O-rengas

O-rengas tai o-rengastiiviste on mekaaninen tiiviste, joka on muodoltaan toruspinnan mukainen. Toisin sanoen se on pyöreä rengas ja renkaan poikkipinta on myös ympyrä. Valmistusmateriaali on elastomeeri, esimerkiksi luonnonkumi tai synteettinen kumi. Elastomeerimateriaaleissa on tarjolla hyvin laaja valikoima materiaaleja erilaisiin kemiallisen kestävyyden, lämmönkestävyyden tai muihin vaatimuksiin. O-rengasta käytetään yleensä kiinteänä, esimerkiksi putkien laippaliitoksissa, mutta sitä voidaan käyttää myös pyörivissä tai liukuvissa tiivistepinnoissa. O-rengas sijoitetaan mitoitukseltaan o-renkaan kokoa vastaavaan suunniteltuun o-rengasuraan, jossa siihen kohdistuu tiivistymisen kannalta oikea puristusvoima. Tyypillisenä koneenelimenä o-rengaskoot ovat standardisoitu ja näitä kokoja löytyy useilta valmistajilta.

Tyypillisen O-rengas ja sen käyttö

Historia

Ensimmäisenä o-renkaan patentoi vuonna 1896 J.O.Lundberg Ruotsissa.[1] Yhdysvaltain patentti myönnettiin vuonna 1937 tanskalaissyntyiselle koneenrakentajalle Niels Christensenille. Christensen muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1891. O-renkaan hän patentoi 72-vuotiaana. Hän ei pystynyt pitämään patenttioikeuksia itsellään, vaikka yritti sitä lakiteitse, vaan oikeudet siirtyivät yrityksiltä toisille ja päätyivät lopulta Westinghouselle. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain hallitus julisti o-renkaan sodankäynnin kannalta kriittiseksi koneenelimeksi ja antoi valmistusoikeuden useille yrityksille. Yhdysvaltain hallitus maksoi tästä vuonna 1971 100 000 dollarin korvauksen Christensenin perillisille.[2]

Lähteet
  1. Mary Bellis: O-renkaan historia About.com. Arkistoitu 15.3.2009. Viitattu 1.11.2014. engalnati
  2. John h. Lienhard: O-renkaan historiasta uh.edu. Houstonin yliopiston sivut. Viitattu 1.11.2014. englanti

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.