Nurmon Jymy (pesäpallo)

Nurmon Jymy perustettiin 5. toukokuuta 1925. Jymy valittiin useiden nimiehdotusten joukosta. Tuolloin nuorisoseurojen yhteydessä toimineet Ylipään Kaverit ja Alapään Koitto yhdistyivät[1]. Niiden taloudellinen tilanne oli vaikea. Yhdistymisen takana oli monia tärkeitä henkilöitä, kuten Kustaa Pihlajamäki ja Kyösti Luukko. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Viljo Peltola.[2] Jo ennen Jymyn aikaa Nurmossa oltiin kiinnostuneita ensin pitkäpallosta ja sitten pesäpallosta. Nurmolaiset harrastivat lajeja suojeluskunnissa ja jo vuonna 1924 nurmolaiset ottivat ensimmäisen piirinmestaruutensa pesäpallossa. Samana vuonna oli lähellä tulla jo suojeluskuntien mestaruus, joka vastasi SM-kultaa. Seuraava vuosi toi mukanaan ylivoimaisen piirin mestaruuden. Nämä mestaruudet eivät kuitenkaan tulleet vielä Nurmon Jymyn alaisuudessa. Kaikkiaan nurmolaiset voittivat kuudesti piirinmestaruuden vuoteen 1931 mennessä.

Jymyn perinteinen logo

Vuonna 1926 Jymy oli mukana ostamassa Etelä-Pohjanmaan Hevosjalostusliiton kilparataa eli Pihlajamäen rataa, joka soveltui myös pesäpallon sisarlajin eli pitkäpallon pelaamiseen[3]. Kuitenkin vasta 1930-luvulla pesäpalloa alettiin pelata Jymyn nimissä. Vuonna 1931 Jymy osallistui ensimmäistä kertaa SVUL:n pesäpalloliiton sarjoihin[4]. Heti ensimmäisenä vuonna Jymy voitti B-sarjan, mutta ei päässyt valtakunnalliseen A-sarjaan, koska jäi alueitten voittajien sarjassa neljänneksi. Jymy oli kuitenkin voittanut alkulohkonsa ja perään myös Etelä-Pohjanmaan loppusarjan, joten ensimmäinen sarjakausi toi kuitenkin Etelä-Pohjanmaan aluemestaruuden[5]. Historian ensimmäisen virallisen ottelunsa Jymy oli pelannut Seinäjoen Urheilijoita vastaan 12. heinäkuuta 1931 voittaen ottelun 11–6[6]. Historian ensimmäisessä Jymyn joukkueessa pelasivat A. Maunula, O. Peltola, Paavo Pihlajamäki, H. Latikka, M Jaskari, A. Yli-Jaskari, Hermanni Leppilahti, V. Leppilahti ja T. Myllymäki.[7]

Kauden 1933 joukkue joutuikin aloittamaan B-sarjan b-ryhmässä. Siinä joukkue sijoittui omassa lohkossaan kolmanneksi. Koko b-ryhmässä tuo tarkoitti sijoja 5–6.[8]. Seuraava kausi oli vielä huonompi, kun joukkue hävisi SMJ:n kolmosjoukkueellekin. Tuokin kausi toi lohkossa sijan kolme[9]. Kaudet 1935-1938 pelattiin alueen b-ryhmässä, mutta sarjamuutosten takia sarja oli valtakunnallinen. Kaudella 1935 tuli lohkossa toinen sija, mutta jatko-otteluihin ei ollut asiaa[10]. Myös vuosi 1939 meni Jymyltä valtakunnan sarjassa, joka oli Suomen neljänneksi korkein sarjataso.[11] Siinä joukkue sijoittui lohkossaan toiseksi.[12]

Sota-aikana ei Jymyssä pelattu, vaan kamppailuja pesäpallossakin käytiin ainoastaan sotilasdivisioonien kesken. Jymyn pesäpalloilijat menettivät pelaajistaan Viljo Leppilahden sodassa.[13]

