Nykytaide (yhdistys)

Nykytaide ry:n perustajajäsenet olivat arkkitehti Alvar Aalto, mesenaattina tunnetuksi tullut Maire Gullichsen, taidehistorioitsijat Nils-Gustav Hahl ja Bertel Hintze sekä taidekriitikko ja yhteiskuntatieteilijä Antero Rinne.[1] Syynä yhdistyksen perustamiselle oli muun muassa nykytaiteelle tarkoitettujen näyttelytilojen puute sekä niiden järjestämisen korkeat kustannukset.[2] Nykytaide ry pystyi toteuttamaan suurempia hankkeita kuin yksityiset galleriat ja sen oli mahdollista myös hakea ulkopuolista rahoitusta. Aktiivisimmillaan yhdistyksen näyttelytoiminta oli 1940–1950-luvuilla, jolloin Suomen valtiolla ei ollut organisaatiota kansainvälistä näyttelyvaihtoa varten, vaan ne hoidettiin yksityisten tahojen kautta.[1] Aloitteen Nykytaide ry:n perustamisesta tekivät Gullichsen ja Hintze, joka toimi myös sen ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1939–1954.[3]

Toinen maailmansota oli tehnyt mahdottomaksi ulkomaisen nykytaiteen saamisen Suomeen, joten yhdistys aloitti toimintansa esittelmällä suomalaista taidetta ulkomailla. Ensimmäinen näyttely kiersi Norjassa ja Ruotsissa vuonna 1940. Sen tuotosta suuri osa lahjoitettiin Suomen puolustusvoimille. Toinen merkittävä näyttely oli 1944 Tukholmassa järjestetty suomalaisen nykytaiteen suurkatselmus, joka osoitti maan kulttuuri-elämän olevan elinvoimainen myös sota-aikana. Ensimmäinen Pohjoismaiden ulkopuolella pidetty näyttely oli Pariisissa vuonna 1951 esillä ollut ”Quelques peintres finlandais” eli ”Suomalaisia maalareita".[3]

1950-luvulla Nykytaide ry toi Suomeen enimmäkseen ranskalaista nykytaidetta, jota esiteltiin vuosikymmenen aikana yhteensä parissakymmenessä näyttelyssä. Ne olivat aikaansa nähden radikaaleja ja aiheuttivat runsaasti julkista keskustelua.[1] Erityisen tärkeä maan taide-elämän kannalta oli vuonna 1952 Helsingin taidehallissa pidetty Klar Form, joka esitteli kuuluisan Pariisin koulukunnan teoksia.[3][4] Se vaikutti ratkaisevasti abstraktin taiteen sekä konstruktivismin läpimurtoon Suomessa.[5] Vuonna 1961 Nykytaide ry oli käynnistämässä Ars-näyttelyitä yhteistyössä Suomen taideakatemian kanssa.[6]

Yhdistyksen tarkoituksena oli myös kerätä oma taidekokoelma, mutta varat eivät kuitenkaan lopulta riittäneet siihen. Sen sijaan 1960-luvun alkupuolelta lähtien Nykytaide ry toimi aktiivisesti valtakunnallisen nykytaiteen museon perustamishankkeen tukijärjestönä. Yhdistys lopetti toimintansa vuonna 1990, kun Nykytaiteen museo avattiin Helsingissä.[1]

• Kiasma

• Melgin, Elina & Suhonen, Pekka: Nykytaide 1939-1989, Nykytaide ry 1989. ISBN 952-90135-5-8.