OSR

OSR hakee innoitusta Dungeons & Dragonsin 1970- ja 1980-luvuilla julkaistuista versioista ja pyrkii tuomaan ne nykypäivään. Sääntöjärjestelmissä on eroja ja niiden tavoittelemat genret vaihtelevat, mutta useimmat niistä painottavat pelaajien taidon merkitystä (haastepelaaminen) sekä näiden vapautta tehdä suuriakin valintoja (”hiekkalaatikko”). Toisin kuin monissa moderneissa roolipeleissä, pelinjohtaja ei yleensä suunnittele pelin juonta etukäteen, vaan se muotoutuu pelaajien ja pelimaailman välisen vuorovaikutuksen myötä. Pelinjohtajan tehtävänä onkin toimia eräänlaisena puolueettomana tuomarina.[4]

Pelaajahahmot luodaan yleensä satunnaismenetelmällä, eikä pelaajalla ole kovin paljon mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, mitkä hänen hahmonsa vahvuudet ja heikkoudet ovat. Saman luokan hahmot ovat yleensä kyvyiltään samankaltaisia eikä erikoistumisen mahdollisuuksia juuri ole.[5] Pelien juonet koostuvat tyypillisesti seikkailemisesta. Usein pelaajat tutkivat luolastoiksi kutsuttuja maanalaisia labyrinttejä, joissa odottaa erilaisia vaaroja mutta myös mahdollisuus nopeaan rikastumiseen. Koska pelaajat voivat vapaasti valita mitä tekevät ja mihin menevät, heidän kohtaamiensa haasteiden vaikeusaste voi vaihdella huomattavasti. Taitoelementti muodostuu taktisista valinnoista sekä harkitusta riskinotosta. Kuitenkin myös onnella on merkitystä. Tyylilajin peleille onkin ominaista, että pelaajahahmot kuolevat usein.[4]

OSR-suuntaukseen johtanut kehitys sai alkunsa vuonna 2000, kun Wizards of the Coast julkaisi Dungeons & Dragonsin kolmannen laitoksen. Se erosi huomattavasti pelin aiemmista versioista eikä ollut niiden kanssa yhteensopiva.[1] Sääntöjen lisäksi myös järjestelmän suosima pelityyli muuttui, ja painopiste siirtyi kohti taktista taistelua ja pelihahmojen sääntömekaanista optimointia. Jotkut pitkän linjan roolipelaajat eivät pitäneet tästä kehityksestä,[6] jolloin syntyi ajatus paluusta harrastuksen juurille. Tämän teki mahdolliseksi Open Gaming License, joka salli D&D-varianttien kehittämisen ja julkaisemisen laillisesti. Ensimmäiset OSR-henkiset tuotteet olivat valmisseikkailuja, jotka käyttivät kolmannen laitoksen sääntöjä, mutta pyrkivät sisältönsä puolesta vanhempien laitosten tunnelmaan.[1]

Vuonna 2003 Internetin keskustelupalstoilla syntyi ajatus AD&D:tä muistuttavasta uudesta pelistä, joka julkaistiinkin seuraavana vuonna nimellä Castles & Crusades. Vaikka sen pelityylissä oli vaikutteita AD&D:stä, oli peli sääntöjensä ja estetiikkansa puolesta pikemminkin yksinkertaistettu versio D&D:n kolmannesta laitoksesta, eikä C&C siksi tyydyttänyt kaikkia vanhan koulukunnan pelaajia. Siksi syntyi ajatus ”retrokloonista”, joka olisi lain sallimissa rajoissa identtinen Dungeons & Dragonsin varhaisten versioiden kanssa.[1]

Vuonna 2006 ilmestyi OSRIC (Old School Reference & Index Compilation), joka jäljitteli Advanced Dungeons & Dragonsin ensimmäistä laitosta.[1] Sen keskeinen ajatus oli, että OSRICille kirjoitettu sisältö on yhteensopivaa AD&D-materiaalin kanssa ja toisin päin. Toisin sanoen roolipeliharrastajat kykenevät OSRICin avulla julkaisemaan tuottamaansa aineistoa AD&D:lle laillisesti ilman lisenssiä.[7]

Jotkut pelkäsivät alkuun, että Wizards of the Coast haastaisi OSRICin tekijät oikeuteen. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja tämän jälkeen onkin ilmestynyt useita uudempia retroklooneja.[1] Kaikista kolmatta laitosta edeltäneistä D&D:n versioista on vuosien mittaan ilmestynyt yksi tai useampi retroklooni. Lisäksi saman periaatteen mukaisesti on julkaistu jäljitelmiä myös muista vanhan koulukunnan peleistä. Tekijänoikeussyistä retrokloonit yleensä välttävät mainitsemasta esikuvaansa suoraan ja käyttävät ”maailman suosituimman fantasiaroolipelin” kaltaisia kiertoilmaisuja.