Jymy valmistautumassa sisävuoroon kaudella 2008

Sodan jälkeen jo vuonna 1945 Jymyn joukkue pelasi hyvin ja sama meno jatkui seuraavallakin kaudella. Vuonna 1945 Jymy nimittäin voitti maakuntasarjan ja nousi näin Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle[6]. Saavutettu asema toiseksi korkeimmalla tasolla Suomensarjassa pidettiin ja päästiin jopa karsimaan mestaruussarjaan, kun pohjoislohkossa Jymy nousi heti sarjan toiseksi. Mestaruussarjan karsintalohkossa Jymy jäi kuitenkin kolmanneksi eikä päässyt jatkokarsintaan. Itse joukkue pelasi vaihtelevalla menestyksellä Suomi-sarjaa vuoteen 1954 asti. Viitteitä Jymyn tulevasta menestyksestä saatiin jo vuonna 1947, kun joukkue kaatoi maakunnan ykkösjoukkueen SMJ:n. Itse sijoitus lohkossa oli neljäs ja vuonna 1948 seitsemäs. Vuonna 1949 Jymy osoitti taas pientä nousua sijoittumalla länsilohkon kolmanneksi vain kahden pisteen päähän lohkovoiton ottaneesta Kauhajoen Karhusta.[14] Noihin aikoihin Jymyn kotikenttänä toiminutta Haalin kenttää kunnostettiin lähes vuosittain 1950-luvun vaihteessa, koska se oli mennyt sota-aikana huonoon kuntoon.[15]. Innostus oli kova ja vuonna 1949 Jymyllä oli seitsemän joukkuetta, joista Jymyn kakkosjoukkue voitti maakuntasarjan. Samalla Jymy palkittiin alueen parhaana pesäpalloseurana. Vuosina 1949 ja 1950 Jymy voitti piirinmestaruuden. Vuonna 1949 voimaan tullut sopimus Kouran Louhen kanssa toi Jymyyn pelaajia Kourasta ja Louhi toimi välillä jopa Jymyn kolmosjoukkueena.[16]

Kaudella 1950 Jymy kuului sarjan keskikastiin, mutta vuoden 1951 toinen sija toi jälleen paikan mestaruussarjan karsintoihin. Niissä jymy kuitenkin hävisi kaikki ottelunsa ja nousu jäi haaveeksi. Vuonna 1951 Suomensarjassa pelannut Jymy sai kuitenkin ensimmäistä kertaa pelaajansa Itä-Länteen Jussi Kitinojan oltua mukana[17]. Seuraavat vuodet toivat sijat neljä ja kolme. Jälkimmäisenä vuonna Jymy löi lohkossaan ylivoimaisesti eniten juoksuja.[14]

Hieman yllättäenkin Jymy nousi mestaruussarjaan vuonna 1954, vaikka piirinmestaruuskisoissa ei saatu edes mitalia. Jymy sijoittui länsilohkossa toiseksi ja selviytyi siten niin sanotuille karsinnan kolmosmarkkinoille eli karsinnan viimeiseen vaiheeseen. Tämä johtui siitä, että kauden lopussa länsisarjan voittanut Ilmajoen Kisailijat voitti mestaruussarjakarsinnan, jolloin saman alkulohkon kakkonen pääsi suoraan viimeiseen vaiheeseen. Jymy löikin ensin eteläsarjan kakkosen Puna-Mustat lukemin 7-4 ja Oulun Pyrintö kaatui samoin numeroin. Sarjanousu ensimmäistä kertaa maan pääsarjaan varmistui.[14] Myös kesän turnaukset, kuten Lakeuden Suurkisat ja Vimpelin maljakilpailu menivät hyvin. Jymyn kakkosjoukkuekin nousi ykkösjoukkueen paikalle Suomi-sarjaan. Sen tilalle maakuntasarjaan taas nousi Jymyn kolmosjoukkue.[18]

Nurmon Jymyn pesäpallojaoston oma logo

Nurmon Jymyn pelaajia kaarella 2012.

Jymyn pelaajia vaihtopenkillä 2012.

Historian ensimmäisen pääsarjaottelunsa Jymy pelasi 15. toukokuuta 1955 Lahdessa Maila-Veikkoja vastaan häviten 12–4. Ensimmäinen sarjapiste tuli seuraavan kierroksen tasapelillä Jyväskylän Veikoilta, kun ensimmäistä kotiottelua oli seuraamassa 800 päinen yleisö. Historiallinen voitto tuli vasta neljännellä kierroksella Kouvolan Pallonlyöjät vastaan luvuin 6–3. Ensimmäinen vuosi mestaruussarjassa ei olisi kuitenkaan voinut paljon paremmin mennä. Jymy sijoittui nimittäin heti neljänneksi vain pisteen päähän pronssimitaleista[18].[19] Seuraava kausi oli kuitenkin unelmien täyttymys ja seura saikin juhlia ensimmäistä SM-mitaliaan. Tiukassa taistelussa Nurmo jäi ainoastaan pisteen päähän Suomen mestaruuden voittaneesta Jyväskylän Kiristä. Hopeajoukkueen kanssa Jymy oli tasapisteissä.[20] Kaikkiaan joukkue keräsi 23 pistettä. Ratkaisuotteluksi muodostui kamppailu Jymy–Kiri, jonka Kiri voitti lukemin 5–4[21]. Jymy oli johtanut peliä vielä kahdeksannessa vuoroparissa 4–1. Joukkueeseen kuuluivat Jussi Kitinoja, Kustaa Rasku, Juho Niemistö, Martti Yli-Jaskari, Veikko Lahti, Veikko Martikkala, Armas Latikka, Esa Risku, Ville Ritari, Sakari Mannila ja Erkki Kurikka, joka toimi myös pelinjohtajana[22]. Tuosta joukkueesta Martikkala voitti koko sarjan lyöjäkininkuuden ja Kustaa Rasku valittiin vuoden lukkariksi[23]. Lisäksi kolme pelaajaa pääsi pelaamaan Itä-Länteen[17].

