O. R. Bäckman

Osvald Rafael Bäckman syntyi 4. heinäkuuta 1911 Tyrvään pitäjässä Satakunnassa. Hänen vanhempansa olivat Tyrvään apteekkari Otfried Abelard Bäckman ja tämän toinen puoliso, sveitsiläinen kotiopettaja Maria Elisabeth Tschopp. Bäckmanin isällä oli yhteensä kuusitoista lasta kahdesta avioliitostaan. Bäckman kuului nuorena suojeluskuntaan ja harrasti liikuntaa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Toijalassa vuonna 1933. Bäckmanin äidinkieli oli suomi, mutta hänen lapsuudenkodissaan puhuttiin myös ruotsia, saksaa ja englantia. Bäckman meni naimisiin varanotaari Asti Irmeli Tomarin kanssa vuonna 1940 ja sai tämän kanssa neljä lasta, kaikki poikia.[2]

Bäckman valmistui Kadettikoulusta kadettialikersanttina vuonna 1936. Vuosina 1936–1939 hän palveli nuorempana upseerina ja komppaniapäällikkönä Jääkäripataljoona 3:ssa Mikkelissä ja toimi välirauhan aikana satunnaisesti ylipäällikön adjutantin majuri Ragnar Grönvallin sijaisena. Talvisodassa Bäckman toimi Karjalan kannaksella Jääkäripataljoona 3:n komppanianpäällikkönä. Hän haavoittui vaikeasti Summassa 12. helmikuuta 1940 ja menetti vasemman silmänsä. Jatkosodassa hän palveli 11. Divisioonan operatiivisen toimiston päällikkönä 1941 Laatokan Karjalassa ja siirrettiin Mikkeliin ylipäällikön nuoremmaksi adjutantiksi 6. tammikuuta 1942. Lisäksi hän toimi tasavallan presidentin nuorempana adjutanttina 4. elokuuta 1944 ja 6. tammikuuta 1946 välisenä aikana.[2] Yleisesikuntaupseerin tutkinnon Bäckman suoritti Sotakorkeakoulussa vuosina 1946–1947.[2]

Mannerheimin kuoltua Bäckman järjesti Mannerheim-säätiön pyynnöstä Mannerheimin Kaivopuiston kodin museoksi. Hän toimi Mannerheim-museon ensimmäisenä intendenttinä varsinaisen työnsä ohella vuosina 1951–1966.[2] Sotien jälkeen Bäckman palveli muun muassa puolustusministerin adjutanttina vuosina 1947–1954, Jääkäripataljoona 2:n komentajana ja sotilasasiamiehenä Pohjoismaissa. Vuosina 1958–1966 hän toimi komento-osaston päällikkönä Pääesikunnassa ja sen jälkeen Karjalan Prikaatin komentajana. Kouvolan sotilaspiirin päällikkönä hän toimi 1968–1971 ja siirtyi reserviin 4. heinäkuuta 1971.[2][3] Pian reserviin siirtymisen jälkeen hän aloitti noin kymmenen vuoden ajan kestäneen toimensa Invalidisäätiön kannatusyhdistyksen toiminnanjohtajana Helsingissä.[2]

Bäckman kävi useasti Mannerheim-museolla muistelemassa aikaansa marsalkan palveluksessa ja pitämässä museon henkilökunnalle opetustilaisuuksia.[1] Hän oli myös läsnä museon 50-vuotistilaisuudessa 3. marraskuuta 2001 ja esitteli museon esineistöä presidentti Tarja Haloselle.[4] Bäckman kertoi kokemuksistaan Mannerheimin adjutanttina sekä Mannerheim-museon alkuvaiheista ja toiminnastaan sen intendenttinä Mannerheim-museon henkilökunnalle vuosina 1998–2006. Bäckmanin kuvaukset tallennettiin nauhalle ja ne purettiin myöhemmin tekstiksi vuonna 2011 julkaistuun Mannerheimin adjutanttina -kirjaan. Bäckman osallistui myös kirjan kirjoittamiseen, mutta ehti kuitenkin kuolla ennen sen julkaisemista.[1] Bäckman kuoli Helsingissä 95 vuoden ikäisenä 12. helmikuuta 2007.[2]