaan Letneozerski sekä yli sadan asukkaan Malinovka, Pervomaiski ja Švakino.[1]
Taajaman asukasluvun kehitys
1959 | 1970 | 1979 | 1989 | 2002 | 2010 |
---|---|---|---|---|---|
7 174[2] | 7 636[3] | 7 457[4] | 5 837[5] | 3 725[6] | 3 620[7] |
Historia
Paikkakunta on saanut alkunsa vuonna 1897 perustetusta Obozerskajan rautatieasemasta. Belomorskiin johtavan yhteysradan valmistuttua vuonna 1939 siitä tuli tärkeä risteysasema. Asemataajama sai kaupunkimaisen taajaman statuksen ja nimen Obozerski vuonna 1957.[8]
Liikenne, talous ja palvelut
Obozerskin kautta kulkee etelästä Arkangeliin johtava rautatie, josta haarautuu rata Belomorskiin. Radoilla on Bolšaja Kjaman, Švakinon, Obozerskajan ja Letneozerskajan asemat. Taajaman ohi kulkee Arkangelin ja Kargopolin välinen asfaltoitu maantie. Obozerskista on linja-autoyhteys Plesetskiin. Kunnan läpi kulkevat myös kaukoliikenteen linja-autot.[1]
Seudun pääelinkeinot ovat puunhankinta- ja jalostus, elintarviketeollisuus, rautatieliikenne ja tienrakennustyöt. Maataloutta harjoitetaan yksityisillä palstaviljelmillä.[1]
Keskustaajaman palveluihin kuuluvat kaksi lastentarhaa ja keskikoulua, kulttuuritalo, kirjasto, poliklinikka ja sairaala. Eräitä palveluja on myös Letneozerskissa ja muissa asutuksissa.[1]
Nähtävyydet
Kunnan ainoa kulttuuriperintökohde on vuonna 1855 pystytetty Malyje Ozerkin kirkko, joka on säilynyt vain osittain[1]. Muita nähtävyyksiä ovat Venäjän neljänkymmenennen tuhannen sähköistetyn rautatiekilometrin muistomerkki, Tihvinän Jumalanäidin ikonin tsasouna ja rakenteilla oleva kirkko[8].
Lähteet
- Generalnyi plan munitsipalnogo obrazovanija ”Obozerskoje” Plesetskogo munitsipalnogo raiona Arhangelskoi oblasti: Materialy po obosnovaniju 2013. Sankt-Peterburg: Institut urbanistiki. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 28.7.2015. (venäjäksi)
- Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. demoscope.ru. Viitattu 28.7.2015. (venäjäksi)
- Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. demoscope.ru. Viitattu 28.7.2015. (venäjäksi)
- Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. demoscope.ru. Viitattu 28.7.2015. (venäjäksi)
- Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. demoscope.ru. Viitattu 28.7.2015. (venäjäksi)
- Demoskop Weekly: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. demoscope.ru. Viitattu 28.7.2015. (venäjäksi)
- Tšislennost naselenija Rossii, federalnyh okrugov, subjektov Rossijskoi Federatsii, gorodskih okrugov, munitsipalnyh raionov, gorodskih i selskih poseleni gks.ru. Arkistoitu 5.6.2013. Viitattu 28.7.2015. (venäjäksi)
- MO ”Obozerskoje” plesadm.ru. Arkistoitu 5.7.2015. Viitattu 28.7.2015.
Aiheesta muualla
- Obozerskin kunnan sivusto (venäjäksi)
- Obozerskin kunta Plesetskin piirin sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)