Oboe d’amore

Oboe d’amore eli lemmenoboe (saks. Liebeshoboe, Liebesoboe; ransk. hautbois d’amour; ital. oboe d’amore) on oboeperheeseen kuuluva puupuhallin. Se on tavanomaista oboeta hieman suurempi, ja siinä on putken alaosan päätteenä ns. lemmenjalka, päärynän tai pallon muotoinen ontto sointia pehmentävä osa; oboe d’amoren sointia pidetään rauhallisempana ja seesteisempenä kuin tavanomaisen oboen sointia. Oboe d’amoren ääniala on mezzosopraano- tai alttorekisterissä. Soitin on A-vireinen eli soi pientä terssiä alempaa kuin oboe.

Yllä nykyaikainen oboe d’amore ja alla kopio Dennerin 1700-luvulla rakentamasta alkuperäissoittimesta.

Oboe d’amore kehitettiin 1700-luvulla, ja esimerkiksi Johann Sebastian Bach, Christoph Graupner ja Georg Philipp Telemann ovat käyttäneet sitä sävellyksissään. Oboe d’amore menetti suosionsa 1700-luvun lopulla ja pysyi harvinaisena sadan vuoden ajan. 1800-luvun loppupuolelta alkaen säveltäjät, esimerkiksi Richard Strauss, Claude Debussy ja Maurice Ravel, alkoivat käyttää sitä uudelleen teoksissaan.