Ošta

Ošta (ven. Ошта, vepsäksi Šušt) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Vologdan alueen Vytegran piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Oštajoen varrella 60 kilometriä Vytegrasta länteen[1]. Kylässä on 1 200 ja kunnassa 1 700 asukasta (vuonna 2010)[2].

Ošta
Ошта

Ošta

Koordinaatit: 60°51′4″N, 35°33′24″E
Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Vologdan alue
Piiri Vytegran piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1455,49 km²
Väkiluku (2010) 1 700











Oštan kunta Vytegran piirin kartalla.

Maantiede ja asutus

Oštan kunnan pinta-ala on 1 455,49 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu koillisessa Vytegran piirin Megran ja kaakossa Koštugin kuntiin, etelässä Vologdan alueen Babajevon piiriin, lännessä Leningradin alueeseen ja pohjoisessa Ääniseen[4]. Pinta-alasta 82,1 prosenttia on metsää ja 16,8 prosenttia maatalousmaata[3].

Kunnan eteläosa kuuluu Vepsän ylänköön ja pohjoisosa Äänisen alankoon. Idässä sijaitsee 304 metrin korkeuteen kohoava Malgora.[5] Joet kuuluvat etupäässä Ääniseen laskevien Oštan ja Vodlitsan valuma-alueisiin. Kunnan lounaiskulmassa Tukšajoki virtaa kohti Laatokkaa. Suurimmat järvet ovat Äänisen ohella Megorskoje, Šimozero ja Jandozero.[6] Hyötykaivannaisiin kuuluvat turve, hiekka, sora, rakennuskivi ja tulenkestävä savi[7]. Kunnan alueella sijaitsee 85,53 neliökilometrin laajuinen Šimozeron rauhoitusalue. Suunnitteilla on Megran järvialueen rauhoitusalueen sekä Vologodskoje Poozerje -nimisen luonnonpuiston perustaminen.[8]

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu Gornyi Rutšein taajama sekä seitsemän kylää: Kardanga, Kedra, Kurvošski Pogost, Nižnjaja Vodlitsa, Rutšei, Simanovo ja Verhnjaja Vodlitsa[4]. Suurimmat asutuskeskukset ovat Ošta, vajaan 300 asukkaan Gornyi Rutšei ja noin 150 asukkaan Nižnjaja Vodlitsa[2]. Entisessä Žabinetsin kylässä on huvila-asutusta[4].

Historia

Seudun kanta-asukkaita ovat vepsäläiset, joista suurin osa on ajan mittaan venäläistynyt. Vepsän kieli säilyi pisimpään kunnan eteläosassa sijaitsevalla Šimozeron alueella,[9] joka on autioitunut toisen maailmansodan jälkeen.

Oštan pogosta (ven. Oštinski pogost) mainitaan ensimmäisen kerran 1400-luvun lopussa. Vuosina 1927–1956 se oli Oštan piirin keskus. Jatkosodan aikana lokakuussa 1941 neuvostoarmeija pysäytti suomalaisten hyökkäyksen kylän länsipuolelle, johon muodostui rintamalinja vuoteen 1944 saakka. Oštan kyläneuvostoon liitettiin vuonna 1954 Kurvošin kyläneuvosto ja vuonna 1958–1959 Nižnjaja ja Verhnjaja Vodlitsan kyläneuvostot.[9] Oštan pogostaan yhdistettiin vuonna 2000 Andrejevon, Kurginon, Neškinan, Nizin, Tarasinan ja Tšeleksan kylät, jotka saivat yhteisen virallisen nimen Ošta.

Liikenne, talous ja palvelut

Kunnan kautta kulkee Lotinapellon ja Vytegran välinen osittain päällystetty maantie P37 sekä Oštan ja Petroskoin välinen maantie P19. Keskuskylästä on linja-autoyhteydet Vytegraan, Vologdaan, Petroskoihin, Podporožjeen ja Pietariin. Lähin rautatieasema on Podporožjessa ja lähin lentokenttä Vologdassa.[10]

Seudun pääelinkeino on puunhankinta, jota harjoittaa Onegalesprom ja kolme yksityisyritystä. Lisäksi on kaksi sahalaitosta, kivennäisvesipullottamo ja leipomo. Oštan maatalousyritys on lopettanut toimintansa. Nykyään maataloutta edustaa noin 650 palstaviljelmää.[11]

Keskuskylän palveluihin kuuluu lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, pieni poliklinikka, yleisönpalvelukeskus, posti, pankki, ruokala ja joukko kauppoja. Eräitä palveluja on myös Gornyi Rutšeissa ja Nižnjaja Vodlitsassa.[12]

Nähtävyydet ja matkailu

Pavšozeron rannalla Gornyi Rutšein lounaispuolella on neoliittikauden asuinpaikka. Muinaisia asuin- ja hautapaikkoja on myös Šimozeron rannalla. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat 1800-luvulta peräisin olevat Nižnjaja ja Verhnjaja Vodlitsan sekä Kurvošski Pogostin kirkot, Kardangan tsasouna, Mežinin talo Verhnjaja Vodlitsassa sekä Vodlitsajoen ylittävä kivisilta. Oštassa on toisen maailmansodan muistomerkki[13] ja kotiseutumuseo[14]. Kunnassa ei ole matkailupalveluja[15].

Lähteet

Viitteet
  1. Vologodskaja entsiklopedija, s. 367–368. Vologda: VGPU, Rus, 2006. ISBN 5-87822-305-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.4.2013). (venäjäksi)
  2. Generalnyi plan, s. 59–60.
  3. Generalnyi plan, s. 14.
  4. Generalnyi plan, s. 11.
  5. Generalnyi plan, s. 20.
  6. Generalnyi plan, s. 39–40.
  7. Generalnyi plan, s. 46.
  8. Generalnyi plan, s. 97.
  9. Generalnyi plan, s. 13.
  10. Generalnyi plan, s. 72–74.
  11. Generalnyi plan, s. 60.
  12. Generalnyi plan, s. 61–65.
  13. Generalnyi plan, s. 54–55.
  14. Generalnyi plan, s. 62.
  15. Generalnyi plan, s. 54.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.