Tämän jälkeen alkoi kuitenkin alamäki. Vuonna 1957 Jymy sai vielä viidennen tilan voitettuaan kahdeksan 14:a ottelustaan. Seuraavalla kaudella sijoitus oli pykälää heikompi. Kausi oli kuitenkin hyvä sillä sarja oli todella tasainen. Jymy jäikin ainoastaan kahden pisteen päähän hopeasta ja pisteen päähän mitalista. Vuosittainen laskutrendi jatkui vuonna 1959, kun sijoitus oli yhdeksäs.[24] Vuoden 1960 12. sija pudotti Jymyn sarjatasoa alemmas.[25] Tätä ei pelastanut edes se, että Jymyn kotikenttä oli vuonna katettu tiilimurskalla ja, että katsomorakennelmat oli uusittu[18].

Kaudeksi 2008 Jymyn osallistuminen Superpesikseen oli vaakalaudalla, kun sen pitkäaikainen pääyhteistyökumppani Värimiehet Oy vähensi seuran tukemista. Syynä oli, että Nurmon kunta oli linjannut valtatie 19 ohikulkutien kulkemaan Hyllykallion kertunlaakson kautta, jossa asui Värimiesten työntekijöitä. Värimiehet aloitti Jymyn tukemisen vuonna 1980 ja oli ennen vuotta 2008 ollut 10 edellistä vuotta seuran pääsponsori. Viimeiset vuodet se oli hankkinut 70% Jymyn budjetista, mutta kaudeksi 2008 sen vähensi osuutensa kymmenykseen tästä.[26]

Vuonna 2012 Seinäjoen Maila-Jussit ja Jymy yhdistivät miesten joukkueensa Jymy-Jusseiksi. Molemmat seurat jatkoivat junioripuolella normaalisti B-junioreihin asti ja kasvattavat pelaajia uuden seuran tarpeisiin. Seuraan alaisuuteen siirtyivät Superpesis-, Ykköspesis- ja A-poikien Superpesisjoukkue.

• Elisa Latvala (1981)
• Kaija Ojaniemi (1984)
• Merja Vainionpää (1984)[27]

• Jussi Kitinoja (1956)
• Armas Latikka (1956)
• Kustaa Rasku (1956)
• Esa Risku (1956)
• Aulis Paski (1968)
• Veikko Puiras (1969)
• Jouko Martikkala (1970)
• Matti Ranta (1970)
• Simo Hotakainen (1977)
• Markku Haapasalmi (1977)
• Simo Joensuu (1987)[28]

Superpesisjoukkueen budjetti kaudella 2007 oli 367 000 €[29]. Kaudella 2006 budjetti oli 358 000 €[30]. Vuonna 2005 budjetti oli 307 000 euroa[31]. Kaudella 2008 Suomensarjajoukkueen budjetti oli 10 000 ja katsojatavoite 75 henkilöä ottelua kohden[32]. Kaikkiaan Jymyn budjetti oli noin 400 000 euroa, josta Superpesisjoukkue vei noin 350 000 euroa[33]. Kaudella 2009 Jymyn budjetti oli 389 000 euroa, josta pelaajabudjetin osuus oli 166 000 euroa.[34]

Nurmon Jymy on saavuttanut Suomen pääsarjassa kolme mitalia, joista kaksi on pronssia ja yksi hopea. Pronssiset mitalit on saavutettu vuosina 1956 ja 2008. Hopeinen mitali on vuodelta 2005. Pesäpallon Suomen Cupin Jymy on voittanut vuonna 1978. Lisäksi Jymyllä on ennen pesäpallokautta pelattavasta Hallipesiksestä neljä mitalia: hopeaa vuosilta 2004 ja 2005 ja pronssia vuosilta 2006 ja 2007.