O
O (o) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 15. kirjain. O-kirjaimen nimi suomen kielessä on oo ja äännearvo [o].
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Latinalaista O-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain omikron (O, o), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen О. Yhdennäköisyydestään huolimatta ne ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.
O suomen kielessä
O-kirjaimella merkitään suomen kielessä labiaalista puolisuppeaa takavokaalia [o]. [1]
O muissa kielissä
Ruotsissa o-kirjain ääntyy tavallisesti labiaalisena suppeana takavokaalina [u].[1] Suomen tapaista o-äännettä merkitään ruotsissa å-kirjaimella ja toisinaan myös o-kirjaimella.
Muita esitystapoja
- Morseaakkosissa O merkitään: ---
- Radioaakkosissa O on suomalaisen standardin mukaan Otto ja NATO-standardin mukaan Oscar
- Pistekirjoituksessa (Braille) O merkitään:
- Tietokoneissa O koodataan eri merkistöissä seuraavasti:
| O | o | |
|---|---|---|
| ASCII | 79 | 111 |
| Unicode | U+004F | U+006F |
O-kirjaimen merkityksiä
- O on hapen kemiallinen merkki.
- O:lla merkitään tietojenkäsittelytieteessä asymptoottista käyttäytymistä.
- O on lääketieteessä yksi ihmisen veriryhmä.
Katso myös
- O ja pituusmerkki (Ō ō)
- Ruotsalainen o (Å å)
- Ö
- Ø, eräissä pohjoismaisissa kielissä esiintyvä kirjain
- Õ, mm. virossa esiintyvä kirjain
- omikron (Ο ο), kreikkalainen kirjain
- oomega (Ω ω), kreikkalainen kirjain
- О (О о), kyrillinen kirjain
- O (kana) (japanin tavumerkit お, オ, ぉ ja ォ)
Lähteet
- Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.6.3 Suppeat, puolisuppeat ja väljät vokaalit) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 18.8.2014.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta O Wikimedia Commonsissa
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.